Yksinäisyys

Olen 28- vuotias, eikä minulla ole mieheni lisäksi ainuttakaan ystävää. Ei ketään, ketä pyytää kahville tai leffaan. Ei ketään kuka soittelisi tai kyselisi kuulumisia.

Jäädessäni työttömäksi muutama kuukausi sitten yksinäisyys oikein löi vasten kasvojani, sillä nykyään päivät kuluu pelkästään yksin.

Lapsuudesta minulla on yksi kaveri, jolta juuri kyselin kuulumisia ja hän mielellään ne kertoikin, ainut vaan, ettei hän tehnyt elettäkään kysyäkseen minulta mitään. Näin tämä yhteydenpito toimii aina ja pikkuhiljaa olen itsekin herännyt siihen. Miksi edes yritän?

Työpaikoilta on kyllä liuta tuttuja kertynyt, mutta yhteydenpito on lähes olematonta ja tämäkin vähä aina minun aloitteestani.

Voiko tällä iällä enää löytää oikeata ystävää?