Kissanomistaja, miten lemmikki vaikuttaa arkeesi?

Suosittelen ottamaan kaksi kissaa, jos pentua olet ottamassa. Tai sitten sellaisen aikuisen kissan, joka ei pidä muista kissoista. Kissa kaipaa seuraa, ja jos olet päivät töissä/opiskeluissa, on pidemmän päälle ankeaa jättää kissa yksin kotiin. Toisekseen se saa enemmän virikkeitä kun sillä on kissaseuraa, etkä joudu itse viihdyttämään ihan niin paljon kuin yksinäistä kissaa.

Tämä kahden aktiivisen kissan omistajan kokemuksena :) Öiseen mekastukseen joudut todennäköisesti tottumaan, ainakin keväisin.

No päivittäin ruokin ja siivoan hiekkalaatikon. Mun kissa on max vuorokauden kerrallaan yksin. Pisimmillään ollut 3 päivää yksin kotona niin, että joku on käynyt kerran päivässä hoitamassa.

En koe, että kissasta olisi vaivaa. Me ei tässä elämäntilanteessa esim matkustella juurikaan, niin ei tarvitse huolehtia kissanvahtia siksi aikaa. Rahaa menee joku 30-40e kuussa. Kissa syö vaihtelevasti raakaa lihaa ja tavallista markettiruokaa.

Lapselle on kissasta tosi paljon seuraa, siitä iso plussa.

Edellinen jatkaa: meillä lapsi hoitaa kissan viihdyttämisen ja kissa myös viihdyttää itse itseään. Asutaan kaksiossa, eli tilaa ei kamalasti ole. Kissalla on kuitenkin kiipeilypuu ja korillinen leluja ja muutama muu raapimisalusta.

Meidän kissa nukkuu öisin samaan aikaan mun kanssa. Aluksi meille tullessaan mekasti yöllä, mutta se onneksi loppui parissa viikossa.

Ei ulkoilla kissan kanssa, kerran yritettiin ja just tuli rapussa koira vastaan.. Kissa tempoi itsensä valjaista pois ja syöksyi paniikissa takaisin kotiin. 😬 täytyy keksiä jotain miten ne valjaar saisi tarpeeksi kireälle.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ottamaan kaksi kissaa, jos pentua olet ottamassa. Tai sitten sellaisen aikuisen kissan, joka ei pidä muista kissoista. Kissa kaipaa seuraa, ja jos olet päivät töissä/opiskeluissa, on pidemmän päälle ankeaa jättää kissa yksin kotiin. Toisekseen se saa enemmän virikkeitä kun sillä on kissaseuraa, etkä joudu itse viihdyttämään ihan niin paljon kuin yksinäistä kissaa.

Tämä kahden aktiivisen kissan omistajan kokemuksena :) Öiseen mekastukseen joudut todennäköisesti tottumaan, ainakin keväisin.

Kiitos neuvosta. Ajattelin lähinnä 2-3 -vuotiasta kissaa, joka mahdollisesti viihtyisi ilman kissaseuralaista ollessani opistolla. Olisiko tällaista tilannetta varten muita neuvoja? Mekastavatko kissat öisin paljon myös itsekseen? Se ei tosin pahemmin edes haittaisi.

Ap

Työpäivän ajan pärjää hyvin yksin, koska koisii monta tuntia päivällä. Kissan kanssa pitää leikkiä päivittäin -siis jos kissa itse haluaa. Kaikki kissat eivät halua ulos, esim. omani pelkää ulkona aivan tajuttomasti. Eläinlääkärikulut ovat kalliita. Kissa kannattaa leikkauttaa ja rokotuttaa pentuna. Ruoka kannattaa ostaa eläinkaupasta, ainakin oman kissani maha menee sekaisin markettiruoasta.

Kannattaa varautua siihen, että kissat kynsivät huonekaluja ja mahdollisesti tapetteja. Raapimispuu kannattaa hankkia. Karvaa lähtee välillä tolkuttomasti. Varsinkin pentukissat riehuvat ja naukuvat yöllä. Eilen juuri kattini oli käynyt oksentamassa sänkyyni, joten kannattaa hankkia suojuslakana petariin.

