Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kilahtaa täysin kun ei halua päiväkotiin
20.04.2017 |
Mitä teidän lapset tekee jos ne ei haluais jäädä päiväkotiin, kerhoon, eskariin tms? Itkeekö, tarraako kiinni aikuiseen? Mun lapsi huutaa ihan hulluna (joskus vetää niin hysteeriseksi että kiljuu vaan eikä siihen saa kontaktia), juoksee karkuun, tarttuu ovenpielistä kiinni ja potkii seiniä jne. Normaalia? Oon yrittänyt puhua tästä päiväkodissa mutta ne sanoo että se menee ohi. NO ei oo mennyt, lapsi siis 1-3 pvänä viikossa hoidossa ja aina samaa.
Alkaa jo aamusta asti, päiväkotiaamuina se teeskentelee nukkuvaa ja sen joutuu nostamaan sängystä ja kantamaan pöytään, missä se murisee eikä suostu syömään yhtään mitään koska kuvittelee että jos se vaan kieltäytyy heräämästä tai syömästä, päiväkotiin ei tarvitse mennä... Kieltäytyy pukemasta jne, pakko antaa olla syömättä (ei vaan suostu syömään) ja pukea väkisin kun ei mikään ystävällinen kehotus tai mikään järkeily auta. Kerran oltiin just päästy päiväkodin pihaan (lapsi ihan kilareissaan ja vastahakoisena kun mikä) kun se päätti että EI, hän ei mene sinne ja lähti karkuun juosten melkein autotielle. Kyseessä on jo 5-vuotias, ei mikään pieni edes enää.
Miksi ne päiväkodin tyypit toitottaa mulle että toi on normaalia, miksen mä usko niitä? Onko kellään kokemusta tälläsestä, voiko tää mennä ohi? Mulla on muitakin lapsia eikä kukaan ikinä käyttäytyny näin, oon yrittänyt hakea meille jotain apua mutta kaikki sanoo ettei lapsessa oo mitään vikaa. Ei mun muut lapset oo tollasia.
Ite oon ihan loppu sen kanssa. En pysty sitä viemään enää päiväkotiin kun se tarvis fyysisesti pakottaa autoon, pitää kiinni penkissä että saa vyöt kiinni (samalla kun se repii niitä auki ja hyvällä säkällä viä kiljuu samalla) ja kantaa sisään kun se tarraa autosta ja ovenpielistä kiinni. Mulla on pienempiä lapsia aina mukana, ei riitä kädet eikä keinot enää ton kaa.
Mitä mä voin tehdä, onko ihan totta että ei saada mistään apua? Musta tuntuu että toi lapsi on epänormaali.
Kommentit (31)
Niin siis itse olet kotona pienempien kanssa? Miks se 5 v haluais päiväkotiin, jos muut saa olla kotona. Vai miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Osaako jo puhua? Kannattaisi rauhallisena hetkenä kysellä, millaista päiväkodissa on, ja miksi lapsi ei halua sinne mennä.
'Silloin kun kiukku on päällä, asiasta ei kannata keskustella, vaan yrittää saada lapsi rauhoittumaan. Pieni hetki sylikkäin istuen voi kiireisenä aanuna tuntua ajan hukkaamiselta, mutta jos saat sillä lapsesi rauhoittumaan, se jouduttaa niitä aamutoimia enemmän kuin siihen käytetyn ajan verran.
Meillä ne kiukut kiukutellaan yleensä jo kotona. Kun päästään päiväkodin eteiseen, on yleensä jo hymy naamalla. Jonkun kerran kuopus on ollut itkuinen vielä päiväkotiin tultaessakin. Silloin olemme menneet yhdessä katsomaan, mitä lapsi voisi ensimmäiseksi alkaa tekemään siellä päiväkotiryhmässään. Kun tekemistä löytyy, harmi unohtuu ja äiti voi poistua paikalta.
Oletko kysellyt miksi ei halua mennä? Minun 5v tyttö kanssa 1-3krt vko ja joskus ei halua mennä, ei tosin noin kovasti pistä vastaan ja saan yleensä jollain keinon houkuteltua ylös ja aamiaiselle. Kun tarkemmin olen kysellyt niin monesti siellä on ollut lasten kesken jotain pientä tappelua edellisenä päivänä. Mutta tosi ikävä juttu:/ kannattaa selvittää mikä siellä taustalla on syynä.
