Lapset eivät halua tavata/auttaa mummoa

Opeta se pelaamaan Veikkauksen bingoa.

Et sit paljon äidistäsi välitä?

Vaikka kosto nyt maistuukin hyvältä niin sinuna kannustaisin lapsia pitämään yhteyttä mummoon ja tarvittaessa auttamaan. Muuten lapsesi oppivat mallin että vain ydinperhe on tärkeä ja isovanhemmat ei kuulu perheeseen. Sinä olet seuraavaksi itse mummon asemassa etkä kuulu omien lastesi aikuisiin perheisiin.

Älä oo katkera. On sinun äitisi ja opeta lapset auttamaan. Itse autoin isovanhempia pyytämättä. Kaksi hunsvontti äidin veljeä sai ne vähäiset perinnöt. Elämä kohteli heitä ja heidän perhettä huonosti.

Ei ole pelkästään teidän tehtävänne vaikka olette paikkanunnalla. Raivon sijaan suku kokoon ja miettimään vaihtoehtoja. Muillakin on velvollisuutensa ainakin osallistua kustannuksiin. Tarvittaessa mummo hoitokotiin.

M40

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Meillä on nyt kolme pientä lasta ja kuusikymppiset vanhempani auttavat lastenhoidossa todella paljon. Muistan kyllä ihan varmasti itse saamani avun kun he tulevat vanhemmiksi ja tarvitsevat apua.

Ei ole kyseessä minun äitini vaan ex-mieheni joka lähti lätkimään kun lapset oli pieniä. Yritin silloin pitää läheiset välit mummoon mutta mummolla ei koskaan riittänyt aikaa meille.

Oma äitini auttoi minua paljonkin lasten ollessa pieniä ja häntä autan mielelläni jos tarve on.

Ap

On aika epäreilua, että suku vaatii tuollaista. Suku on hyvä ja kerää kuukausittain taksikolehdin mummolle. Jos mummo ei ole välittänyt lapsista kun nämä olivat nuoria, niin on myös aika kohtuutonta vaatia heitä nyt huoltamaan heille aivan tuntematonta ihmistä. Ei siinä mistään kostosta ole kyse, vaan siitä miten nuorten lähipiiriin kuuluvat ihmiset heitä kohtaan käyttäytyvät. En voisi vanhempana luottaa siihen, että mummon kuskaaminen mopoautolla jotenkin parantaisi heidän hyvinvointiaan. Päinvastoin, sieltä voi tulla rapaa ja vihaa nuorten niskaan, jos joskus eivät jaksa-halua-voi toimia mummon kyytipalveluna. Minusta lapset ovat tässä oppineet, että läheisiä ihmisiä ovat ne, jotka ovat kiinnostuneita heistä ja ajattelevat heidän hyvinvointiaan. Se mummo ei nyt kerta kaikkiaan ole ajatellut lastenlastensa hyvinvointia, eikä tunnu nytkään ajattelevan sitä, vaan lähtökohtana on mummon omat halut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pelkästään teidän tehtävänne vaikka olette paikkanunnalla. Raivon sijaan suku kokoon ja miettimään vaihtoehtoja. Muillakin on velvollisuutensa ainakin osallistua kustannuksiin. Tarvittaessa mummo hoitokotiin.

M40

Missä todellisuudessa sinä elät? Yksityiset hoitokodit on niin kalliita, ettei tavllisella ihmisellä ile niihin varaa. Kunnalliseen pääsee vain kun alkaa olla täysin hoidettava. Äitini jonotti vuosia paikkaa, lopulta sai vakavn aairauskohtauksen. Sen jälkeen onneksi pääsi vanhainkotiin, lääkärin painostuksesta.

Minä autan mummoani mielelläni. Käyn hänelle kaupassa aina kun paikkakunnalla olen ja muutenkin käyn viettämässä aikaa hänen kanssaan. Siskoni tekee samaa. Olemme 24 ja 18 -vuotiaat.

Tosiaan, koko lapsuus vietetty mummolassa ja kotona on kasvatettu siihen että sitö autetaan kuka apua tarvitsee, oli se kuka tahansa. En minä toista mummoani käyttäisi missään vaikka apua tarvitsisi. En koe tehtäväkseni enkä halua.

Vierailija kirjoitti:

Et sit paljon äidistäsi välitä?

Ilmeisesti ihan yhtä paljon kuin äiti aikoinaan hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyseessä minun äitini vaan ex-mieheni joka lähti lätkimään kun lapset oli pieniä. Yritin silloin pitää läheiset välit mummoon mutta mummolla ei koskaan riittänyt aikaa meille.

Oma äitini auttoi minua paljonkin lasten ollessa pieniä ja häntä autan mielelläni jos tarve on.

Ap

No ei sun sit tartte ex- miehen sukulaisten mielipitistä välittää. Ethän ole sukua ja lapset tekee omat ratkaisunsa.

Mun isä sai palvelusetelin kunnalta yksityiseen hoitokotiin, jossa kuukausi maksa 4600 euroa. Liikkuu vielä itse vessaan rollaattorilla, joskin voi kaatua ilman tukijaa, syö itse jne. Eli kylä sinne aika hyväkuntoisenakin pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sit paljon äidistäsi välitä?

Ilmeisesti ihan yhtä paljon kuin äiti aikoinaan hänestä.

Ja lapset oppii saman kaavan ..

Olisiko aika jonkun rikkoa tämä "perinne"?

Öö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pelkästään teidän tehtävänne vaikka olette paikkanunnalla. Raivon sijaan suku kokoon ja miettimään vaihtoehtoja. Muillakin on velvollisuutensa ainakin osallistua kustannuksiin. Tarvittaessa mummo hoitokotiin.

