Eron jälkeen yhteen?
Miten on yhteenpaluu onnistunut täällä? Miten ongelmat, jotka johti eroon, on koettu sitten eron jälkeen niin pieninä että suhde on voinut jatkua?
Erosimme muutama kuukausi sitten ja olemme olleet koko ajan yhteydessä, emme ole nähneet sillä asumme eri paikkakunnilla ja ei olla haluttu ja ei ole ollut mahdollisuuttakaan pitkän välimatkan takia. Ero ei ole tuntunut erolta kun koko ajan oltu yhteydessä päivittäin. Minulla ollut yksi mies tässä, mutta ex ei sitä tiedä. Samoin hänelle varmaan ollut, vaikka minulle väittää muuta. Eikä minua oikeastaan ne muut tässä eron aikana haittaa vaan ne ongelmat minkä vuoksi erosimme.
Nyt viime viikot on mennyt kissa hiiri leikillä: kun minä olen halunnut jatkaa, ex on luetellut kaikki ongelmat jotka johti eroon ja sanonut kuinka niihin ei ole ratkaisua. Kun minä sitten olen ne hyväksynyt ja itkien ottanut etäisyyttä ja alkanut hyväksymään eron niin mies on lähestynyt sillä, kuinka ei halua vielä päättää 100% vaan haluaa miettiä ja nähdä jne. Kun sitten olen suostunut, niin hän on vetäytynyt ja perunut sanansa. Ja minä olen jäänyt sydänsuruisena ja "jätettynä" kunnes tämä kaikki on toistunut. Nyt hänellä on taas tämä "ei erota, odota minua ja nähdään kesän kynnyksellä kun on mahdollisuus ja katsotaan lähteekö se".
Mies on nyt tämän eron aikana sopinut koko kesän täyteen menoja jätkien kanssa ja syksyllä hän jää ulkomaille, vaikka alunperin meidän piti muuttaa Suomeen. Nyt kuulemma kun olemme olleet erossa niin hän ei ole voinut laskea minun varaani, vaan on suunnitellut kesän Suomessa ystävien kabssa ja syksyn ulkomaille kavereiden kanssa. Silti hänen mielestä voisimme jatkaa, minun tulee vain ymmärtää hänen menot, koska ne on sovittu tämän parin kk aikana kun olemme olleet erossa. Hän siis haluaa että minä istun kotona kesän kun hän on ystävien kanssa ja syksyllä kaukosuhde taas.
Samoin ne vanhat ongelmat, en ymmärrä kun mielestäni ne voitaisiin selvittää JOS suhde jatkuu. Mies taas haluaa ratkaisut heti. Miten kukaan palaa yhteen jos suhteen pitäisi eron jälkeen olla valmis kunnossa oleva paketti saman tien.
En tiedä mitä tehdä hänen kanssaan. Rakastan häntä yli kaiken vaikka hän kohtelee minua noin ja on sopinut elämänsä jo ilman minua. Sekin harmittaa, kun olen itse niin raukka etten ole sopinut mitään, sillä olen koko ajan halunnut odottaa jos palaamme yhteen. Koska se vaikuttaa esim siihen, missä olen kesän. Mies taas on sopinut kaiken yhtään ajattelematta minua. Tulee olo ettei hän rakasta. Hän haluaa just sellaisen elämän mikä on hänelle kiva ja jos minä suostun kaikkeen niin hän voi ottaa minut siihen sivuun. Toisaalta jos asia on näin, niin miksi hän niin kovin haluaa nähdä ja yrittää, jos tietää että helppoa ei tulisi olemaan ja jos en olisi hänelle kaikki kaikessa.
Tämä on kamalaa. Haluaisin pysyä kovana ja en olla lainkaan yhteydessä ja päästää irti. Viettäköön elämäänsä ilman minua, kun on niin paljon suunnitelmia jo. Mutta minä ikävöin niin paljon ja oma elämä on niin tyhjä ilman häntä. Olin laskenut kaiken sen varaan että olemme yhdessä. Nyt jos emme ole, niin minulla ei ole mitään. Itken vain ja ahdistaa kaikki. en halua elämää ilman häntä. Mutta en voi suostua siihen että hän saa tehdä kaikki unelmansa joihin minua ei ole laskettu ja minä odottaisin vain häntä. Ymmärrän toisaalta että hän on suunnittelut asiat eromme aikana, mutta vertaan itseeni tätä. Minä kun olen lykännyt kaikkia päätöksiä (mihin menen töihin, millon aloitan työt, menenkö lomalle hänen maahansa vai johonkin ihan muualle nyt talvella jne) vaan sen takia, että en halunnut päättää mitään, mikä voisi olla esteenä tai ongelmana meidän suhteelle. Säälittävää ehkä.
Kommentit (3)
Eroatte kunnolla. Ei mitään taukoja tai odotteluja, vaan ero, ja yhteydenottojen minimointi. Tuskin sellaisen jälkeen edes haluatte takaisin yksiin, mutta jos joskus alkaa vanha suola janottaa niin kissa päydälle ja asiat selviksi ennen kuin palaatte yksiin.
Kyllä se niin on että se näin on.
Niin se pitäisi tehdä, meidän suhde on vaan niin poikkeuksellinen, että jos eroamme niin molempien suunnitelmat lähitulevaisuuden suhteen on niin eri vs jos olisimme yhdessä. Siksi pelottaa erota kunnolla ja päästää irti, sillä mahdollisuutta tälle "vanha suola alkaa janottaa" tuskin tulee. Vaan sitten pitää elää ainakin seuraava vuosi eri maissa ikävöiden ja muistellen toista ja miettien sitä, oliko virhe päästää irti.
Normaalisti tottakai noin että erotaan ja palataan yhteen jos palataan. Mutta meillä ero tarkoittaa sitä että minä lähden toiselle puolelle maapalloa. Sen jälkeen ei ole paluuta. Enkä todellakaan pysty miettimään sellaista, tuntuu aivan kauhealta. Toki tulen sieltä takaisin 1-2v päästä mutta sitten on jo varmaan ollut uusia suhteita ja ihastumisia ettei paluuta ole.
Tekisi koko ajan mieli laittaa viesti. Joka minuutti on tuskaa. Olen ollut vahva nyt viikon enkä ole juurikaan ollut yhteydessä. Mies näyttää tottuneen sillä aluksi hän pommitti ja itki perääni mutta ei hänestäkään enää kuulu :(
Ap
Ei kuulosta olevan aineksia tasapainoiseen suhteeseen, jossa sinulla olisi mahdollisuus olla onnellinen. Tuohan menee ihan miehen ehdoilla!
Ymmärrän että eroaminen lopullisesti voi tuntua kamalalta ajatukselta, mutta sitä kautta sun olisi lopulta mahdollista löytää sellainen suhde, jossa sinunkin tarpeillasi olisi väliä. Ero ja sydänsuruissa kärvistely aikansa, sitten eteenpäin. Se on parempi kuin tuo löysässä hirressä roikkuminen.
Tsemppiä!