Meillä on vähän samanlainen lapsi. Meni kokopäivähoitoon vasta 4,5-vuotiaana, sitä ennen ravattiin kerhoissa, joihin jääminen ei ollut sen helpompaa. Olen välillä miettinyt, olisiko hoitoputki pitänyt aloittaa nuorempana. Nyt lapsi on kuusivuotias, ja liikuttuu edelleen kyyneliin pari kertaa viikossa hoitoon jätettäessä, vaikka siellä on kavereita ja kivaa.
Itse olen ollut tosi tarkka siitä, että lapsen ei ole ollut pakko mennä hoitoon muuten kuin välttämättömistä syistä. En ole lirkutellut kivoista kavereista tai mukavasta jumpasta, vaan sanonut, että nyt hoitoon tai äiti saa potkut töistä. Vääntöähän se on edelleen. Mutta viimeistään se hoitoonmenotaistelu loppuu, kun koulu alkaa...
Meillä lapset käyneet päivähoidossa vuoden iästä alkaen. Oma päiväkoti ollut pieni ja jääneet aina mielellään. Tänään aamulla melkein 3v kysyi, että onko tänään hoitopäivä? Kun sanoin että on, niin tyttö vain tokaisi, että "JESS!". Ja autossa hoitopaikan pihalla sanoi, että tykkää hoidosta. On kieltämättä kiva viedä, kun menee mielellään. Ja toisaalta en ihmettele; henkilökunta on tuttua ja mukavaa jo isoveljen ajoilta, tyttö sosiaalinen tapaus. Viihtyy paremmin porukassa kuin yksin - pienestä pitäen juossut menoa ja meininkiä kohti, eikä ole jäänyt äidin syliin tilannetta tarkkailemaan. Ja sekin vaikuttaa, että meidän vanhempien työaikojen mennessä ristiin hoitopäiviä tulee kuitenkin aika vähän (tänä viikkona 2, ensi viikolla 4) niin ei ehdi väsyä.
Viisivuotias on jo fiksu ja taitaa manipuloinnin jos niin haluaa. Mutta tosiaan kuvaamasi ei ole mun mielestä normaalia; joku syy sille pitää olla, että lapsi noin vahvasti reagoi.
- Onko muuten normitapaus? Kotona sujuu hommat muuten?
- Onko vasta aloittanut hoidon? 5-vuotiailla ryhmään sisäänpääsy voi olla vaikeaa, jos samassa porukassa on näitä, jotka vuoden ikäisestä ovat toisensa tunteneet.
- Sanoit, että sinulla on muita lapsia. Miten paljon tämä 5-vuotias saa viettää ihan vain kahdestaan äitinsä kanssa aikaa? Teettekö ihan kahdestaan säännöllisesti jotain? 5-vuotias on iso, mutta samalla kovin pieni. Voi tuntea jäävänsä vaille huomiota, jos isompi saa äidin apua läksyissä ja pienempi niin monessa muussa. Voi oikeasti olla lapsen keino saada sinun jakamaton huomiosi tuollainen.
Jos lapsi tosiaan hoitoon menoa lukuun ottamatta ihan normin tuntuinen tapaus, niin lähdepä vaikka lapsen kanssa jäätelölle tai kävelylle/eväsretkelle ja ihan rauhassa juttele, että nyt aamut on saatava sujumaan. Kuuntele, mitä lapsella on sanottavaa ja kerro mistä kaikesta olet ylpeä. Kysele, miten päivähoidossa on mennyt (mikä oli päivässä kivointa? tapahtuiko jotain jännää?)
Mä oikeasti vaan luulen, että lapsella on ikävä huomiota ja sitä, että äiti olisi hetken ihan vain hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi saakeli, oikeestiko jotkut kuvittelee että lapselle parasta olisi viedä se hoitoon heti kun vaan pystyy "ettei sitten viisvuotiaana tule taistelua"? :D
Luonnekysymyshän tuo on, mulla oli pienenä yksi kaveri joka ei vielä ekaluokkalaisenakaan olisi halunnut jäädä kouluun, samoin myös päiväkodissa oli ollut vaikeuksia. Ihan normaali siitäkin tuli ja nyt aikuisena sen lapset on ihan samanlaisia. :D
Vierailija kirjoitti:
Hyi saakeli, oikeestiko jotkut kuvittelee että lapselle parasta olisi viedä se hoitoon heti kun vaan pystyy "ettei sitten viisvuotiaana tule taistelua"? :D
No itse ajattelin näin - siis tuo aiemmin vastannut olen. Nyt lapset pian 7v ja 3v.
