Voiko olla pahoja traumoja, vaikka ei muista mitään traumaattista?

Varhaislapsuudessa, vauvaiässä ehkä. Ne jää traumoiksi alitajuntaan, mutta et itse tietoisesti muista niitä.

Itsellä vasta terapiassa palautui muistiin lapsuusajan hyväksikäyttö. Oli lyhytaikaista ja vieraan tekemää, joten oli helppo unohtaa. Jäi silti oireilemaan.

Mutta on myös mahdollista että työntekijät ovat väärässä ja oireesi johtuvat jostain muusta asiasta.

Pienillä lapsilla traumat liittyvät usein perustavaa laatua oleviin tunnekokemuksiin (hylätyksi tulemisen tunteeseen, pelkoon, epävarmuuteen jne.), joita ei myöhemmällä iällä voi muistaa. Tunnetrauma tekee kuitenkin pysyvän " jäljen" aivoihisi ja hermostoosi. Kun sama ärsyke sitten myöhemmin tulee eteen, niin reagoit tietyllä tavalla ja saatat kokea esim. valtavan suurta ahdistusta jostain lähes mitättömästäkin asiasta, joka siis vain sattumalta " muistuttaa" sinua tästä siitä alkuperäisestä traumaattisesta tunteesta.



Yritin kirjoittaa selkokieltä, mutta sekoilua taisi tulla...

Hmm. Pahaa ahdistusta ja masennusta ajoittain, epävakaat tunnetilat, itsetuhoisuutta, depersonalisaatiota, kaikkia näitä " yleisoireita" , kun mieli ei ole kunnossa.



Mutta siinä yhteydessä yleensä mulle noista traumoista aletaan puhua, kun on puhe siitä, että mussa on sisällä ikäänkuin kaksi eri ihmistä (ei siis skitsofrenisessa mielessä), toinen täysin normaali ja järkevä ja onnellinen, toinen on ahdistunut sotku. Ja että kun olen normaalilla päällä, en osaa yhtään kuvailla, miltä tuntuu, kun ahdistaa, enkä muista millaista silloin on, mitä ajattelen ja miksi teen asioita. Enkä muutenkaan osaa kuvailla tunteitani. Tunnen, että asiat tapahtuvat muille ihmisille, vaikka tapahtuvatkin minulle. Ja kuulemma myös puhun " vaikeista" asioista hymyhuulin. Yms.



ap

Sekin on aika tavallista nykyään, että kaikki johtuu lapsuudesta.