Kaikesta aiheuttamastaan vaivasta huolimatta kissat ovat aivan suloisia otuksia. <3

Pelkkää iloa on kissoista. Meillä 2 v veljekset. Jonkin verran raapivat seiniä ja huonekaluja, mutta hyvin ymmärtävät raapimispuun päälle. Näillä on loputon nälkä. Jatkuvasti saa apetta antaa. Pärjäävät vuorokaudenkin yksin ja päivät aivan hyvin. Mökkimatkat kulkevat mukana. Kotona on hiekkalaatikko, jota käyttävät hyvin vähän. Ulkoilevat pihalla juoksunarussa. Mökillä saavat olla irti.

Rokotukset otetaan aina, kun eläinlääkäriltä tulee kutsu. Molemmat on leikattuja ja sirutettuja.

Yöt nukkuvat hyvin ja iloisella mielellä heräävät päivään, kun muutkin nousee. Aina kotiin tullessa ovat vastassa.

Kaikki kissat eivät viihdy laumassa/toisten kissojen seurassa, vaikka kuinka olisivat pennusta pitäen toistensa seurassa. Oma kissani tästä loistava esimerkki.

Otin oman uroskissani yhdessä siskonsa kanssa yhtä aikaa, mutta yhtä tappelua se oli, kun kollikissa koetti koko ajan alistaa narttua (ja kyllä, olivat molemmat leikattuja). Naaraskissa kuoli tapaturmaisesti, ja nyt kolli on yksin ja onnellinen.

Kissoissa on erilaisia luonteita, eikä mielestäni voida antaa yleispäteviä ohjeita, kuinka paljon ulkoilua kukin tarvitsee. Toinen on tyytyväinen sisäkissa, toinen ei, vaan on pakko päästä ulos. Sama pätee seuran tarpeeseen, meluun ja muihin ärsykkeisiin. Toiset sietää lapsia/koiria, jne., toiset ei lainkaan. Ei oikeastaan voi tietää, ennen kuin on pennun ottanut, että millainen se on ja millainen siitä tulee.

Itse olen pitänyt kissaa yksin työpäivän ajan ja hieman pidempäänkin (max. 10 h). Yön yli en raaskisi jättää, vaikka varmaan pärjäisi, jos ruokaa vaan jättäisi ja laatikko olisi puhdistettu ja tarjolla.

Kissan pitäminen itsessään ei ole hirveän kallista. Sterilointi ja rokotukset tietenkin maksavat sekä säännöllliset madotukset. Ruokaan saa tuhlattua paljonkin rahaa, mutta ns. "marketruuatkin" ovat melko kelvollisia mielestäni.

Ota kerralla kaksi kissaa, sisarukset tai toisiinsa kiintynyt aikuinen kodinvaihtajapari. Pitävät seuraa toisilleen, menevät samalla vaivalla kuin yksi. Ja niiden keskinäistä eloa on hauska seurata.

Kissalle neliöitä tärkeämpiä ovat kuutiot. Rakentele hyllyjä ja tasoja ylöspäin niin että kissa voi kiivetä, tähystyspaikkoja ja luolia, joihin ryömiä piiloon. Pieni lattiasta kattoon kissan käytettäväksi sisustettu asunto on parempi kuin neliötolkulla "aakeeta laakeeta".

Osta vähän parempilaatuista ruokaa (sellaista joka ei sisällä viljatuotteita), vaikka se kalliimpaa olisikin. Ei mitään markettien kuivamuonia! Näin säästät tulevissa eläinlääkärikuluissa. Yhden kissan ruokiin ja hiekkoihin on minulla mennyt n. 30 euroa kuussa, mutta kun tulee käyntiä eläinlääkäriin, hinta moninkertaistuu.

Itselläni on yksi kissa. 30 neliön yksiö. Kuulostaa ankealta, mutta kissa ulkoilee vapaana valvotusti ja kesäisin ulkoillaan jopa kolme tuntia päivästä. Pystyn ulkoilemaan näin paljon, koska käytännössä kissa istuu kannonnokassa metsästämässä hiiriä ja välillä vain vilkaisen, että se myös on siinä, eikä sniikkaile naapurin puolelle. Talvella ei suvaitse nenäänsä näyttää ovesta, joten talvisin pitää leikittää paljon. Öitä en ole pois, käytännössä siksi, että itse kaipaan kissaa. Ulvoo kuin syötävä kun haluaa huomiota. Maukuu esimerkiksi ovella, mutta kääntyy pois, kun avaan sen. Haluaa minut siis ylös sohvalta.

