Työpaikassa vain naisia - jatkuva selän takana juoruilu ja työntekijöiden itsensä korostaminen ahdistaa

Olen mukava, joustava ja teen työni hyvin. Silti ahdistaa jatkuva riittämättömyyden tunne - ja kyse on kuitenkin vain kaupan alan töistä. Muilla on jatkuva tarve ylistää itseään työntekijänä ja aina kun olen kahdestaan jonkun toisen työntekijän kanssa, he puhuvat pahaa muista työntekijöistä. Mietin vain, mitenhän paljon minustakin puhutaan pahaa kun olen tehnyt jotain väärin tai huonosti. Minulle on naurettu avoimesti, kun olen vähän töhö välillä ja puhun ennen kuin ajattelen. En ota sitä itseeni, mutta pistää kyllä miettimään miten paljon saan noottia osakseni selän takana. Kyllä varmaan nostaa työpaikkahenkeä, kun kilvan juorutaan selän takana miten se ja se mokasi taas tilausten kanssa, vaikka samaan henkäykseen sadatellaan miten vaikeaa tämä tilausten teko nykyään on. Koetin pitkään olla lähtemättä juoruamiseen mukaan, mutta kerran lipsautin miten yksi työntekijä ahdistaa minua kun hän ei puhu minulle jos en itse aloita keskustelua. Noh, seuraavana päivänä tämä työntekijä tuli kysymään minulta miksi olen saanut tällaisen käsityksen hänestä. Tuntuipa tosi kivalta, kun olin sen luottamuksellisesti kertonut. Ilmeisesti minun kertomat jutut lähtee välittömästi kiertoon, joten puhun nykyään vain joutavia kissani-oksensi-karvamatolle -juttuja.

Tuntuu vaikealta pitää itseään hyvänä työntekijänä, kun ei ole adhdmainen työntekijä joka ponkoilee edestakaisin ja tekee kaikkea ylimääräistä. Taukohuoneessa yksi jos toinenkin kertoo, miten ei luota teknologiaan vaan tekee käsin kaiken vaikka se vie enemmän aikaa, ja se on muiden mielestä HYVÄ ominaisuus?? Kieltäydyin tekemästä ylimääräistä työtä "ihan vain varmuuden varalle" koska se todellisuudessa aiheuttaa vain lisää työtä, ja sain osakseni olan kohautuksia. Olen hyvä asiakaspalvelija, ja se on suurin vahvuuteni, mutta se tuntuu vain jäävän varjoon monisuorittamisen, joutavanpäiväisen tuhrailun ja itsensä korostamisen aikakautena. En ole MYYNTITYKKI, MONISUORITTAJA, ULOSPÄIN SUUNTAUTUNUT enkä KILPAILUHENKINEN. (Niin kuin yllättävän monessa työpaikkailmoituksessa seisoo, vaikka haettaisiin ihan vain kaupan kassaa.) Olen hyvä asiakaspalvelija, ystävällinen kaikille, joustavakin. Otan muiden vuoroja sairastapauksissa ja tulen töihin muutaman tunnin varoajalla, Mutta teen työni ja sitten menen äkkiä kotiin. Enkä taatusti vie töitä kotiin enkä jää työpaikalle tekemään "aamuvuoron hommia, kun mikäpä kiire tässä on, vaikka ei tästä palkkaa saa, voi voi..." Toki sitä ylitöiden määrää voivotellaan sitten taukohuoneessa niin että päällikkö varmasti kuulee. Ihan kuin sitä kiinnostaisi. Kukaan ei edes pyytänyt. "Tulit työpaikalle vasta 10 min ennen työajan alkua?? Voi herttileeri! MINÄ ainakin tulen puoli tuntia aikaisemmin aina työpaikalle ja aloitan työt varttia aikasemmin, vaikka eihän siitäkään palkkaa saa, voi voi..." Ja kehdataan tuhista kun hörppään kahvit taukohuoneessa ja aloitan työni vasta 2 minuuttia vaille tasan.

Tällaistako on naisten työpaikalla? Enpä ole ennen näin ristiriitaisia fiiliksiä kokenut - työni on mukavaa ja työkavereissa ei valittamista noin niin kuin yleisesti, mutta silti ahdistaa kun täytyy koko ajan miettiä mitä sanoo ja pohtia mitähän minusta mahdetaan ajatella kun toimin näin.