M40

Missä todellisuudessa sinä elät? Yksityiset hoitokodit on niin kalliita, ettei tavllisella ihmisellä ile niihin varaa. Kunnalliseen pääsee vain kun alkaa olla täysin hoidettava. Äitini jonotti vuosia paikkaa, lopulta sai vakavn aairauskohtauksen. Sen jälkeen onneksi pääsi vanhainkotiin, lääkärin painostuksesta.

Ihan vaan kokemuksesta puhun kun olen järjestellyt asioita 250 km päästä vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Minä autan mummoani mielelläni. Käyn hänelle kaupassa aina kun paikkakunnalla olen ja muutenkin käyn viettämässä aikaa hänen kanssaan. Siskoni tekee samaa. Olemme 24 ja 18 -vuotiaat.

Tosiaan, koko lapsuus vietetty mummolassa ja kotona on kasvatettu siihen että sitö autetaan kuka apua tarvitsee, oli se kuka tahansa. En minä toista mummoani käyttäisi missään vaikka apua tarvitsisi. En koe tehtäväkseni enkä halua.

Ootko sä ihan retardi? Mihin se hyvä kasvatus on jäänyt, jossa just kehuit itseäsi? Eli ei ole sinua kotona kasvatettu auttamaan.

Tässä minun lasteni elämästä pudonneet sukulaiset:

- isäni: alkoholisti, jolle riittää seuraksi se oma ryyppyremmi

- äitini: narsisti, jolle kelpaa seuraksi vain hänen kanssaan samaa mieltä olevat ihmiset, myös jatkuva akuutti rahapula (itse aiheutettu)

- äitini äiti eli lasten isoäiti: myöskin jotenkin epävakaa mielenterveydeltään, on lähinnä kiinnostunut siitä miten muut ihmiset hänet näkevät ja siitä, että saa paljon sääliä ja ihailua osakseen, mutta ei kuitenkaan ole kiinnostunut esim. meidän lapsistamme, ei edes osaa heidän nimiään

- mieheni äiti eli lasten isoäiti: elää kahdestaan alkoholisoituneen poikansa kanssa, päätti katkaista yhteydenpidon kun kerroimme, ettei alkoholilla läträäminen kuulu meidän arkeemme, eli emme voi esim. mennä samaan aikaan kesämökille tuon mieheni alkoholisti-veljen kanssa, koska viimeistään iltapäivään mennessä hän on aivan jurrissa (ja tietysti "vika" oli meissä, eli meidän pitäisi tukea aikuisen alkoholistin hyvinvointia viemällä lapsemme hänen tykönsä - whaaat)

En ihan periaatteesta mustamaalaa ketään ja oikeasti olen hyvin pettynyt ja suren sitä, että lähipiirissämme on tällaisia ihmisiä. Paljon mieluummin veisin lapsia mummolaan ja kesämökille ja iloitsisin siitä, että lapsemme ovat tärkeitä kaikille sukulaisille. En silti aio altistaa lapsiani ihan järkyttävällä tavalla käyttäytyville aikuisille, sillä voin ihan suoraan sanoa, etten enää jaksa korjata muiden aikuisten aiheuttamaa tuhoa. :/

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyseessä minun äitini vaan ex-mieheni joka lähti lätkimään kun lapset oli pieniä. Yritin silloin pitää läheiset välit mummoon mutta mummolla ei koskaan riittänyt aikaa meille.

Oma äitini auttoi minua paljonkin lasten ollessa pieniä ja häntä autan mielelläni jos tarve on.

Ap

Suvulle voi sanoa, että se on ex-mummo. Hoitakoot omansa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun lasteni elämästä pudonneet sukulaiset:

- isäni: alkoholisti, jolle riittää seuraksi se oma ryyppyremmi

- äitini: narsisti, jolle kelpaa seuraksi vain hänen kanssaan samaa mieltä olevat ihmiset, myös jatkuva akuutti rahapula (itse aiheutettu)

- äitini äiti eli lasten isoäiti: myöskin jotenkin epävakaa mielenterveydeltään, on lähinnä kiinnostunut siitä miten muut ihmiset hänet näkevät ja siitä, että saa paljon sääliä ja ihailua osakseen, mutta ei kuitenkaan ole kiinnostunut esim. meidän lapsistamme, ei edes osaa heidän nimiään

- mieheni äiti eli lasten isoäiti: elää kahdestaan alkoholisoituneen poikansa kanssa, päätti katkaista yhteydenpidon kun kerroimme, ettei alkoholilla läträäminen kuulu meidän arkeemme, eli emme voi esim. mennä samaan aikaan kesämökille tuon mieheni alkoholisti-veljen kanssa, koska viimeistään iltapäivään mennessä hän on aivan jurrissa (ja tietysti "vika" oli meissä, eli meidän pitäisi tukea aikuisen alkoholistin hyvinvointia viemällä lapsemme hänen tykönsä - whaaat)

En ihan periaatteesta mustamaalaa ketään ja oikeasti olen hyvin pettynyt ja suren sitä, että lähipiirissämme on tällaisia ihmisiä. Paljon mieluummin veisin lapsia mummolaan ja kesämökille ja iloitsisin siitä, että lapsemme ovat tärkeitä kaikille sukulaisille. En silti aio altistaa lapsiani ihan järkyttävällä tavalla käyttäytyville aikuisille, sillä voin ihan suoraan sanoa, etten enää jaksa korjata muiden aikuisten aiheuttamaa tuhoa. :/

Mä luin tuota Aina Inkeri Ankeisen äänellä.

Kun ei enää pärjää itse, olisi aika miettiä oman kuolemansa järjestämistä.