En ole kotiäitityyppiä; en vain koskaan ole voinut kuvitella, että olisin vuodesta toiseen kotona - ajatuskin olisi puuduttava. Olen parempi ja jaksavampi äiti, kun saan vastapainoa ja erilaista haastetta töistä. Kotona jaksan sitten ihan erilailla olla läsnä ja minusta on hyvä, että lapset oppivat töissä käynnin mallin jo kotoa. Lisäksi töissä olo näkyy kukkarossa, elintasossa ja ihan koko perheen hyvinvoinnissakin. Minulle oli aina selvää, että äitiyslomat ovat minulle vain nopeita välivaiheita ja lapsen menisivät pieninä hoitoon. Tätä tuki tosiaan myös se, että isän kanssa käydään niin ristiin töissä, että lapselle tulee 10-15 hoitopäivää kuukaudessa, lyhimmillään nämäkin päivät nelituntisia. Lapsia olen aina rohkaissut pitämään omia ja toisten puolia ja pienempikin jo ymmärtää, että äiti tykkää käydä töissä. Koskaan ei ole ongelmia ollut siinä että olisi lapsi eroahdistellut tmv. Luonnekysymys tosiaan; me vanhemmat toisaalta ollaan myös ulospäinsuuntautuneita, puheliaita, sosiaalisia ja tarpeen tullen itsekkäitä.
Itse olen ollut kotona isossa lapsikatraassa eskari-ikään asti. Eli äiti oli kotona, joten oma lapsuus ihan erilainen.
Lisää lapsia en halua. Kaksi riittää. Äitiys ei ole elämäni kokonaan täyttävä missio ja lapseni tietävät, että ovat maailman rakkaimpia, mutta että maailma ei silti pyöri heidän ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on siis useampia lapsia - pienempiä ja isompia kun tuo kohta viisvee. Muiden kanssa ei ole ollut ongelmia, esim. lapsen isommat sisarukset jotka molemmat menivät 4,5-vuotiaana hoitoon olivat molemmat tyytyväisiä ja iloisia aina hoitoon mennessään, tykkäsivät käydä päiväkodissa. Tää nykyinen viisvee ei. Ei tykkää yhtään, ei osaa saada kavereita, ei tykkää mistään mukamas päiväkodissa (vaikka siellä osallistuu kyllä askarteluun ym ja uskon että oikeeesti tykkää ainakin siitä) ja vihaa siellä käymistä.
Päiväkodissa hokevat että on ihana ja reipas ja vaikka mitä, ja niinhän se siellä varmaan on. Näkisivät vaan kuinka mä painin sen kanssa saadakseni sen sinne. Itku loppuu minuutissa kun oon saanut sen jätettyä sinne hoitajalle.
On juteltu, on kerrottu että joitain asioita on pakko tehä vaikkei haluisikaan, on kätetty hemmetti vieköön jopa tunnekortteja. On sanoitettu tunteita, on yritetty yhdessä miettiä miten seuraavana aamuna olis helpoin lähteä, miten voisin auttaa lasta jne. Juttelee ihan normaalisti esim edellisenä iltana ja ehdottaa että häntä auttais paljon jos mä pitäisin lähellä ja halaisin kun hänestä tuntuu pahalta (esimerkkinä tämä, muutakin on kokeiltu) mutta sit aamulla kun pitäis lähteä, kilahtaa eikä mikään aiemmista sopimuksista tai suunnitelmista pidä tai auta.
Oon sen kanssa säännöllisesti kaksin ja tehdään kaksin asioita, en jätä sitä huomioimatta. On muutenkin vähän erikoistapaus, tosi herkkä ja omanlainen tyyppi. Aspergerpiiteinen, sanoisin. Oon puhunut joka käänteessä ja joka neuvolassa ja joka kontaktissa kaikkien kanssa että mua vähän mietityttää ton tunteidensäätelykyvyt ja se ettei se kaipaa kavereita jne, mutta tosiaan siä päiväkodissa jankutetaan että se on ihana ja kiltti poika (ilmeisesti siksi kun se on onnistunut siellä tsemppaamaan eli olemaan kiltisti ja hiljaa niin niillä ei oo aikaa sen enempää sitä havainnoida) vaikkakin vähän syrjäänvetäytyvä. Neuvolassa hoetaan että fiksu on ja osaava (joo osas lukea nelivuotiaana ja omaa älyttömän muistin, sehän tarkoittaakin ettei missään muussa tarvis tukea ollenkaan) ja blaa blaa blaa.
