Mitä mieltä teini-ikäisestä joka tuhosi todistuksen kun numerot ei miellyttäneet.

lasta olisi hyvä ohjata kohti realistisempaa minäkuvaa, että ei vaatisi itseltään liikaa eikä liian vähän.

ymmärrän erinomaisen hyvin, ettei nuori ole kovin innostunut näistä numeroarvioista, en minäkään ollut, vaikken koskaan uskaltanutkaan repiä todistuksiani. Nostan hattua tuollaiselle teolle. Se osoittaa rohkeutta ja itsetuntoa, kun ei niele kaikkea roskaa, millä joku keksii ihmisiä arvioida. Se on nuorelle kuitenkin aika henkilökohtainen ja käytännössä ainoa yhteiskunnan palaute, joten sen voi kokea aika isonakin loukkauksena.

tytärtä vaiko vanhempia?

jos olet kyseisen teinin vanhempi, annahan riittävästi palautetta



Jotain tolkkua pitäisi olla tekemisissäkin...

Todistus ei ole mikään pieleen mennyt piirustus, jonka saa äkäpäissään rutata. Teinin pitäisi jo käsittää se, samoin kuin se, että numerot eivät muuksi muutu.



Toivottavasti joutuu asiasta kunnolla vastuuseen, eli selvittämään koululle, mitä on todistukselle tapahtunut jne.

Eli joku vaan ei " keksi" arviointeja, ne osaamisen arvioinnin perusteet tulevat kussakin aineessa opetussuunnitelmasta.



Luuletko, että olisi parempi, jos arviointia ei tehtäisi ollenkaan?

kun luuli keskiarvon laskeneen (oli mielestään petrannut keväällä oppimistaan ja asennettaan paljon). Laski sitten uudestaan ja huomasi virheensä; ka on 8,7 jossa nousua joulusta pari kymmenystä.



Teinit on teinejä. Tik tak tollo, sanoo äiti.

No totta kai numerot perustuvat koulumenestykseen yleensä, vaikkeivat opettajat sinänsä mitenkään objektiivisia ja puolueettomia ole. Mutta teinille kyse saattaa olla enemmänkin turhautumisesta siihen, jos hän kokee, että häntä persoonana, yksilönä ja ihmisenä arvioidaan jollain paperilappusella ja kategorisoivilla numeroilla. Tuon ikäinen kaipaa enemmän aitoa kommunikointia ja kohtaamista, persoonallista huomiota. Nuorten pitääkin kapinoida. Minusta on tervettä, ettei tykkää todistuksista tuossa iässä. Niille annetaan helposti liikaa arvoa, onhan se tavallaan koko koulussa vietetyn ajan lopputulema; tai näin sen voi kokea, vaikka tietysti oleellisinta on se, mitä jää henkiselle puolelle korvien väliin.

tietenkin on määritelty tarkat kriteerit osaamisesta, minkä mukaan numerot annetaan! Ei niitä tosiaan hatusta vedetä.

Mutta ikävä tosiasia on, että edelleen opettajan henkilökohtaiset mieltymykset voivat vaikuttaa arvosteluun.

Ja että keskimäärin ujot hiljauíset tytöt saavat paremmat numerot samalla osaamisella, kuin sanavalmiit ja ulospäinsuuntautuneet, jotka ehkä ääneen uskaltavat kyseenalaistaa opetusmenetelmät.



Itse kysymykseen, vastaus riippuu ihan lapsesta.

Jos kyseessä olisi tasapainoinen persoona, olisin huolissani, mistä on kyse.

Jos repijä olisi muutenkin impulsiivinen, keskustelisin asiasta ja tietenkin laittaisin hänet itse kantamaan vastuun asiasta.

Mutta vaihtoehtoja on sata, ei tuohon ole mitään yhtä oikeaa vastausta.

nuorelta, miksi todistus ei ollut mieleinen, kokiko numeroita annetun väärin perustein. Jos oli sitä mieltä, että numerot olivat kovasti huonompia kuin oli odottanut esim. kokeiden perusteella, olisin käskenyt tehdä kirjallisen kyselyn numeroiden perusteista.



Jos tietäisi syyn olevan itsessään, olisin kehoittanut miettimään käytöstään uudestaan, ja menemään itseensä.



Olisin siis neuvonut, kuinka toimitaan oikealla tavalla.