Annan mielelläni miehen tarjota minulle treffeillä kahvin, lounaan tai vaikka illallisen

En oikein ymmärrä, miten jotkut palstalla ovat niin pikkusieluisia (sekä miehissä että naisissa on näitä), että muutamien kymppien arvoinen panostus koetaan äärettömän tärkeäksi signaaliksi ties mistä kaikenlaisista asioista. Ja näiden asioiden syynäilyä pidetään tärkeämpänä kuin esim. sitä, että treffeillä olisi mahdollisimman hauska ilmapiiri.

Jonkun mielestä nainen on suorastaan prostituoitu, jos antaa miehen tarjota itselleen. Justiinsa. Nämä tapaukset voisivat miettiä sitä, että minulla menee kyllä se muutama kymppi (miestä enemmän) jo ennen treffejä siihen, että pyrin tuottamaan miehelle mahdollisimman miellyttävän visuaalisen elämyksen treffien aikana. Saatan esim. kysyä mieheltä etukäteen hänen muutamista pukeutumiseen ja meikkaamiseen liittyvistä mieltymyksistään, ihan vain koska tykkään tehdä toisen olon hyväksi.

Joku pitää tarjoamatta jättämistä kätevänä tapana mitata, onko nainen lompakkoloinen. :D Antakaa mun kaikki kestää! Jos itse olisin lompakkoloinen, pitäisin tarkasti huolen siitä että en antaisi kenenkään miehen tarjota itselleni treffeillä. Sitten kun mies olisi saatu koukkuun, hänellä voisikin alkaa maksattaa kaikenlaista huomattavasti kahvikupillista arvokkaampaa. Oikeasti en halua missään tapauksessa harkitakaan parisuhdetta ihmisen kanssa, jonka psykologinen hahmotuskyky on niin heikko, että hän ei osaa tällaista asiaa selvittää ihan keskustelemalla kanssani vaan tarvitsee ulkoista mittaria sen selvittämiseen, ja joka on lisäksi niin tyhmä että valitsee käytettäväksi mittariksi tuollaisen asian.

Onneksi en ole tosielämässä törmännyt kaltaisiinne epäkohteliaisiin pihtareihin, tai ainakaan en ole koskaan erehtynyt treffeille moisen kanssa. Tuollainen transaktioiden mittailu ja vertailu ja kyttäily ei kuulu minun käsitykseeni hyvästä ihmissuhteesta. Hyvässä suhteessa kumpikin tekee kaikenlaisia asioita toisen mieliksi - myös sellaisia joihin menee rahaa - ihan siksi että itse haluaa tehdä niin. Ei siis siksi, että toinen on ensin tehnyt vastaavan arvoisen asian omaksi hyväksi ja tästä on syntynyt kiitollisuudenvelkaa. Jos mies ei ymmärrä, mitä eroa näillä kahdella asenteella on, hän ei ole minulle oikea kumppani.

En ole itse pihtari, en sängyssä enkä emotionaalisesti tai taloudellisestikaan, joten en halua sellaista kumppaniksenikaan.