13 koskettavaa tarinaa – tällaista on olla vaikean äidin lapsi:

 Selviytymisvinkit narsistivanhemman lapselle

Hankkiudu pois tuhoavista ihmissuhteista.

Aikuinen lapsi voi esittää narsistivanhemmalleen selvät rajat kuuluvalla äänellä.

Älä anna kohdella itseäsi alentuvasti.

Älä usko kaikkea, mitä narsistivanhempi sanoo, vaan säilytä oma persoonallisuutesi. Aina ei tarvitse miellyttää ja olla samaa mieltä.

Tee joka päivä jotain konkreettista parantaaksesi asemaasi: lue ja hanki tietoa, tutustu erilaisiin ihmisiin.

Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Opi näkemään mahdollisuuksia.

Laita puhelimeesi kuvia, jotka saavat hyvälle tuulelle kurjan hetken tultua. Pysy myönteisenä.

Hanki onnistumisia, sillä ne vahvistavat itsetuntoasi.

Älä unohda huumoria.

Löydä elämääsi jokin intohimo, joka antaa energiaa, onnistumisentunnetta ja itseluottamusta. Se voi liittyä musiikkiin, urheiluun, taiteeseen, ristisanatehtäviin – mihin tahansa, jossa pääsee miellyttävään flow-tilaan. Nauti elämästä.

Älä alista äläkä alistu. Älä osallistu kiusaamiseen, vaan toimi itse uskottavana esimerkkinä.

Lähde: Janne Viljamaa: Narsistin lapsena (Minerva, 2015)

Sain hyvän äiti- ja mummoesimerkin omasta äidistäni ja isänäidistä.Kumpikin helliä ja lastahuomioivia. 

Isänäidin äiti oli ollut kolmen tytön yksinhuoltaja ennenkuin meni naimisiin ja sai kaksi poika.Toinen kuoli pieneä, samoin mies tautiin. Toinen poika teloitettiin kapinassa.Mummolla oli neljä lasta kolmen eri miehen kanssa, mutta ei mennyt naimisiin isänisän kosinnasta huolimatta.Mummoni kuoli kun olin 9v.

Äidinäiti ei mennyt naimisiin,vaikka äitini isä halusi.Äitini hän antoi lastenkotiin ja perhekotiin. Meni itse hoitamaan toisten lapsia.7 vuotiaana äiti pääsi oman äidinäitinsä luo ja kuuden vuoden päästä äitinsä kanssa asumaan.

Äidinäiti meni naimisiin päälle nelikymppisenä. Hänen miehensä tykkäsi sisarestani ja minusta. Ensimmäisen kerran oli kahdestaan äidinäitini kanssa,kun kutsuin hänet vihkikahvilleni.Kysyi vain osaanko silittää miehen paidan.Tuli kahville,mutta ei antanut mitään häälahjaa.Hän tunsi tulevan mieheni ja tämän perheen,olivat kesämökkinaapuruksia.

Aika monesta naisesta tuntuu tulevan narsisti 50-60 ikävuoden kohdalla . En tiedä mistä moista katkeruutta pukkaa . Yrittää myrkyttää kaikki ympärillä olijatkin .

Oma äitini ei varmasti narsisti ole, mutta joku muu persoonallisuushäiriö hänelle on. Itsetunto hänellä on maailman huonoin ja sen takia elämä on ollut tiukasti rajattua ja raamitettua. Mitään ei olisi saanut yrittää eikä edes koulussa menestyä. Suurin loukkaus äidille oli se, kun en halunnut samaan tehdastyöhön kuin hän, vaan halusin opiskella. Äitini ei tiedä mitä teen työkseni (ei siis halua tietää) eikä halua kuulla lasteni menestyksestä opinnoissaan. Hän ei vieraile meillä eikä ole sopivaa aikaa vierailla heillä. Edes lasteni isoihin juhliin hän ei tule. Puheluihin hän ei vastaa. Joskus soittaa omaa asiaansa, mutta ei halua kuulla kuulumisia. Joskus valittaa, etten pidä yhteyttä, mutta ei oikeasti itse halua olla yhteydessä perheeni kanssa. Lapsena muistan, kun hän kauhisteli, kuinka joku julkkis häpesi äitiään. On järjestänyt asiat niin, että voi syyttää minua samasta. En voi puhua hänen kanssaan asiasta, sillä sitten häneltä "hajoaa pää". Yritetty on. Yhteydenpito minimissä.

Toiset saa lusikalla, toiset kauhalla. Kamalista kokemuksista kertovat ovat selvästi tunnistaneet ongelman. Pari sukupolvea eteenpäin ja kaikki voi olla hyvin. Se on ihan itsestö kiinni. 

Suomi on onneksi niin pieni maa, että hyvän sosioekonomisen aseman voi palauttaa tai saavuttaa vain yhden sukupolven häiriön jälkeen.

Winner takes it all.

Sairasta tarinaa taas IltaSanomilta.

