Mua ahistaa aivan silmittömästi. Lapseni aloittavat maanantaina päivähoidossa.

Kyllä se pieninkin siihen tottuu :)

vai onko hoitopäivä heti 9h?



lapset onneksi sopeutuvat nopeasti ja tuon ikäinen saattaa jo tykätä toisten lasten seurasta.

Näkeekö ulkoillessa sisaruksiaan? se helpottaa jo paljon



vinkkinä äidille. Jos lapsi jää itkemään hoitoon niin reippaasti sanot hei heit ja jätät lapsen hoitajalle. Autossa sitten itket sinä, jos itkettää (minua ainankin itketti)

jos jäätä halailemaan ja rauhoittelemaan lasta, lapselle tulee kuva ettet ole ihan varma voitko jättää häntä, ja lapsi hätääntyy entisestään.

itku loppuu usein heti kun äiti tai isä poistuu ovesta.



ensimmäinen kuukausi on varmasti rankka. Varaudu lapsen kiukutteluun kotona. Mutta se menee ohi. kyllä se hoito alkaa sitten sujua!!!

Ja kaikkein hirveintä oli juuri odottaa ne vikat päivät ennen aloittamista.

Juttele hoitajien kanssa asiasta ja voithan soitella päivällä ja kysellä miten lapsesi pärjää. Alun jälkeen helpottaa varmasti.

Älä itke lapsen aikana kun jätät tämän hoitoon. se on virhe mihin moni äiti syylliistyy. Itku on nieltävä lapsen takia, sillä pieni lapsikin jo vaistoaa äidin pahan mielen ja varsinkin itkun. Sinun on esitettävä reipasta ja rohkaistava lasta jäämään hoitoon, Lapsi luottaa sinuun ja katsoo sinun reaktiostasi sen kuinka inhottavaa on jäädä hoitoon.



Itke sitten kulmantakana vaikka silmät päästä, mutta älä lapsen aikana!

Hyvä puoli kuopuksellasi on, että on jo tottunut muihin lapsiin ja menoon ja meininkiin.

Mielelläni olisin vielä jonkin aikaa kotona ollut mutta tavallaan oli taloudellisesti nyt pakko mennä töihin. Toisaalta olen tyytyväinen että olen näinkin pitkään (6 vuotta) voinut olla putkeen kotona. Tämä uusi muutos on vaan hirveä stressi. Itselläni kaiken lisäksi uusi työ. Mutta eiköhän se siitä, kiitos kaikille rohkaisuista!



Ihanaa että tältä palstalta voi saada näin positiivistakin tsemppausta :) !!



ap

Kolmonen on ehkä teidän viimeinen vauva ja päiväkotiin vieminen on todellinen herätys siitä, että tuo teidän vauva ei olekkaan enään vauva vaan taapero jo?

Jos pystytte, niin anna miehen viedä. Meillä oli ainakin hyvä juttu aluksi, vein sitten itse kun ei enää itkettänyt...

Olen käynyt kuluvalla viikolla lapseni kanssa tutustumassa päiväkotiin ja olen kyllä suoraan sanottuna kauhuissani. Lapseni 1v 7kk ryhmässä koko päivä tuntui olevan pelkkää itkua äidin perään ja hoitajat jotenkin kamalan välinpitämättömiä asian suhteen. Kuluvan viikon perusteella en usko yhtään väitettä siitä, että lapsi lopettaa itkun vanhempien poistuessa. Pelkkää valetta vanhempien rauhoittamiseksi! Ymmärrän kyllä ettei kaikkia ehdi mitenkään huomioimaan jatkuvasti mutta kyllä sydämeni särkyy ajatuksesta että lapseni itkee päivät pitkät perääni yksin. Tekisi mieli peruuttaa koko homma! En tiedä miten selviän ensi viikosta kun lapsi pitää jättää hoitoon kun itkin jo harjoittelusta tullessamme.

tietysti alussa saattaa olla itkeskelyä pitkin päivää, mutta ei pieniä tai isompiakaan jätetä yksin itkemään.

sitten otetaan vaikka kolme yhtäaikaa itkevää lasta syliin.



t: päiväkodissa työskennellyt

Vien silloin lalseni joka on tuolloin 1v 2kk hoitoon. Tiedän jo nyt että tuo pienin on meidän viimeinen lapsi. Siten ei tule enään yhtään äitiyslomaa tms minulle tai muille lapsille. Sitten se rumba alkaa eläkeikään asti.