Kissa joko haluaa kaverin tai ei halua kaveria. Omani ei halunnut. Asunnon kokoa tärkeämpää on virikkeet, meillä ulkoillaan ahkerasti ja talvet ollaan säästöliekillä. Tuskin musiikkia moittii, siinä vaiheessa jos naapuria tympii niin voi kissankin korviin ottaa. Kissat eivät pidä hälinästä noin yleisesti, että bileet kannattaa järjestää muualla. Jos valvot öisin, kissa todennäköisesti vain pitää siitä, että sillä on seuraa. Vuorokautta pidempään kissaa ei pitäisi pitää yksin. Erityisesti ruokintaan pitää panostaa, koska pelkillä kaupan nappuloilla ja mössöillä saa aikaiseksi vain lihavan ja huonoturkkisen, munuais- ja hammaskivivavoista kärsivän möllin. Paitsi jos saa hiiriä tai muuta raakasapuskaa ohessa. Kaikenlaiset käytösongelmat kuten pöydällehyppimiset ja hutipissaamiset ovat joko koulutuksen (tai huomion ja virikkeiden) puutetta tai kipua (virtsakiviä tms), eikä kissaa saa ikinä rangaista väkivalloin tai pelotella tai vanhojen ohjeiden mukaisesti pyyhkiä kissalla pissaläikkä jonka se on tehnyt. Useimmissa tapauksissa kissalle riittää rangaistukseksi se, että sen fyysiseen koskemattomuuteen kajotaan esimerkiksi työntämällä se alas pöydältä missä se ei saa olla. Kissalla on myös tarve raapia, joten kannattaa tarjota jokin kiva raapimiskohde, eikä simputtaa sitä jos se kajoaa vaikka sohvankulmaan. Aggressio-ongelmissa voi kyse olla myös ihan hormoneista, eli kissa kannattaa leikkauttaa.

Ja hintaahan kissan pidolle tulee eläinlääkärikuluista (hammaskiven poisto, 200 e, esim.), vaikka ruokakin on laadukasta ja hintavaa niin ei yhdelle kissalle suunnatonta laskua saa aikaiseksi. Minä en siis saa, en tiedä, miten luovaksi siellä heittäydytään esimerkiksi sisustuksen uusimisen suhteen kissan toimesta.

Adoptoin Rekku Rescuelta 4-vuotiaan kissan, jolla ei ennen ollut ollut omistajaa.

Aivan valloittavan ihana tapaus. Vaikka vieraita vierastaa, niin aivan tajuttoman läheisyydenkipeä ja valloittava tapaus. Ei ikinä ole ollut ongelmakäyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut ensimmäisen oman lemmikin hankkimista ja eniten haluaisin kissan. Olen kuitenkin miettinyt, millä tavoin kissa käytännössä vaikuttaisi elämääni ja millaisia rajoituksia siitä koituisi. Kauanko kissa pärjää asunnossa yksin, kuinka paljon se tarvitsee virikkeitä tai ulkoilua, kuinka kissa sietää esim. musiikkia tai ihmisen valvomista, montako neliötä kissan asunnossa tulisi olla ja kuinka kallista kissan pitäminen on? Olisin kiitollinen kaikista vastauksista, jotta voisin harkita, saisiko kissa luotani tarpeeksi hyvän kodin!

Kissa pärjää jopa vuorokauden/yön yli yksin,jos on vettä,ruokaa ja puhdas hiekkalaatikko. Ei kissa osaa kaivata ulos, jos ei sinne koskaan pääse. Meillä on "parvekekissa". Parvekkeelle kyllä haluaa,ainakin kesäisin. Pääsääntöisesti kissa sietää sitä mihin on totutettu. Musiikista ei ole moksiskaan. Kissa hän on yöeläin,joten ihmisen valvominen on vaan positiivista sen mielestä. Meillä kyllä kissa silti nukkuu yöt eikä koskaan metelöi öisin. Jos kissoja olisi kaksi,meteliä olisi taatusti öisinkin. Meillä ei kissa ole koskaan hajottanut huonekaluja tai tuhonnut mitään,raapii vain raapimispuuta ja joskus saunan lauteita. Meillä kissa syö markettiruokaa pääsääntöisesti, kaikki kulut kissasta n.30-40e ja halvemmallakin pääsee. Meillä käytössä kristallihiekka,mikä maksaa suhteellisen paljon.

