Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä masennustani
14.04.2017 |
Olen ollut masentunut kuukauden, pari. Aiempia masennusjaksoja on ollut, eivätkä lääkkeet ole silloin tehonneet, eikä terapia. Olen vaan joutunut odottamaan, että huono olo väistyy.
Nyt sitten taas mikään ei huvita, itkettää töissä ja kotona, ajatus ei kulje ja olen fyysisesti uupunut ilman lääketieteellistä syytä.
Mies ei ymmärrä. En jaksa enkä pysty puuhailemaan, en jaksa vapaalla oikein nousta sängystä. Sinnittelen töissä.
Mies pitää laiskana, raivoaa tekemättömistä kotitöistä ja syyttää etten ole tarpeeksi läsnä lapsille. Olen puhunut masennuksesta, mutta jos sanon, että masentaa tai itkettää, vastaus on "no niinpä tietenkin". Mies katsoo ilmeettömänä itkuani eikä lohduta.
Ahdistaa, miten jaksan pääsiäisen siivoilla ja kyläillä miehen sanelemaan tahtiin. Äsken mies toi lapset sängyn viereen hoidettavaksi ja paineli itse muualle nukkumaan.
Mietin, että lähden yksin hotelliin ja vaan makaan siellä yksin. Mutta kun lähteminen on niin iso ponnistus. Kun pitää pukea ja pakata ne välttämättömimmät.
Kommentit (22)
No sellaiselle joka ei masennusta ole kokenut voi sen ymmärtäminen olla todella vaikeaa. Oletteko puhuneet siitä sinun masennuksestasi silloin, kun se masennus ei ole päällä? Keksineet yhdessä selviytymiskeinoja, millä sitä arkea voisi pyörittää, vaikka toinen on fyysisesti ja henkisesti väsynyt? Pitäisikö sinun kuitenkin aloittaa jonkinlainen terapia, josta voisit saada apua ja tukea siihen masennuksen läpi käymiseen? Eihän se siihen akuuttiin masennukseen saatakaan auttaa, mutta tulevaisuutta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, miehen näkökulmasta sä vaan haluat luistaa osuudestasi perheen töistä. Eikä se ole väärässä. Ihmonen ei masennu tuolla lailla parissa kuukaudessa. Masennukseeta pitäisi ylipäänsä puhua vasta kun sitä on kestänyt puolisen vuotta tai kauemmin.
Taidat olla ihan ammattilainen. Mistä sait päähäsi, että alle 6 kk kestänyt masennus ei ole masennusta? Aino ratkaisu on kai erota. Annan miehelle huoltajuuden, koska omat voimat ei nyt riitä. Ja sanomatta selvää, mies joka ei edes lohduta itkevää on kylmä.
Jos kaikki vaan lopettaisivat turhan vinkumisen ja suorittaisivat, niin kuin täällä muutkin joutuu tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ex puolisona voin kertoa, että jos et hae apua ja vaan itket ja voivottelet, niin voi olla että mies ottaa ja lähtee aika piankin. Ei tuollaisen kanssa voi elää. Eikä jaksa katsella tuollaista päivästä tai vuodesta toiseen. Ota se pää pois perseestäsi ja ala tehdä asioita, jotka auttaa jaksamaan. Itse erosin, kun alkoi omakin mieli mustumaan.[/
Sitä lähtöä toivonkin. Enkä jää miestä kaipaamaan. Tuskin jäi sinunkaan exä sinua.
Osa masennuksesta johtuu miehen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä sekä seksittömästä suhteesta. Ei voi mennä tän huonommin vaikka mies lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ex puolisona voin kertoa, että jos et hae apua ja vaan itket ja voivottelet, niin voi olla että mies ottaa ja lähtee aika piankin. Ei tuollaisen kanssa voi elää. Eikä jaksa katsella tuollaista päivästä tai vuodesta toiseen. Ota se pää pois perseestäsi ja ala tehdä asioita, jotka auttaa jaksamaan. Itse erosin, kun alkoi omakin mieli mustumaan.[/
Sitä lähtöä toivonkin. Enkä jää miestä kaipaamaan. Tuskin jäi sinunkaan exä sinua.
Osa masennuksesta johtuu miehen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä sekä seksittömästä suhteesta. Ei voi mennä tän huonommin vaikka mies lähtisi.Miksi et itse lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ex puolisona voin kertoa, että jos et hae apua ja vaan itket ja voivottelet, niin voi olla että mies ottaa ja lähtee aika piankin. Ei tuollaisen kanssa voi elää. Eikä jaksa katsella tuollaista päivästä tai vuodesta toiseen. Ota se pää pois perseestäsi ja ala tehdä asioita, jotka auttaa jaksamaan. Itse erosin, kun alkoi omakin mieli mustumaan.[/
Sitä lähtöä toivonkin. Enkä jää miestä kaipaamaan. Tuskin jäi sinunkaan exä sinua.
Osa masennuksesta johtuu miehen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä sekä seksittömästä suhteesta. Ei voi mennä tän huonommin vaikka mies lähtisi.Miksi et itse lähde?