Silloin ei olisi ' joukkohysteriaa' , hoitajat olisivat tutustuneet suurimpaan osaan lapsista ja osaavat tulkita heitä paremmin. Lapset olisivat sopeutuneet ryhmään. Myös aikaa jäisi pitää sylissä itkijää, jos niitä yksi (tai vain muutama).

Johtunee siitä että tytöt on olleet tähän saakka kotihoidossa ja lähenevät jo kouluikää, nyt tuntuu että heille on sopiva ikä mennä päivähoitoon. Sen sijaan kuopus on niiiiin pieni vielä, tytöt kun oli tuon ikäisiä niin en edes miettinyt töihinmenoa vielä.



Mutta kun täytyy niin täytyy.



ap

Ei jää jalkoihin ja alkaa olla siinä iässä että kaveritkin on ihan kiva juttu.

Tottuu pian.

T:Päiväkodin hoitaja

Vierailija:

tietysti alussa saattaa olla itkeskelyä pitkin päivää, mutta ei pieniä tai isompiakaan jätetä yksin itkemään.

sitten otetaan vaikka kolme yhtäaikaa itkevää lasta syliin.

t: päiväkodissa työskennellyt

Heh. Tätä se laitoshoito on! Yksilöllisyys kaukana! Kuvitelkaa:3 lasta itkien yhtä aikaa hakemassa lohtua yhdestä sylistä. Voitte kuvitella minkä verran lohtua siitä saa...ja sitä paljon puhuttua yksilöllisyyttä!

Mutta eivät lapset koko päivää itke perään, vaikka alussa ovatkin kovin itku herkkiä. Ja vanhemmille asioista puhutaan kyllä kaunistellen.

t.Toinen päiväkodin täti

niidenkin asioiden tärkeyttä, jotka jäisivät saamatta ilman töihinmenoa... Ymmärrän tunteesi ap. Syyllistys rahasta tuossa tilanteessa on tosi typerää. Varsinkin jos perheen toinen mahdollinen aikuinen on suht. pienituloinen, on usean vuoden kotihoidontuki aika hankala juttu perheen taloudelle, vaikka ei pitäisi rahaa kovin tärkeänä. En tietenkään tiedä, mikä on ap:n tilanne, mutta meillä ainakin asia on näin. Oma lapseni menee todennäköisesti hoitoon myös pian (1 v 7 kk), mutta päivät eivät tule olemaan heti aluksi pitkiä kun työni on osa-aikaista. Silti hirvittää kovasti. Mutta tsemppiä sulle ap, kyllä se siitä!

meillä tytöt 2,5v ja 5v aloittivat viikko sitten päiväkodissa. 5-v on aivan innoissaan ja valittaa että tulen liian aikaisin hakemaan.... Pienempi on välillä itkeskellyt äitiä, mutta se on mennyt nopeasti ohi ja loppu viikosta ei enää itkenyt kun mies vei hoitoon. Pienemmälle hoidon aloittaminen on aika suuri muutos. Kun ei ole koskaan ollut muaala hoidossa kun mummoilla ja sielläkin aina isonsiskon kanssa. Nyt on pienten ryhmässä ja sisko isojen. Ulkonakin pienillä oma piha. Tädit olivat onneksi päästäneet isomman välillä ulkona leikkimään pikkusiskon kanssa.... Minuakin ahdisti kovasti hoidon aloitus vaikka olinkin kyllästynyt kotona olemiseen ja tosissani halusin töihin. Mutta kait on juuri sitä että joutuu katkaisemaan sen napanuoran kuopukseen ja sanomaan hyvästit kotiäityiden aikakaudelle..... Tsemppiä hoidon aloitukseen, eiköhän kaikki suju loppujen lopuksi hyvin!

Älä soimaa itseäsi, olet ollut 6 v. kotona, ja se on paljon!