Kyllä kissa saattaa metelöidä öisin, jos sillä ei ole ollut riittävästi aktiviteettia päivällä/illalla. Jos omistaja on esim. 9 päivässä poissa ja nukkuu toiset 8 h, niin kisulla ei siis ole kauheasti viihdettä 17 tuntiin vuorokaudessa. Loppuaikana olis siis hyvä olla aktiviteetteja, jotta kissa ei vallan tylsistyisi. Tämä koskee ainakin nuorehkoja kissoja, vanhemmat toki nukkuvat sitten enemmän.

Itse kun asuin yksiössä kissojen kanssa, niin sain kyllä heräillä öisin rapinaan ja muihin ääniin. Nyt kolmiossa on huomattavasti helpompaa.

Itse otin kissani vuonna 1997, koiralle seuraksi. Koira on kuollut jo aikaa sitten. Kissa on nyt 20 v., ja nukkuu melko lailla päivisin. Ei myöskään enää jaksa kamalasti leikkiä, mutta hän on vanhus. Nukkuu mielellään yöt kyljessä kiinni ja kehräämiseen nukahdankin. Sillä lailla me nukuttiin sunnuntaipäiväuniakin aikoinaan, koira oli toisella puolella peffaa vasten ja kissa mahan vieressä. Epäilen kissan olevan nykyisin sokea, mutta kuulo toimii selvästi.

Nuorena hilluivat, kissa haastoi koiraa takaa-ajoleikkiin ja pinkoi komeroon piiloon. Läppäsi koiraa kuonolle ja lujaa karkuun. Nuorena myös naukui keväällä, mutta se aamunaukuna loppui kun tajusin ostaa pimentävät verhot.

Mieti oletko valmis sitomaan itsesi eläimen hoitoon vuosikymmeniksi. Steriloida kannattaa jo ennen ensimmäistä kiimaa.

Puhdistan hiekkalaatikon melko usein, kissa ei ole kovin nuuka siitä, noin joka toinen päivä. Ruokaa, aika usein eläinkaupan naksuja, jauhelihaa/karjalanpaistilihaa ja katkaravut on erikoisherkkua, lisäksi hän saa hyla-kermaa. Meillä ei ole ollut tapettivaurioita tai pissailua muualle kuin astiaan.

Mökille hän lähtee mukaan. Pidemmillä lomamatkoilla ei ole perheenä oltu, koska mieheni pelkää kuollakseen lentämistä. Hän jää kissavahdiksi. Päivisin ei myöskään ole pitkään yksin, koska ensin oli se koira ja sitten vuorotyötä tekevä mies ja nyt koululaiset. Vanhempieni kissa on kyllä hyvin selvinnyt 8 tunnin yksinolot. Leluja pitää olla.

Aikoinaan, kun tuli esikoinen, minulle jankutettiin, että kissasta pitää luopua tai se kynsii/makaa vauvan kuoliaaksi. Varaudu, että kuulet kaikenlaisia typeriä uskomuksia.

Pennut on villejä, ota aikuinen kissa eläinsuojelutalosta. Pääset helpommalla.

Kiitos jokaiselle vastauksista ja neuvoista.

Harkitsen tosiaan lähinnä nuorehkon aikuiskissan hankkimista, pentua en tässä vaiheessa halua. Olen katsellut hylättyjä kissoja sekä kodinvaihtajia. Vaikuttaa siltä, että voisin hyvinkin sopia kissanomistajaksi.

Kysyisin vielä, karkaako/eksyykö kissa herkästi jos sen päästää valjaitta ulos vai ovatko valjaat välttämättömät? Millaisia raakaruokia kissalle voi antaa? Kuinka usein kissan voi ottaa mukaan esimerkiksi toiseen kaupunkiin, vai onko bussissa/junassa matkustaminen huomattavan stressaavaa kissalle?