Voimat ei riitä. Miten riittäisi lähtöön, jos sängystäkään en pääse ylös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ex puolisona voin kertoa, että jos et hae apua ja vaan itket ja voivottelet, niin voi olla että mies ottaa ja lähtee aika piankin. Ei tuollaisen kanssa voi elää. Eikä jaksa katsella tuollaista päivästä tai vuodesta toiseen. Ota se pää pois perseestäsi ja ala tehdä asioita, jotka auttaa jaksamaan. Itse erosin, kun alkoi omakin mieli mustumaan.[/
Sitä lähtöä toivonkin. Enkä jää miestä kaipaamaan. Tuskin jäi sinunkaan exä sinua.
Osa masennuksesta johtuu miehen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä sekä seksittömästä suhteesta. Ei voi mennä tän huonommin vaikka mies lähtisi.Miksi et itse lähde?
Voimat ei riitä. Miten riittäisi lähtöön, jos sängystäkään en pääse ylös?
Lähde silloin, kun niitä voimia on. Sanoit itse, että se masennus ja väsymys väistyy jossain vaiheessa, joten sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen ihmisen on vaikea ymmärtää masennusta ilman ulkoista syytä. Tietenkin miehesi voisi olla empaattisempi ja välittävämpi. Kuulostaa että masennuksesi on syönyt suhdettanne, erityisesti jos mies on suhtautunut masennuksiisi aiemmin toisin.
Veikkaisin että miehesi ei muutu, joten kysymys on mitä aiot tehdä itse. Lähdetkö, yritätkö sinnitellä ja tehdä normaalisti vai oletko ja odotat.
Valitettavasti täytyy sanoa että ymmärrän miestäsi, sillä myös minä koen että masennus on asia joka on masentuneesta itsestään kiinni. Oma äitini on ollut masentunut ja sen myötä minun asenteeni masennukseen on muuttunut kovemmaksi. Uskon että masennuksen taustalla on usein käsittelemättömät ongelmat. Sitten kun asioille ei tee mitään niin ne kuormittavat ja tulee masennus, jossa on fyysiset oireet. Tästä suosta onkin sitten vaikea nousta. Voi olla että keittiöpsykologia on täysin pielessä, mutta tältä tuo vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Ulkopuolisena on helpompi ymmärtää että vaikeat vastoinkäymiset kuten vakava sairaus, perheenjäsenen menetys yms. aiheuttavat masennusta. Mutta sitä on vaikeampi ymmärtää jos normaalissa elämässä masentuu ja masennus uusii tai jatkuu pitkään. Kaikki me olemme saaneet eri lähtökohdan elämään, mutta jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään ja siitä miten sen elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ex puolisona voin kertoa, että jos et hae apua ja vaan itket ja voivottelet, niin voi olla että mies ottaa ja lähtee aika piankin. Ei tuollaisen kanssa voi elää. Eikä jaksa katsella tuollaista päivästä tai vuodesta toiseen. Ota se pää pois perseestäsi ja ala tehdä asioita, jotka auttaa jaksamaan. Itse erosin, kun alkoi omakin mieli mustumaan.[/
Sitä lähtöä toivonkin. Enkä jää miestä kaipaamaan. Tuskin jäi sinunkaan exä sinua.
Osa masennuksesta johtuu miehen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä sekä seksittömästä suhteesta. Ei voi mennä tän huonommin vaikka mies lähtisi.Miksi et itse lähde?
Voimat ei riitä. Miten riittäisi lähtöön, jos sängystäkään en pääse ylös?
Kylmyys ja seksittömyys on ilmeisesti ollut jo ennen tämänhetkistä masennuskauttasi. Miksi et tehnyt silloin mitään asialle? Ajattelitko vain antaa asian olla ja odotella masennusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on paskapää, joka sanelee aikataulut, sopii se sinulle tai ei, ei viitsi hoitaa edes lapsiaan. Ei mikään ihme, että masentaa. Anna piupaut sanellulle pakkotahdille ja aikatauluta sellaisia asioita lomaasu, jotka auttavat sinua palautumaan. Piristyt ainakin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ex puolisona voin kertoa, että jos et hae apua ja vaan itket ja voivottelet, niin voi olla että mies ottaa ja lähtee aika piankin. Ei tuollaisen kanssa voi elää. Eikä jaksa katsella tuollaista päivästä tai vuodesta toiseen. Ota se pää pois perseestäsi ja ala tehdä asioita, jotka auttaa jaksamaan. Itse erosin, kun alkoi omakin mieli mustumaan.[/
Sitä lähtöä toivonkin. Enkä jää miestä kaipaamaan. Tuskin jäi sinunkaan exä sinua.
Osa masennuksesta johtuu miehen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä sekä seksittömästä suhteesta. Ei voi mennä tän huonommin vaikka mies lähtisi.Miksi et itse lähde?
Voimat ei riitä. Miten riittäisi lähtöön, jos sängystäkään en pääse ylös?
Kylmyys ja seksittömyys on ilmeisesti ollut jo ennen tämänhetkistä masennuskauttasi. Miksi et tehnyt silloin mitään asialle? Ajattelitko vain antaa asian olla ja odotella masennusta...