Meillä panostetaan varmasti keskivertoa enemmän siihen että noilla on kuunteleva korva, syli, one-on-one aikaa vanhemman ja vanhempien kanssa ja hemmetti opetetaan tunnetaitoja ja vaikka mitä muuta. Muut lapset on ihan perus lapsia, ei mitään tällaisia ongelmia. Mua alkaa vähän väsyttää kun jokainen jolle tästä puhun, hymistelee että sellasta se on lasten kanssa. Tuntuu että mä näen ongelmia siellä missä niitä ei ole kun kukaan ei ota mua todesta. En mä tiä mistä tämmöseen apuakaan sais kun kukaan muu ei pidä sitä ongelmana?
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysellyt miksi ei halua mennä? Minun 5v tyttö kanssa 1-3krt vko ja joskus ei halua mennä, ei tosin noin kovasti pistä vastaan ja saan yleensä jollain keinon houkuteltua ylös ja aamiaiselle. Kun tarkemmin olen kysellyt niin monesti siellä on ollut lasten kesken jotain pientä tappelua edellisenä päivänä. Mutta tosi ikävä juttu:/ kannattaa selvittää mikä siellä taustalla on syynä.
Ei osaa kertoa mitään syytä :/ Ei vaan halua. Joskus sanoo että ei halua olla äidistä erossa. Vihaa sitä että mun täytyy käydä töissä. Ollan juteltu tästä ja jutellaan edelleenkin jatkuvasti, että joskus vaan on tehtävä asioita mitkä ei huvittais ja että mä tykkään käydä töissä ja että silläkin on varmasti hauskaa päiväkodissa jos se vaan koittaa tutustua muihin lapsiin siellä. Mut kun se ei halua. Se haluaa olla kun haamu siä ryhmässä taustalla niin hiljaa ja ottamatta kehenkään kontaktia ettei siihen kiinnitetä mitään huomiota ja koko ajan odottaa että päivä on ohi ja pääsee kotiin. Ja ne hiton hoitajat ei suostu ymmärtämään että siinä saattaa olla joku ongelma! Niiden mielestä se on vaan kiva ja kiltti ja fiksu ja rauhallinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v on jo iso, se ymmärtää että kaverit on päiväkodissa joka päivä, porukkaan ei ole helppo päästä kun on vain vierailija.
5v on niin iso, että ymmärtää äidin olevan kotona pienten kanssa. Kokee että hänet sysätään syrjään.
Ihmisiä on erilaisia, viis vuotiaitakin, toiset rakastaa remuamista lapsilaumassa, vaikka vähän vieraammasssakin, toiselta menee koko se päikkypäivä tutustumiseen taas niihin kavereihin, jotka ovat jo eilen sopineet ooks sä mun kaa. Ja viikon päästä taas.
Miksei 5v saisi olla kotona?
Vierailija kirjoitti:
Niin siis itse olet kotona pienempien kanssa? Miks se 5 v haluais päiväkotiin, jos muut saa olla kotona. Vai miten.
No ensinnäkin noi kaikki on hoidossa kun on mun töiden takia pakko. Toisekseen vaikkei olis niin onhan se lapselle hyväksi että pääsee edes vähän harjoittelemaan hoidossa oloa ennen eskarin alkua. Varsinkin tuollaiselle jonka tosiaan tarvis harjoitella niitä sosiaalisia suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on siis useampia lapsia - pienempiä ja isompia kun tuo kohta viisvee. Muiden kanssa ei ole ollut ongelmia, esim. lapsen isommat sisarukset jotka molemmat menivät 4,5-vuotiaana hoitoon olivat molemmat tyytyväisiä ja iloisia aina hoitoon mennessään, tykkäsivät käydä päiväkodissa. Tää nykyinen viisvee ei. Ei tykkää yhtään, ei osaa saada kavereita, ei tykkää mistään mukamas päiväkodissa (vaikka siellä osallistuu kyllä askarteluun ym ja uskon että oikeeesti tykkää ainakin siitä) ja vihaa siellä käymistä.
Päiväkodissa hokevat että on ihana ja reipas ja vaikka mitä, ja niinhän se siellä varmaan on. Näkisivät vaan kuinka mä painin sen kanssa saadakseni sen sinne. Itku loppuu minuutissa kun oon saanut sen jätettyä sinne hoitajalle.
