Miksi nainen kokee usein reilusti nuoremman kumppaniehdokkaan lapseksi mutta miehellä ei ole tätä ongelmaa?

Koska nuoremman hupakon ottavat miehet ovat henkisesti jälkeenjääneitä ja siten samalla tasolla nuoren naisensa kanssa. Vastaavalla tavalla toimiva kypsempi nainen kokee ristiriitaa koska tuntee ettei nuorempi mies ole henkisesti samalla tasolla.

Koska pojat on poikia. Pappoinakin.

Naisia kasvatetaan pienestä pitäen tunnollisuuteen ja poikien kohdalla on edelleen "pojat ovat poikia" -ajattelutapa, joka antaa anteeksi paljon sellaistakin holtitonta käyttäytymistä, mitä saman ikäisiltä tytöiltä ei siedettäisi. Pojat ovat ikuisia nuorukaisia, jotka nyt vähän mokailevat, vaikka olisivat kolmikybäsiä. Eli aina siinä on se pohjavire, että ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Alle parikymppisen naisen taas odotetaan tietävän paremmin ja olevan menemättä jännämiehien matkaan jne. jo hyvin nuorellakin iällä. Odotukset vastuunottamisesta, käyttäytymisestä jne. ovat siis hyvin erilaiset eri sukupuolia kohtaan, mikä kasvattaa naisia vastuuntuntoisimmaksi ja vakavimmiksi esim. parisuhteen ja sitoutumisen suhteen jo nuorempana.

Koska naiset eivät ole yhtä suvaitsevaisia kuin miehet.

Minulla on ollut muutamia yli kolmekymppisiä miehiä ja oma ikäni alkaa kakkosella. Riitatilanteissa olen kyllä saanut kuulla olevani lapsi, jonka pitäisi kasvaa muutama vuosi jne. Heh. En tiedä... Itseäni ei kyllä kiinnosta tippaakaan itseni ikäiset tai nuoremmat pojankoltiaiset. Sänkyyn voisin mennä, mutta parisuhteessa en kokisi tällaista nuorta jätkää henkisesti kiihottavana. Tällainen minä vain olen.