Naisilla heikompi yksilöidentiteetti?

Kirjoitit virheellisesti sanan idioottimaisempi.

Tai sitten naisten identiteetti koostuu muustakin kuin siitä, millä nimellä heitä kutsutaan. :D  Tai sitten on vakiintunut tapa, että nainen vaihtaa sukunimensä, minkä takia sitä on helpompi noudattaa näin, koska moni kuitenkin haluaa, että perheellä olisi yhteinen sukunimi, ja jos mies vaihtaa sukunimen niin sitten heti oletetaan, että hän on jotenkin tossun alla, kun se ei tapana ole?

Eikö tuo sukunimen pitäminen juuri kerro heikosta yksilöidentiteetistä, mies identifioituu oman sukunsa kautta ja joutuu siksi pitämään nimestään härkäpäisesti kiinni. Naisilla on sukunimeen usein pragmaattisempi suhtautuminen, 

Sukunimet voisi muutenkin lakkauttaa Suomesta turhana jäänteenä, esimerkiksi Islanti länsimaista pärjää varsin mainiosti ilman epätasa-arvoisia sukunimiä.

Minulla ei ollut edes mahdollisuutta valita pidänkö isäni sukunimen.

Erotessa en nähnyt tarpeelliseksi vaihtaa miehen mukana tullutta sukunimeä isältä saamaani.

Puhelimeen aloin vastata sillä ainoalla nimellä mikä on kokonaan yksin minun.

Älykkäillä on muuten suurempi todennäköisyys kyseenalaistaa "mutku se on vaan perinne" -tavat. Siksi nimenvaihtavia ei pidetä älykkäinä.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäillä on muuten suurempi todennäköisyys kyseenalaistaa "mutku se on vaan perinne" -tavat. Siksi nimenvaihtavia ei pidetä älykkäinä.

Armeija on perinne.

Otin itse sen nimen, joka oli kivempi. Nimenvaihtoon ei liittynyt mitään suuria tunteita. Tämän palstan perusteella kyllä monen miehen maailma pyörii sen naisen tai naisen saamattomuuden ympärillä, joten en ole täysin samaa mieltä. Myös miehet ovat riippuvaisempia vanhemmistaan pidempään. Viihtyvät keskimäärin kauemmin kotona vanhempiensa hyysättävänä Suomessakin. Samoin suurin osa syrjäytyneistä on miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko että juuri siksi siihen ei liity suuria tunteita koska naiset ovat luonnostaan alistuvia ja muita seuraavia? Suurimmalle osalle miehistä tuo olisi helvetin nöyryyttävää. Naiset ovat aina vain vaihtaneet omistajaa. Sitä tuo ele symboloi edelleen vaikka sen kiellättekin.

Mutta tämä nimenvaihtotapahan on Suomessa äärimmäisen nuori, mites oli ennen kun länsisuomalaiset eivät käyttäneet sukunimiä ja itäsuomalaiset naiset pitivät oman sukunimensä avioituessa?

Oletteko miettineet miksi yhdelläkään miehellä ei ole yhdistelmäsukunimeä? Olisko siksi että se on ämmämäistä ja noloa paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko että juuri siksi siihen ei liity suuria tunteita koska naiset ovat luonnostaan alistuvia ja muita seuraavia? Suurimmalle osalle miehistä tuo olisi helvetin nöyryyttävää. Naiset ovat aina vain vaihtaneet omistajaa. Sitä tuo ele symboloi edelleen vaikka sen kiellättekin.

Nykyään nimi ei ole mikään omistamisen merkki nykyään. Muutenkin Suomessa liitot ovat olleet jo vuosikausia vapaaehtoisia ja tietääkseni Suomessa ei ole juurikaan ollut "pakkoavioliittoja". Erojakin on myönnetty jo pitkään. Tietenkin joskus joitain nuoria on voitu painostaa aiemmin liittoon raskauden vuoksi. Yhteinen nimi otetaan sen vuoksi että perheellä olisi yhteinen sukunimi.

Minusta kertoo enemmän heikosta itsetunnosta että liittää johonkin sukunimeen noin suuria tunteita ja kokee toisen sukunimen ottamisen alistumisena ja jonain omistussuhteena. Miehetkin nykyään voivat ottaa naisen sukunimen ja osa näin tekeekin jos naisella on heidän mielestään parempi nimi.

Mutta munattomat miehethän aina ovat tuollaisilla asioilla ylpeilleet kuten nimellä kun ei ole mitään oikeita saavutuksia. Minun saavutukseni kyllä saa tarvittaessa paperilla vaikka vaihdetunkin nimen alle, joten se kuka olen ei ole riippuvainen siitä mitä nimeä käytän.

Kuinkakohan monta kertaa tämä aloitus on ollut viime aikoina täällä palstalla... Aina vähän eri muodossa, mutta sama sisältö. Joku henkilökohtainen pahasti jumittava ongelma aiheeseen liittyen, mutta mikä?