On juteltu, on kerrottu että joitain asioita on pakko tehä vaikkei haluisikaan, on kätetty hemmetti vieköön jopa tunnekortteja. On sanoitettu tunteita, on yritetty yhdessä miettiä miten seuraavana aamuna olis helpoin lähteä, miten voisin auttaa lasta jne. Juttelee ihan normaalisti esim edellisenä iltana ja ehdottaa että häntä auttais paljon jos mä pitäisin lähellä ja halaisin kun hänestä tuntuu pahalta (esimerkkinä tämä, muutakin on kokeiltu) mutta sit aamulla kun pitäis lähteä, kilahtaa eikä mikään aiemmista sopimuksista tai suunnitelmista pidä tai auta.
Oon sen kanssa säännöllisesti kaksin ja tehdään kaksin asioita, en jätä sitä huomioimatta. On muutenkin vähän erikoistapaus, tosi herkkä ja omanlainen tyyppi. Aspergerpiiteinen, sanoisin. Oon puhunut joka käänteessä ja joka neuvolassa ja joka kontaktissa kaikkien kanssa että mua vähän mietityttää ton tunteidensäätelykyvyt ja se ettei se kaipaa kavereita jne, mutta tosiaan siä päiväkodissa jankutetaan että se on ihana ja kiltti poika (ilmeisesti siksi kun se on onnistunut siellä tsemppaamaan eli olemaan kiltisti ja hiljaa niin niillä ei oo aikaa sen enempää sitä havainnoida) vaikkakin vähän syrjäänvetäytyvä. Neuvolassa hoetaan että fiksu on ja osaava (joo osas lukea nelivuotiaana ja omaa älyttömän muistin, sehän tarkoittaakin ettei missään muussa tarvis tukea ollenkaan) ja blaa blaa blaa.
Meillä panostetaan varmasti keskivertoa enemmän siihen että noilla on kuunteleva korva, syli, one-on-one aikaa vanhemman ja vanhempien kanssa ja hemmetti opetetaan tunnetaitoja ja vaikka mitä muuta. Muut lapset on ihan perus lapsia, ei mitään tällaisia ongelmia. Mua alkaa vähän väsyttää kun jokainen jolle tästä puhun, hymistelee että sellasta se on lasten kanssa. Tuntuu että mä näen ongelmia siellä missä niitä ei ole kun kukaan ei ota mua todesta. En mä tiä mistä tämmöseen apuakaan sais kun kukaan muu ei pidä sitä ongelmana?
ap
Meidän lapset kuulostavat tosi samanlaisilta! Tosin mulla tämä (nyt 6 v) on esikoinen, joten monet kerrat olen miettinyt, olenko kasvattanut hänet jotenkin pieleen. Mutta nyt kun 4 v pikkusisarus menee riemusta pomppien päiväkotiin, täytyy vain todeta, että esikoinen on vain omanlaisensa, herkkä, tunteellinen ja ehdoton, tiedollisissa jutuissa ehkä liiankin kypsä ikäisekseen, ja tunnejutuissa vielä kovin pieni.
Omalla lapsellani on pari hyvää kaveria, mutta ryhmä kokonaisuudessaan tuo enemmän stressiä kuin iloa. Ja hänkin tosiaan tsemppaa aivan hurjasti.
En oikeasti tosissani ajattele, että hänen kohdallaan olisi auttanut hoidon aloittaminen aiemmin. Enkä usko, että hän manipuloi. Kyllä hän ihan aidosti itkee päivähoitoon menoa, aidosti menettää malttinsa, heittelee tavaroita, lyökin, katuu ja pyytää anteeksi. Jotenkin se vain jännittää, väsyttää, pelottaa, stressaa. Jos joku kutsuu häntä epänormaaliksi näiden tunteiden takia, normaalin käsite on aika kapea. Ja onhan se.
T. 5.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysellyt miksi ei halua mennä? Minun 5v tyttö kanssa 1-3krt vko ja joskus ei halua mennä, ei tosin noin kovasti pistä vastaan ja saan yleensä jollain keinon houkuteltua ylös ja aamiaiselle. Kun tarkemmin olen kysellyt niin monesti siellä on ollut lasten kesken jotain pientä tappelua edellisenä päivänä. Mutta tosi ikävä juttu:/ kannattaa selvittää mikä siellä taustalla on syynä.
Normaalisti ei ko tapaukset halua myöskään poistua päiväkodista kun tullaan hakemaan. Kyse on 99.99% varmuudella uhmasta. Hyvin pieni mahdollisuus pirujen maalailuunkin toki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5v on jo iso, se ymmärtää että kaverit on päiväkodissa joka päivä, porukkaan ei ole helppo päästä kun on vain vierailija.
