Mikä on jälkikäteen ajateltuna typerintä tai uhkarohkeinta mitä teit lapsena/nuorena?
Tuli mieleen kun pohdin kaikkia niitä kertoja kun lapsena kiipeilin puissa, kallioilla ja joen rannoilla. Läheisen sahan korkeilla lautapinoillakin tuli taiteiltua vaikka aikuiset monesti kielsivät. Ei sitä silloin ajatellut, että jos ote lipsahtaa niin henki voi mennä. Ja tämä oli tietenkin vielä aikaa ennen kännyköitä, jolloin minua ei varmaan olisi edes löydetty tuntikausiin, ehkä päiväkausiin jos jotain olisi sattunut kun esim. koulun jälkeen siellä kosken penkalla taiteilin.
Muilla tällaisia, mistä voi vaan jälkikäteen ihmetellä että on vieläkin hengissä?
Kommentit (17)
Makailtiin raiteilla, testattiin heikkoja jäitä, tehtiin todella pitkiä tunneleita heinäladossa. Lista on loputon.
Kiipesin isoon (15m) koivuun niin ylös, että latva taipui.
Sukelsin sameassa vedessä monta metriä pitkän mattolaiturin ali.
Luistelin muutaman sentin paksuisella jäällä sulan vieressä virtaavalla joella.
Tein tunneleita isoon paalikasaan.
Kaikissa olisi voinut henki mennä, jos olisi huonosti käynyt.
Join viinaa, liftasin yksinäni tai kaverin kanssa myös yöllä, heiluin epämääräisissä porukoissa ja kyydeissä. Toivon ettei omat lapseni aloita samaa 14-vuotiaana.
Ajoin autolla ja skootterilla kännissä,istuin humalaisen kyydissä. Vedin kaikenlaisia lääkkeitä (monesti montaa eriä,joista en edes tiennyt mitä lääkkeitä ovat)viinan kanssa sekaisin. Onhan noita.. onneksi olen nykyään viisaampi.
Ajoin niin kännissä mopolla etten muistanut matkasta mitään, lähdin tuntemattomien kyytiin..
Täälläkin liftaaminen ja kossun juominen .. jestas ne määrät, ihme et on hengissä!!
Käynyt uimassa alle kouluikäisenä tädin ja enon kanssa, toinen mua 3v vanhempi ja toinen 5v. Ja junaradan ylityskin matkalla.
Nuorempana tuli hurjasteltua moottoripyörällä ja kerran otinkin mittaa asfaltista siihen malliin, että vieläkin ihmettelen miten olen hengissä tai edes kävelen.
Lapsena en oikeastaan tehnyt mitään typerää, teininä kyllä. Kiipeiltiin katoilla, ryypättiin spurgujen kämpillä, ajelin skootterilla kännissä, viiltelin..
Matkustin yksin halki Euroopan ja nukuin junassa suljetussa osastossa, jonka penkit sai makuuasentoon. Osastossa oli lisäkseni kolme jugoslavialaista miestä. Aamulla heräsin ja joku heistä oli laittanut takkinsa peitokseni. Ystävällisiä miehiä siis. Mutta kyllä nykyään neuvoisin tytärtäni siirtymään toiseen osastoon.
Teiniajan kännikiipeilyt katoilla ja ties missä puolilahoissa rakennelmissa. Silloin oli kyllä kivaa, nyt puistattaa kun ajattelenkin miten helposti henki olisi voinut lähteä.
Löysin pienenä hotellin lattialta jonkun pillerin ja pistin vanhemmilta salaa suuhuni. Onneksi en huomannut mitään vaikutusta :D
Suunnilleen kaikkea mitä edellä on kirjoitettu. 16v karkasin salaa festareille, jätin vain lapun pöydälle. Ei ollut kännyköitä tuolloin. Välimatkan liftasin yksin, olin 2 yötä poissa. Muutenki liftaamalla kuljin pitkin Suomea ja Eurooppaa sitten 18v.
Tietenkin vanhemmat olivat vihaisia ja järkyttyneitä. Usein kyllä valehtelin että on kaveri mukana.
Kuulostaa kamalalta jälkikäteen, mitään pahaa ei koskaan sattunut. Olihan se hauskaakin :).
N49v
16-vuotiaana tapasin Kiss FM:n chatissa 23-vuotiaan miehen ja sovin tämän kanssa ensitreffit niin, että hän haki minut autolla lähikaupan parkkikselta. Tosi turvallista tavata tuntemattomia noin...
Lapsena en muista tehneeni mitään kovin typerää, olin aika varovainen ja rauhallinen, mutta siinä 14-16 vuoden iässä tuli sekoiltua kyllä ihan huolella ja tietysti vanhemmilta salassa.
Muun muassa yhden kaverin kanssa tutustuttiin kuvakkeessa (irc-gallerian tyyppinen paikka) muutamaan hyvän näköiseen yli 20 vuotiaaseen jätkään ja sovittiin heidän kanssaan, että mennään yhdessä heidän vuokraamalleen mökille ryyppäämään, mökki sijaitsi siis mun ja kaverin kotikaupungissa. Mitään ihmeellistä ei kyllä onneksi sattunut, mutta tosiaan jätkäporukan vanhin taisi olla jo lähemmäs 30-vuotias ja me kaverin kanssa 15-vuotiaita ja kyllähän siellä kaikenlaista suutelua ja säätöä oli kuitenkin.
Lisäksi näin jälkeen päin ajateltuna varmaan useampaankin otteeseen olen vielä aamulla ollut sen verran promilleissa teininä, ettei olisi pitänyt skootterilla ajaa kotiin, mutta eipä sitä silloin tullut ajatelleeksi, kun en ole ikinä kärsinyt krapulasta enkä edes oksentanut humalassa, vaikka joistakin öistä ei ole juurikaan mielikuvia...
Kaivettiin lumiluolia ja mentiin ojanpohjalle piiloon, kun isä linkosi traktorin avulla tietä. Siitä olisi voinut tulla kivi tai jääkalikka päähän, siitä isä aina varoitteli.
Uppiti, kyllä te muutkin olette olleet yhtä tyhmiä kuin minä pienenä, eikös juu? -ap