Lue keskustelun säännöt.
Onko elämäsi ollut helppoa? Kokemuksia & kommentteja.
20.04.2017 |
Myönnän, elämäni on ollut helppoa. Hyvä lapsuus, korkeakoulututkinto ja hyvä työ. Elämässä ei ole (tällä hetkellä) murheita. Ei lapsia, sillä elän 30-vuotiaan kaupunkilaiselämää.
Tiedän olevani onnekas.
Mikä saa sinut tuntemaan itsesi onnekkaaksi?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Milli tilillä ja lisää ropisee joka kuukausi. Ja parikymppisiä misukoita riittää, ja kanki seisoo kovempana kuin ehkä koskaan.
t.rosvopaistimies
Jokaiselle ansioidensa mukaan (ainakin haaveissa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milli tilillä ja lisää ropisee joka kuukausi. Ja parikymppisiä misukoita riittää, ja kanki seisoo kovempana kuin ehkä koskaan.
t.rosvopaistimies
Jokaiselle ansioidensa mukaan (ainakin haaveissa)
Yrittäjänä on ihan kivaa kun muut tekee duunit ja itse voi kerätä fyrkat. Toki maksan ok palkkaa ja kaikki on tyytyväisiä, win-win. Tytsyillekin annan taskurahaa.
Huomenna pääsis heti aamusta fistaa moottorisahalla suvakin persettä.Pitääkö sahaan laittaa isompi laippa?
Elämäni ei ole ollut helppoa, mutta ei mitenkään traumaattistakaan. Tavallinen lapsuus, olen avioerolapsi ja isämme on kova ottamaan viinaa, ei tosin mikään rapajuoppo mutta kova käymään juhlimassa. Vieraat naiset veivät pidemmän korren perheestä. Äiti jätti meidät säännöllisesti heitteille, oman onnemme nojaan, onneksi olimme kaikki jo yli 10-vuotiaita ja pärjäsimme.
Löysin ihanan poikaystävän surustelimme vuosia. Poikaystävän isä käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Samoin kun naapurin pojat kun olin pieni.
Opiskelin AMK-tutkinnon alalta, jolla ei enää Suomessa töitä ole. Sain kuitenkin jonkinlasen työpaikan, pieni palkka, raskas työ. Alaa olen välillä vaihtanut, ja aika hyvin olenkin työlistynyt. Jos jokin elämässäni on vakio, on se pieni palkka, valitettavasti. Rahaa ei ole koskaan vielä ollut esim lomareissuihin tai shoppailuun, vaikka ikää on jo yli 40 vuotta.
Mikä tekee minut onnelliseksi? Lapset, nyt jo pikkuhiljaa aikuistuvat.
Ei kauhean helppo elämä, mutta olen pärjännyt... Isä juopotteli ajoittain, oli masentunut, uhkasi itsemurhallakin. Rahallista puutetta ei ollut. Äiti sinnitteli liian pitkään huonossa liitossa. Sairastui rappeuttavaan sairauteen, lopulta tajusi muuttaa pois. Nyt on sairaus vienyt voimat ja hoidan katkeroitunutta äitiäni, kun ei hänellä muitakaan ole. Isäni raitistui, mutta kuoli sydänkohtaukseen juuri kun saimme välimme kuntoon. Itse olen opiskellut kaksi ammattia, mies on ja lapset, avioliitto hieman tylsä ja työ uuvuttaa, olen niistä molemmista silti kiitollinen. Opiskelut ovat tuoneet ihania ystäviä ja lapset ovat fiksuja ja koulussa menestyviä, siitäkin olen onnellinen.
Milli tilillä ja lisää ropisee joka kuukausi. Ja parikymppisiä misukoita riittää, ja kanki seisoo kovempana kuin ehkä koskaan.
t.rosvopaistimies