12. ”Äidiltä ei koskaan mitään myönteistä tai läheisyyttä”

”Sitä ihmetteli usein nuorempana, että mikä minussa on vikana, kun en uskalla, kun jokin estää koko ajan. No sehän se esti, kun oli niin lytätty. Äidiltä ei koskaan mitään myönteistä tai läheisyyttä, ne oli muut, jotka kehuivat. Ja vaikka kuinka yritti, ei voinut mitenkään miellyttää, koska äiti huusi ja haukkui miten sattui huvittamaan.

Meillä äiti raivosi päivittäin, pahimmillaan monta kertaa eikä läheskään aina käsittänyt mikä oli syy. Isoissa asioissa hän hiljeni, sitä olen ihmetellyt, mutta se kertoo minulle myös sen, että ne jatkuvat raivarit tulivat yksinomaan hänen omasta huonosta olostaan, sillä ei ollut mitään tekemistä lasten tai muiden kanssa.

Nyt kun hän on vanha ja tarvitsisi apua, kaikki tulee mieleen, myös ne tunteet, jotka on tukahdutettu. Ehkä se rauha tulee kuolemassa.”

Tytär53v.

11. ”Olen aivan lopussa henkisesti”

”Olen kohta 50-vuotias mies ja edelleen kärsin vaikeasta äitisuhteesta. Äitini on narsisti ja kateellinen. Traumaattisia kokemuksia minulla on jo lapsuudesta. Kun tein lapsena jotain ’väärin’, sain maata äitini sängyn vierellä lattialla, pyytää itkien anteeksiantoa ja äitini ei edes vilkaissut minuun, luki vain kirjaansa hievahtamatta.

Kun kesäisin maalla mökillä ollessamme hänen äitinsä haukkui minua jatkuvasti ja kävi jopa käsiksi, äitini ei ikinä puolustanut minua mitenkään. Sanoi vain kunnioittavansa äitiään ja pitävänsä häntä hyvänä äitinä.

Minulla on myös puhevika, joka on aiheutunut tapahtumasta lapsena, minkä hän aiheutti. Syyttää minua nyt, että en ole hakenut siihen itse hoitoa. Tämä syyttäminen on minulle äärimmäisen traumaattista.

Hän on 80-vuotias. Haluaako hän olla lopun elämäänsä katkera ja yksinäinen vanhus? Pikkuveljeeni hän on myös välinsä katkonut. Minut hän on mustamaalannut sukulaisille ja ystävilleen ja nyt välit koko sukuun on tavallaan poikki. Saan ehkä rauhan vasta hänen kuoltuaan. Olen aivan lopussa henkisesti.”

Vaeltaja

10. ”Muistan kerran olleeni lapsena äidin sylissä – silloin, kun lohdutin häntä”

”Itse olen kuunnellut koko elämäni miten olen täysi *****, täysin samanlainen kuin isäni puolen suvun edustajat. Myös minun lapseni, varsinkin poikani, on kuullut samasta moitteesta.

Mutta pikkusiskoni, tuo täydellisyyden ruumiillistuma, hän on tullut äitimme puolen sukuun. Hän sai olla äidin sylissä, hän sai lempinimen pikku-Maija, äidin mukaan. Miten eri lailla sama äiti voikaan kohdella lapsiaan. Muistan kerran olleeni lapsena äidin sylissä – silloin, kun lohdutin häntä.”

True colors of life

8. ”Rikkinäiset raukat”

”Sekä isä että äitini ovat narsistisia psykopaatteja. Äitini on myös erittäin kontrolloiva ja kateellinen. Hänestä en ole ikinä tarpeeksi hyvä, mutta auta armias, jos alkaakin menemään kohti menestystä... Hän vihaa itsenäisiä, hyvin toimeen tulevia ihmisiä yli kaiken.

Isä on taas A-luokan manipuloija, valehtelija ja perverssi. Tosin, tietäen missä oloissa he varttuivat, toisen sisaruksen varjossa, vailla vanhempien huomiota ja rakkautta, mitä muuta heistä olisi voisi tulla?

7. ”En muista että olisin ollut äidin sylissä”

”Minulla on välinpitämätön äiti. Olen nyt 51-vuotias ja äitini 83 vuotta. En muista lapsuudestani kertaakaan, että olisin ollut äidin sylissä tai muuten hellyyden kohteena.

Olin isäni hampaissa aina teini-ikään asti enkä muista äidin koskaan pitäneen puoliani. Nyt, kun hän on jäänyt yksin ja vaatii huomiota, en juuri pysty katkeruudeltani sitä antamaan.”

Marju

Äidin narsismi vain kasvoi vuosien mittaan. Hän suorastaan vaati kaiken huomion itselle, kotona tai kylässä tai juhlissa. Koskaan hän ei kehunut muille lastaan, sen sijaan sain aina kuulla hänen kertomanaan, mitä pahaa tai tuomittavaa olin tehnyt. Miten siinä mieleni myrkyttyi, olla haukuttavana vieraiden aikana. Sain lopullisen rauhan vasta hänen kuoltuaan.”