Lue keskustelun säännöt.
Kannan kaunaa anopille
keijuk81
28.04.2017 |
Kannan kaunaa anopilleni, hän suoraansanottuna pilasi esikoiseni syntymää edeltävät päivät ja lapsen syntymän jälkeisen ajan. Häntä kiinnosti vain omat odotuksensa, että pääsee ekana sairaalaan katsomaan vauvaa (olin sanonut etten halua vieraita sinne),hän painosti ja painosti niin että lopulta riitelimme miehenkin kanssa asiasta ja en jaksanut ku myöntyä kun olin niin loppu henkisesti,olisin vain halunnut keskittyä siihen ihanaan ajatukseen että kohta saadaan vauva maailmaan ja nauttia viime hetkistä,jotka meni kamalassa ahdistuksessa. Oma äitini sanoi että tehkää just niinkuin teistä parhaalta tuntuu. Sairaalassa (kun olin sit myöntynyt mikä oli VIRHE!!) anoppi omi vauvan syliinsä koko vierailun ajaksi ja olin niin heikkona etten kyennyt kun katsella vierestä jne. Minä olin elämäni hormoonihuuruissa ja hän kysymättä lupaa räpsi valokuvia ja kaiken tuon jälkeen miten hän käyttäytyi tuolloin, vitutukseni häntä kohtaan on kasvanut suuriin mittasuhteisiin. Muilla samanlaisia kokemuksia,muistoja?
Kommentit (11)
Mulla samanlaisia kokemuksia. Anoppi jankkasi kuinka en osaa olla hyvä äiti ja teen kaiken väärin, edes imettää en osannut (maidon tulo loppui kuin seinään stressin vuoksi). Vaati syntymätodistuksia itselleen yms yms. Lapseni on nyt 2-vuotias. Yritti jopa opettaa häntä kutsumaan itseään äidiksi ja minua nimellä. Minulle riitti piahkoin ja annoin samalla mitalla takaisin. Mieheni on alistuja ja tottunut alistumaan vanhempiensa tahtoon. Käytän tätä säälimättömästi hyväkseni ja kostan anopille minkä pystyn poikansa avulla. Laitan mieheni kieltämään kaiken tekemisen lapsemme kanssa sekä haukkumaan äitiänsä. Mitäs kasvattivat alistujan. Pitävät minua pirttihirmuna mutta en välitä. Valitsi väärän tyypin hyppiä nokille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko sen anopin vierailu sairaalassa kesti? Eikö antanut vauvaa sulle edes itkiessä?
Liian kauan kesti ja vauva ei itkenyt -ap
Okei, ei kai tuommosia anoppeja ole olemassakaan? Tai sitten mulla on käynyt hyvä tuuri kun oma anoppi ei todellakaan ollut tulossa sairaalaan katsomaan vauvaa vaan kävi pikaisesti moikkaamassa kun oltiin kotiuduttu. Olihan sillä tietty jotain kritiikkiä vauvan hoidosta tyyliin pieleen menee mutta enpä minä niitä niin kuunnellut.
Siis koko päivän oli siellä? Vai oliko tuntikin sinusta liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on lapsesta innostunut anoppi ja sä valitat? Oikeasti!
Minkä ikäinen lapsesi on nyt? Jos synnytyksestä on vasta lyhyt aika, niin toivon ainakin että suuttumuksesi ajankanssa laantuu. Ja että anoppi rauhoittuu.
Minulla hieman samanlaisia kokemuksia, ainut, että en antanut periksi alusta lähtien. Vieläkin anoppi neuvoo ja komentelee, mutta vastaan yleensä vain jotain tyyniin "niin" ja teen juuri niinkuin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaisia kokemuksia. Anoppi jankkasi kuinka en osaa olla hyvä äiti ja teen kaiken väärin, edes imettää en osannut (maidon tulo loppui kuin seinään stressin vuoksi). Vaati syntymätodistuksia itselleen yms yms. Lapseni on nyt 2-vuotias. Yritti jopa opettaa häntä kutsumaan itseään äidiksi ja minua nimellä. Minulle riitti piahkoin ja annoin samalla mitalla takaisin. Mieheni on alistuja ja tottunut alistumaan vanhempiensa tahtoon. Käytän tätä säälimättömästi hyväkseni ja kostan anopille minkä pystyn poikansa avulla. Laitan mieheni kieltämään kaiken tekemisen lapsemme kanssa sekä haukkumaan äitiänsä. Mitäs kasvattivat alistujan. Pitävät minua pirttihirmuna mutta en välitä. Valitsi väärän tyypin hyppiä nokille.
Anteeksi mitä, anoppia olisi pitänyt kutsua äidiksi?!?
Lapsi päässy jo ripiltä?
Joko teit facebook jaon ja soitit iltapäivälehtiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaisia kokemuksia. Anoppi jankkasi kuinka en osaa olla hyvä äiti ja teen kaiken väärin, edes imettää en osannut (maidon tulo loppui kuin seinään stressin vuoksi). Vaati syntymätodistuksia itselleen yms yms. Lapseni on nyt 2-vuotias. Yritti jopa opettaa häntä kutsumaan itseään äidiksi ja minua nimellä. Minulle riitti piahkoin ja annoin samalla mitalla takaisin. Mieheni on alistuja ja tottunut alistumaan vanhempiensa tahtoon. Käytän tätä säälimättömästi hyväkseni ja kostan anopille minkä pystyn poikansa avulla. Laitan mieheni kieltämään kaiken tekemisen lapsemme kanssa sekä haukkumaan äitiänsä. Mitäs kasvattivat alistujan. Pitävät minua pirttihirmuna mutta en välitä. Valitsi väärän tyypin hyppiä nokille.
Anteeksi mitä, anoppia olisi pitänyt kutsua äidiksi?!?
Kyllä :D no mutta hänellä ei nyt kaikki ole muumit laaksossa. Ärsyyntyy myös siitä että en alistu palvelemaan miestäni. Tämä on kuulema vaimon tehtävä... No mutta hulluja löytyy joka lähtöön
Hyvin samankaltaista minullakin. Anoppivitsit naurattivat ennen lapsia, mutta nyt pahimmatkin stereotypiat ovat heränneet eloon.