Tilanne oli silloin vaikea: kaksi pientä lasta, pienin vain vuoden. Äitiyslomalta töihin palatessa irtisanottiin laittomasti. Jouduin taistelemaan korvaukset laittomasta irtisanomisesta, etsimään työn ja uudessa töissä oli useamman kuukauden ylityöputki. En olisi selvinnyt yksin käytännön asioista.
Suhteessa mennyt huonosti kauan. En tiedä miksi toinen lapsi hankittiin. Kun pysähdyin rankan syksyn ja talven jälkeen, huomasin toden teolla miten huonosti meillä menee. Sitten hiipi kuvaan masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaisin siivous yms. Apua jottei kaikki jää miehen kontolle. Johan mieskin masentuu jos yksin tekee kaiken. Miksi jotkut ihmiset masentuu ja toiset ei vaikka olis kuinka kamalia vastoinkäymisiä elämässä? Mulla on tosi pahoja vastoinkäymisiä mutta en ehdi edes ajatella et teenkö jonkun homman kun yrittäjänä vaan on pakko. Jos vaan jäisin kotiin masennuksissa niin loppuisi myös työntekijöiden työt ja heidän perheeltä ruoka yms. En vaan voi masentua, kymmenien ihmisten hyvinvointi ja työpaikat on minusta kiinni. Vaihtoehtona ei ole masentua vaikka moni samojen yksityiselämän ongelmien kanssa kamppaileva ei pystyisi töissä käymään.
Masentunutta ei ymmärrä kuin toinen masentunut ja ammatti-ihmiset.
Voimia ja tsemppiä ap:lle, jaksaisitko varata ajan terveyskeskuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua, etsi joku hyvä psykologi jonka kanssa pääset eteenpäin. Jää vaikka sairaslomalle töistä niin että saat voimia avun hakemiseen. Se on paras asia, jonka voit tehdä perheesi hyväksi.
T. Masentuneen puoliso
Jäät sairauslomalle ja hankkiudut psykologin juttusille ja aloitat lääkityksen.Menet heti tiistaina lääkäriin.
Kuulostaa tutulta. Exäni ei kertakaikkiaan pystynyt ymmärtämään että jo se sängystä nouseminen on valtava ponnistus, se että jaksaa käydä suihkussa tuntui jo isolta voitolta. Monta kuukautta meni niin että mies rähjäsi minulle kotitöistä (itsehän ei tosiaan tehnyt yhtään mitään koska "minä käyn töissä ja sä vaan makaat sohvalla"). Ei tajunnut ollenkaan miten vaikeaa masentuneella on jo ihan se pelkkä elossa oleminen. Ei ennenkuin hain apua ja sain avustajan. Kyllä. Avustajan joka kävi kotonani vaikka ihan vain juttelemassa. Suuri voitto oli kun avustaja tuli käymään ja kysyi haluanko tehdä jotain, mitä vaan. Kysyin että voidaanko käydä kirjakaupassa. En ollut poistunut kotoa puoleen vuoteen joten siitä se lähti, voimat riittivät lähteä kirjakauppaan ensin ja siitä sitten useammin ja pidemmälle.
Voimia ja tsemppiä sinulle. Yritä hakea apua että jaksat taas paremmin. Ei se ole mikään häpeä.
Pyydä miestäsi ottamaan yhteyttä mielenterveysomaisten tukiyhdistykseen Finfamiin. Hän saa sieltä tukea, jotta ehkä jaksaa ymmärtää sinun sairauttasi paremmin ja tukea sinua jatkossa toisella tavalla ilman, että kokee itse sairastuvansa tai uupuvansa masentuneen kumppanin kanssa.
Mutta kyllä sinun täytyy itsekin saada apua ja keinoja, millä käsitellä sairauttasi. Käythän jo terapiassa?
Ap sanoi että lääkkeet ja/terapia eivät häntä auta, vain aika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehen näkökulmasta sä vaan haluat luistaa osuudestasi perheen töistä. Eikä se ole väärässä. Ihmonen ei masennu tuolla lailla parissa kuukaudessa. Masennukseeta pitäisi ylipäänsä puhua vasta kun sitä on kestänyt puolisen vuotta tai kauemmin.
Taidat olla ihan ammattilainen. Mistä sait päähäsi, että alle 6 kk kestänyt masennus ei ole masennusta? Aino ratkaisu on kai erota. Annan miehelle huoltajuuden, koska omat voimat ei nyt riitä. Ja sanomatta selvää, mies joka ei edes lohduta itkevää on kylmä.
Mies voi itse myös jo mennä äärirajoilla perheen töiden ja kaiken pyörittämisen kanssa.
Elämä on kokonaisuus, ei vain oma napa.
No, miehen näkökulmasta sä vaan haluat luistaa osuudestasi perheen töistä. Eikä se ole väärässä. Ihmonen ei masennu tuolla lailla parissa kuukaudessa. Masennukseeta pitäisi ylipäänsä puhua vasta kun sitä on kestänyt puolisen vuotta tai kauemmin.