Kuulisin mielelläni lisää mistä tahansa kokemuksistanne.

Ap

Matkustamisesta: meillä kaksi kissaa (samasta pentueesta), toinen ei ole moksiskaan matkustamisesta ja toinen naukuu ja rääkyy kaikki automatkat. Eli taitaa olla ihan kissayksilöstä kiinni miten suhtautuvat.

Matkustaminen on joillekin stressaavaa joillekin ei. Omani ei suvaitse matkustaa vaan rääkyy raivona koko matkan.

Valjaat kannattaa olla, koska kissa voi säikähtää ja lähteä karkuun ja jos se hermostuu, se ei välttämättä anna enää omistajalleenkaan kiinni ja voi villiintyä. Omaani voin pitää irrallaan, tämäkin riippuu kissasta. Aikaisempaa kissaa ei olisi auttanut irti pitää, se oli säikky ja viihtyi ennemmin sisällä. 

Raakaruokina käyvät kaikki raaka liha mitä kissa suostuu syömään. Järvikala pitää kypsentää loisvaaran takia. Hyviä ruokia ovat raaka kana ja liha, sisäelimet (erit. sydän, satunnaisesti maksa), kanansiivet ovat loistavaa ruokaa. Hampaat saavat työtä ja kunnon petona kissa saa rouhittua siivet luineen päivineen. Kanankaulat käyvät myös. Kypsiä kananluita ei saa antaa! Ne pirstaloituvat teräviksi. Hammaskiven ehkäisyn kannalta sitkeiden herkkujen jauhaminen on hyvästä. Saat tosin varautua veritahroihin matolla, koska jostain syystä se raakasapuska pitää aina syödä siinä. Omani tuo hiiret kuolleina sisälle, paiskoo niitä pitkin seiniä ja syö sitten. Mitään ei jää jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Matkustamisesta: meillä kaksi kissaa (samasta pentueesta), toinen ei ole moksiskaan matkustamisesta ja toinen naukuu ja rääkyy kaikki automatkat. Eli taitaa olla ihan kissayksilöstä kiinni miten suhtautuvat.

Samaa olen miettinyt. Meillä kissa on pienestä asti toteutettu matkustamiseen, mutta maukuu ja rääkyy siitä huolimatta koko matkan ajan taukoamatta.

Meillä on kaksi sisäkissaa, molemmat adoptoitu eläinsuojeluyhdistyksistä. Ruoat, hiekat ynnä muut tilataan Zooplussasta. Tilaus tehdään yleensä kolmen kuukauden välein ja hinnaksi tulee noin satanen. Viljatonta, sokeritonta ja mahdollisimman lihapitoista ruokaa ja mikrohiekkaa kotiinkuljetuksella ja postikuluitta. Ei ole siis pakko ostaa "markettiruokia" päästäkseen halvalla.

Jos meinaat adoptoida kissan eläinsuojeluyhdistykseltä, todennäköisesti joudut sitoutumaan siihen, ettet päästä kissaa ulos vapaana. Eli valjaat tai ulkoiluhäkki on oltava.

Tässä jotain infoa raakaruokinnasta. Noita pakasteena myytäviä raakaruokamerkkejä on useampia ja tietenkin voi syöttää ihan tavallista lihaa. Itse olen joskus ostanut munuaisia tai maksoja ja pilkkonut sopiviksi annoksiksi ja pakastanut minigrip-pusseissa. Ja ainakin meidän kissat ovat tykänneet kanankauloista ja -siivistä. Niissä on myös kivasti pureksittavaa :)

Matkustamisen  sujuminen on (yllättäen :p) hyvin kissakohtaista. Vanhempi kissamme on hyvin sosiaalinen ja kylmäpäinen, joten matkustelu onnistui hyvin. Kissa oli tyytyväinen junassa ja perilläkin oli kuin kotonaan kunhan ehti paikat tarkastaa. Nuorempi kissamme on taas hyvin arka (vieraita kohtaan), joten ei olla vielä edes harkittu matkustelua sen kanssa. Saa nähdä onnistuuko koskaan.

Itse olen kanssa katellut kodittomia kissoja ja aika monet kisut halutaan antaan vain toisen kissan kaveriksi.

Kiss kiss