Muita lyhyitä ihmisiä, jotka eivät itse "ymmärrä" sitä

olen 155 cm, useinkaan en tunne itseäni lyeksi - paitsi sitten muiden rinnalla sen huomaa

Itse oon myös 153, ja tuntuu että monet ovat aika saman pituisia.  Mutta kyllä ne kuvissa ja peilissäkin näyttää saman pituisilta jotka muutenkin tuntuu siltä.

Minä en huomaa sitä muiden rinnalla 😜. Valokuvat ja peili paljastaa totuuden. 😂.

195cm mies ja itsekkin pidän itseäni ihan muiden pituisena :)

Olen melkein 180 cm ja järkytyn valokuvista. Näytän aina naisporukassa siltä kuin kuvassa olisi äiti ja lapset. En ajattele olevani kovin pitkä.

Varmaan naisista löytyy paljonkin ap:n kaltaisia, mutta naiset tekevät kyllä lyhyelle miehelle varsin selväksi, että tämä on lyhyt. 

152 cm enkä ajattele olevani lyhyt (vaikka toki tiedän, että olen). Jopa vitsailen kuinka muut on luonnottoman pitkiä.

Mä olen teitä  lyhyempi  ja muistan pituuteni vaan jos  pitää ottaa ylähyllyltä jotain.

Mä olen 162 ja pidän muita itseni mittaisia lyhyinä pieninä ja sellaisina..no..epäuskottavina. Kai se johtuu siitä, että pitää ylöspäin katsomista normaalitilanteena ja on outoa jos sitä ei tarvikaan tehdä -> mielikuva, että no toi on TOSI lyhyt, ihan kääpiö. Ja primitiivivietit, kai sitä vaan alitajuisesti pidetään pitkiä, matalaäänisiä miehiä kunnioitusta herättävinä auktoriteetteina kun taas pieni nainen on vaan söpö "otus" tai "hahmo", sellainen hihhihii taskuvenusmaskotti.

Olen 163 cm nainen eli mielestäni ihan normaalin kokoinen kyllä,mutta joskus on lyhyeksi sanottu pitkien miesten toimesta. Omasta mielestäni olen samanpituinen kuin muutkin. Mun mielestä 150-senttinen serkkuni on melko lailla normaalin pituinen myös. Laihojen seurassa kyllä tunnen itseni läskiksi.

Minulle ovat muut ihmiset aina haukkumalla tehneet selväksi, että olen lyhyenä muita huonompi. Ei siis valitettavasti ole jäänyt huomaamatta. Koulussa opettajistakin oli vain hauskaa, että minua kiusattiin asian takia.

Ja joka kerta kun kerron tämän av:lla, saan alapeukkuja, joten kiusaaminen jatkuu täälläkin. En siis viitsi tulla tähän ketjuun enää viestini kirjoittamisen jälkeen.

Olisi mukavaa, jos edes joku teistä heräisi huomaamaan, että kiusaaminen on väärin.

Kai sitä tottuu siihen omaan perspektiiviin, koska en itsekään havaitse itseäni jonkin verran pitempiä ihmisiä mitenkään erityisesti omasta pituudestani eroaviksi. Vasta jotkut parimetriset alkavat näyttää omiin silmiini isoilta.

Toisaalta olen tietoinen, että muut ihmiset kyllä tuomitsevat lyhyyttä. Varsinkin, jos tilanteessa on joukko normaalipituisia ihmisiä ja itse, niin tietysti se erilaisuus pistää silmään ja mieluummin halutaan pitää lauma geneettisesti eheänä ja eristää se viallinen yksilö.

Ehkä et vain välitä ihmisten pituuksista tai ajattele niitä. Itse olen keskimittainen nainen ja jostain syystä en koskaan mieti ihmisten pituuksia ja niinpä olen jotenkin sokea niille. Tämä herättää hämmennystä silloin kun joku tulee kysyneeksi minulta jonkun ihmisen tuntomerkkejä ja tajuan että en osaa sanoa pituudesta mitään. Tai osaan sanoa vain silloin jos ihminen on huomattavan lyhyt tai huomattavan pitkä, eli tyyliin nainen reilusti alle 150 tai yli 190, ja mies reilusti yli 2 metriä tai alle 160. Kaikki muut ovat minun silmissä vain normaalipituisia.

Harvemmin ns. tavallinen aikuinen ajattelee pituuttaan juurikaan, kun harvemmin siitä aikuiselle aikuisten seurassa aikaa viettäville edes huomautetaan. Itse aloin tuntea itseni "normaaliksi" joskus 12-vuotiaana, kun kasvoin yli 145-senttiseksi ja aloin ylettyä asioihin, joihin vielä aiemmin tarvitsin tuolia, esim. ovisilmästä katsomiseen ym. Toisaalta tunnen paljon lyhyitä naisia, joten ehkä sitä pitää jonkinlaisena normina enkä edes erityisemmin haluaisi olla hyvin pitkä, vaikka ihan ok sekin olisi ollut.