Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten käytännössä auttaa ahdistunutta murrosikäistä ?

Vierailija
19.04.2017 |

Silloin kun kaikki ahdistaa, huolestuttaa, pelottaa ja kaikki tuntuu kurjalta.
Järkipuheesta ei ole hyötyä.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Halaa, kuuntelee?

Vierailija
2/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävely yhdessä luonnossa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tehkää yhdessä jotain nuorta kiinnostavaa, jotain mistä saa hyvän mielen.

Vierailija
4/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä jeesaan sitten taas työaikana ja työpaikalla. Laita juttusille, katsotaan, mitä voidaan tehdä.

Tai yritä kysyä ja jutella hänen kanssaan. Mutta jos et ole aiemminkaan ollut kiinnostunut hänen tekemisistään niin nyt on pikkusen huono sauma aloittaa, mutta anna aikaa ja rakkautta. Näin alkuun ja sitten soittele minulle, työaikana. T. Kuraattori

Vierailija
5/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

1-3 ovat hyviä kommentteja. Kuraattori kuuntelee pakkaa vastaan virka-aikana. Läsnäolo auttaa ja se, että nuori saa puhua aikuiselle. Järkipuhe uppoaa vähitellen. Nuorelle on tärkeää kuulla järjen ääntä. Tsemppiä teille, tiedän mistä puhut. Meidän nuorta auttoi netistä löytyneet meditointivideot ja nuo 1-3 neuvot.

Vierailija
6/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kolmekymppinen ja muistan elävästi joitakin tiettyjä iltoja murrosiän ahdistuksen keskellä. Äidin kanssa kävelyllä käyminen, laivanupotuksen tai Muuttuvan Labyrintin tms. pelaaminen, ristikon täyttäminen yhdessä vierekkäin sohvalla istuen, ihan vain lähekkäin oleminen ja halaaminen olivat minulle tärkeitä asioita. Lastasin äitini niskaan hirvittävän määrän teini-ikäisen ahdistusta aivan turhista asioista, jotka kuitenkin siinä iässä olivat minulle valtavia. Parhaana reagointitapana muistan oikeastaan sen, että äiti kuunteli, muttei välttämättä sanonut asioihin mitään, kunhan vain oli läsnä.

Jos teillä on ollut jotakin nykypäivään siirrettävää kivaa tekemistä yhdessä silloin kun murkkusi oli lapsi, voi samojen juttujen tekeminen tuoda hänelle nyt turvallisen olon. :) Muistelen lämpimästi juuri noita Muuttuvan Labyrintin pelaamisia, sen, kuinka jotenkin mielessäni kuvittelin olevani taas lapsi ja kaiken olevan hyvin. Lapsuuden muisteleminen muutenkin voi olla hyvä keino, äitini saattoi aivan muuten vain raahata varastosta esiin minua odottaessaan saamansa äitiyspakkauksen ja alkaa tekemään inventaariota vaatteista ja tavaroista, vähän kuin sivusilmällä toivoen minuakin avuksi, muistelemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
19.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä jeesaan sitten taas työaikana ja työpaikalla. Laita juttusille, katsotaan, mitä voidaan tehdä.

Tai yritä kysyä ja jutella hänen kanssaan. Mutta jos et ole aiemminkaan ollut kiinnostunut hänen tekemisistään niin nyt on pikkusen huono sauma aloittaa, mutta anna aikaa ja rakkautta. Näin alkuun ja sitten soittele minulle, työaikana. T. Kuraattori

Miksi kuraattoreilla on usein niin negatiivinen asenne nuorten vanhempia kohtaan? Tässäkin heti vihjataan, että vanhempi ei ole ollut kiinnostunut nuoren tekemisistä, vaikka aloitus viittaa ihan päinvastaiseen. Kummallinen asenne, kerta kaikkiaan.