5v on niin iso, että ymmärtää äidin olevan kotona pienten kanssa. Kokee että hänet sysätään syrjään.
Ihmisiä on erilaisia, viis vuotiaitakin, toiset rakastaa remuamista lapsilaumassa, vaikka vähän vieraammasssakin, toiselta menee koko se päikkypäivä tutustumiseen taas niihin kavereihin, jotka ovat jo eilen sopineet ooks sä mun kaa. Ja viikon päästä taas.
Miksei 5v saisi olla kotona?
Koska ne kaikki on päiväkodissa 1-3 päivänä viikossa silloin kun on pakko mun töiden takia! Mitä tässä nyt ehdotetaan kun eka vihjataan että se kokee olonsa vaan vierailijaksi kun on niin harvoin päiväkodissa ja seuraavassa lauseessa syyllistetään siitä että se ei saa olla kotona koska haluaa? Pitäiskö sen siis olla siellä useammin (tarpeettomasti) vai pitäiskö mun lopettaa ne satunnaisetkin työt koska lapsi ei halua päiväkotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysellyt miksi ei halua mennä? Minun 5v tyttö kanssa 1-3krt vko ja joskus ei halua mennä, ei tosin noin kovasti pistä vastaan ja saan yleensä jollain keinon houkuteltua ylös ja aamiaiselle. Kun tarkemmin olen kysellyt niin monesti siellä on ollut lasten kesken jotain pientä tappelua edellisenä päivänä. Mutta tosi ikävä juttu:/ kannattaa selvittää mikä siellä taustalla on syynä.
Normaalisti ei ko tapaukset halua myöskään poistua päiväkodista kun tullaan hakemaan. Kyse on 99.99% varmuudella uhmasta. Hyvin pieni mahdollisuus pirujen maalailuunkin toki on.
Mun lapseni kuuluu sitten siihen 0,01 prosenttiin. Aina toivoo, että tulen mahdollisimman aikaisin hakemaan kotiin. T. 5.
No en sanoisi että on normaalia. Omalla lapsella oli (on edelleen) vastaavia ongelmia 5-vuotiaana. Tosin sillä erotuksella että on ns. kaikkien kaveri ja oli paljon ystäviä viskarissa. Itse olin yh ja saatoin tapella kolmekin tuntia aamulla saadakseni lapsen viskariin. Sitten ei enää oma pää kestänyt ja tehtiin lastensuojeluilmoitus. Asiakkuus on edelleen ja lapsella juurikin tunne-elämän häiriöitä. Koulussa pärjää loistavasti ja on edelleen kaikkien kaveri. Mutta ei silti halua sinne mennä. Väkisin ei enää juurikaan tarvitse raahata, enkä pystyisikään, mutta itkee ja huutaa ja riehuu ja mitälie. Lapsi on erityisherkkä ja on tietty määrä autismikirjon piirteitä, mutta sosiaalisuudessa ei ole ongelmia, tosin on ujo ja hitaasti lämpiävä, joten ei ole saanut sellaista diagnoosia. Ota yhteyttä perheneuvolaan, sieltä pitäisi apu löytyä. En muista tarvitsiko sinne lähetteen, mutta sen saa neuvolasta tai tk-lääkäriltä jos tarvitsee.
Niin ja omani aloitti päiväkodissa 11-kuukautisena.
17
5 jatkaa vielä. Hankaluus liittyy muihinkin tilanteisiin, joissa on paljon muita lapsia. Olen muun muassa kantanut itkevän ja kirkuvan lapsen puoliväkisin parhaan kaverinsa synttäreille. Perille päästyään nautti todella kovasti synttäreistä; hänen naurunsa kuului porukan ylimpänä.
Neuvolan ja päiväkodin mielestä kyseessä on täysin normaali, joskin vahvaluonteinen lapsi.
Sossuun yhteys ja sua tulee aamusin sitten perhetyöntekijä auttamaan sen lähdön kanssa, saat muutakin apua ja hommaa lähdetään hanakammin selvittämään. Luota vaistoihisi, nyt on oikea aika toimia, ei sitten kun pitäisi jo koulun sujua.
Up. Lisään vielä, että jos lapsi suuttuu, ei auta mikään "hakkaa tätä tyynyä"-scheisse, se saa sen vielä pahemmille kierroksille eikä se osaa päästää siitä tunteesta irti.