Missä iässä et enää hakisi töitä jos taloudellinen tilanne
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
mahdollistaisi kotiinjäännin?
Jos uuteen firmaan pitäisi mennä, niin nelikymppisenä on todennäköisesti rekrytoijien mielestä liian vanha. Olen 41 ja jos saisin työttömänä saman elintason kuin nyt niin tuskin saisin enää hakisin niitä. Voisin tehdä kotoa käsin kaikkea pikkuhommaa
En missään iässä. Maailmassa on niin paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä. Nyt olen keski-ikäinen ja jäin just työttömäksi.
En olisi ikinä töihin mennytkään, jos ei olisi taloudellista pakkoa ollut. Ja on edelleenkin, vaikka olen jo 57-vuotias. Haluaisin jo eläkkeelle.
Olen 52, ja taloudellinen tilanne sallii kotonaolon. En ole kuitenkaan toimeton, vaan puuhailen kaikenlaista mm. puutarhanhoidon, nikkaroinnin ja taideharrastuksen parissa.
En olisi varmaan ikinä mennyt töihin, jos olisin saavuttanut toivomani, eli likipitäen nykyisen, elintason ilman.
Nyt laskeskelen, että pitää sinnitellä noin 60-vuotiaaksi, että haave toteutuu. Siihen on vielä 14 vuotta, mutta toisaalta alin eläkeikäni on 65,9 vuotta, joten olen säästänyt 21 vuodessa 6 vuotta lyhyemmän työuran. Eikä mahdollisia perintöjä ole huomioitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahdollistaisi kotiinjäännin?
Jos uuteen firmaan pitäisi mennä, niin nelikymppisenä on todennäköisesti rekrytoijien mielestä liian vanha. Olen 41 ja jos saisin työttömänä saman elintason kuin nyt niin tuskin saisin enää hakisin niitä. Voisin tehdä kotoa käsin kaikkea pikkuhommaa
Mä oon 49 v, aloittanut uudessa duunissa tänä vuonna ja palkka yli 5 tonnia. Mikset tee itsestäsi tavoittelemisen arvoista? Niin ja hain kahta työpaikkaa, sain molemmat.
Tässä iässä, heti jäisin kotiäidiksi ja kotiruvaksi, enkä ikinä menisi töihin. Olisi ihana tehdä pelkkiävapaaehtoistöitä.
Lopetin työnhakemisen 28 vuotiaana. Pärjään keskiluokkaisesti 100 vuotiaaksi. En elä sinne saakka, mutta jääpähän muksuille jotain.
Heti. Voisin harrastaa, tehdä asioita joista pidän, ilman että niiden pitää elättää minut.
Todennäköisesti en asuisi suomessa, vaan jossain lämpimässä.
Aloitin työn hakemattomuuteni jo päälle nelikymppisenä; ja ihan hyvin tässä on mennyt taloudellisesti, vaikka töitä en ole hakenutkaan.
Nyt olen muutaman vuoden alle 60 vuotinen, ja eiköhän mun työt ole taputeltu, mitä nuorempana vielä tahkosin.
Mies tienaa ja on tienannut puolestani, on omistusasunto, uutukainen auto jne. ja lapset jo aikapäiviä sitten omillaan, joten mikäs tässä on ollessa.
Näin nelikymppisenä voi harkita "eläköitymistä". Kelan minimipäiväraha riittää oikein mainiosti.
Palkkatöistä jäisin heti. Olen 50. Sen sijaan kaikenlaista tutkimusta, konsultointia, opettamista, kirjoittamista ja taidetta voisin tehdä niin kauan kuin polla leikkaa.
En olisi mennyt töihin ollenkaan, missään iässä. Keksisin ihan riittävästi muutakin tekemistä; vapaaehtoistyötä, matkustelua, kodin remontointia ja sisustamista, enemmän liikuntaa ja muuta harrastamista ym. Pidän kyllä työstäni ja viihdyn siinä, mutta kyllä voin myöntää ihan rehellisesti, etten tekisi sitä, mikäli ei rahan vuoksi olisi pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahdollistaisi kotiinjäännin?
Jos uuteen firmaan pitäisi mennä, niin nelikymppisenä on todennäköisesti rekrytoijien mielestä liian vanha. Olen 41 ja jos saisin työttömänä saman elintason kuin nyt niin tuskin saisin enää hakisin niitä. Voisin tehdä kotoa käsin kaikkea pikkuhommaa
Mä oon 49 v, aloittanut uudessa duunissa tänä vuonna ja palkka yli 5 tonnia. Mikset tee itsestäsi tavoittelemisen arvoista? Niin ja hain kahta työpaikkaa, sain molemmat.
Uskoako?
Olen 55 vuotias mummo. En hae enää töitä. Pitäkää tunkkinne. Kukaan ei ikäistäni enää palkkaa. Elän kelan tuilla loppuikäni. Toivon nuorten saavan töitä.
Olen 44 enkä käy töissä kodin ulkopuolella. Hoidan kodin ja puutarhan sekä koirat, teen ruokaa päivittäin yrittäjä miehelle. Lapset maailmalla. Muut kadehtii, minulla melko tylsää.