raastava salasuhde

Helpottaa, kun ajattelet ukkomiestä pannessasi niitä kirkassilmäisiä lapsia. Niin sitä pitää. Kiima menee jo lasten edelle. Häpeäisit.

Tiedän ap tunteen... joskus vain se oma elämä on niin tukahduttavaa, että sitä onnea, vaikka varastettuakin, on haettava muualta.

Kaikkihan nykyään pettää... turha morkkistella... sitä paitsi ne tylsät natsi-vaimot kotona ovat vaan tyytyväisiä pikku-kuplassaan, eivätkä hölmöinä edes tajua mitään epäillä

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa, kun ajattelet ukkomiestä pannessasi niitä kirkassilmäisiä lapsia. Niin sitä pitää. Kiima menee jo lasten edelle. Häpeäisit.

Kiima on luonnollinen asia.  Sitä ei tarvitse hävetä.

Kaikki pettää ja kumppanit on vaan niin.sokeita. juuri sinä, jolla on.kolme lasta ja kaksi koiraa. Juuri sinun kumppanisi pettää

Miksi roikutte avioliitossa  joka on kuollut? Minä tein valinnan ja erosin. Olen onnellisempi kuin koko aikaisemman elämän aikana :)

Aina ei vain ole mahdollista ajatella itsekkäästi ja erota. Lapset sitovat todella paljon, enkä halua heitä siihen myllerrykseen. Eikä salamiehenikään. Hänellä kolme lasta, ja sanoi huomanneensa oman avioliittonsa olleen kuollut jossain lasten syntymien välimaastossa. Perheruletti ei kuitenkaan enää ollut pysäytettävissä.

Ketään en halveksi niin paljon kuin salasuhteessa eläviä. On se nyt vittu kun pitää puolisoaan satuttaa, kerta toisensa jälkeen! Kuka antanut sinulle oikeuden?? Eroa. Ero on aina vaihtoehto. Mutta taidat olla liian raukkamainen vätys sitä tekemään.

T: Salasuhteen uhri

P.s jätä noi helevatan pilkut joka lauseen jälkeen. Näyttää todella typerältä.

Täällä aika lailla sama tilanne. En halua erota. Rikkoa lasten perhettä. Ehkä myöhemmin kun he ovat isompia.

Raastava tilanne.

Ap kuinka pystytte tapailemaan ja olemaan niin ettei puolisot huomaa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi roikutte avioliitossa  joka on kuollut? Minä tein valinnan ja erosin. Olen onnellisempi kuin koko aikaisemman elämän aikana :)

Koska uusi pelottaa ja on niin helppo keksiä tekosyitä (lapset, asuntolaina jne.), vaikka todellisuudessa ei vaan uskalla. Sinulle nostan hattua ja olen jopa hieman kateellinenkin kun olet uskaltanut ratkaisun tehdä. En ole ap, mutta vähän vastaavassa tilanteessa, tosin sillä erotuksella että lapset ovat aikuisia. Vaikka kuinka raastaa sisältä, se on vain kuitenkin helpompi jymähtää siihen vanhaan "kämppissuhteeseen", kuin lähteä rakentamaan kaikkea alusta. Toivoisin että vielä jokupäivä uskaltaisin tehdä ratkaisun ja olla onnellinen. Vielä minulla ei ole riittävästi uskallusta...

Ja te katsotte oikeudeksenne valehdella ja huijata puolisoitanne? Viedä heiltä mahdollisuuden kunnon kumppaniin johon voi luottaa? Itsekästä. Paskat te mitään lapsia mietitte, oma itsekäs tunne että teille kuuluu kaikki teidät pitää kiinni vanhassa elämässänne.

Kuule kyllä jokaisessa suhteessa on se toinen osapuoli. Myös niissä huonoissa avioliitoissa. Ja saattaa olla todella vaikeakin tilanne, esim. kumppanin henkinen väkivalta, kylmyys ja jopa todellinen blokkaus ulos perhe-elämästä tai parisuhteesta. Eli ei salasuhteeseen lähteminen TODELLAKAAN ole mikään helppo ratkaisu vaan usein sen hukkuvan viimeinen hengenveto. Ja moralisoijille sanoisin, ettei pidä koskaan pitää itseään noin kaiken yläpuolella. Joskua voi itselleenkin käydä niin, että löytää itsensä salasuhteesta. Näin kävi tutulleni, joka huusi, räyhäsi ja moralisoi. Postasi perhekuvia onnellisesta perhe-elämästä faceen yms. Kuinka ollakaan, nyt salasuhteessa hänkin.

Aivan, helppo se on aina ulkopuolelta huudella ja moralisoida!

Kaikkihan nykyään pettää. Pikku-vaimot nyt vaan paniikissa huutelee. "Eihän se mun täydellinen mies ikinä pettäisi". Kuule, kyllä pettää. Viikonloput metsällä ja tehdään töitä niin ahkerasti ja vietetään aikaa perheen kanssa. Silti jokaisen tilaisuuden tullen livahdetaan toisen naisen luo.

Nyt tiedätte mistä ne lapset saavat "onnellisen" parisuhteen mallin.

Ja tästä syystä lapsienne avioliitot tulevat olemaan yhtä "hyviä" kuin teidänkin.

Niinkuin joku jo sanoikin lapset, asuntolainat yms.yms. ovat vain tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Ketään en halveksi niin paljon kuin salasuhteessa eläviä. On se nyt vittu kun pitää puolisoaan satuttaa, kerta toisensa jälkeen! Kuka antanut sinulle oikeuden?? Eroa. Ero on aina vaihtoehto. Mutta taidat olla liian raukkamainen vätys sitä tekemään.

T: Salasuhteen uhri

P.s jätä noi helevatan pilkut joka lauseen jälkeen. Näyttää todella typerältä.

Tarkoitatko pisteitä? Pisteet eivät ole pilkkuja.

Olen jokin aika sitten eronnut ja onnellisempi nyt yksin.

Mutta kokisin olleeni paljon itsekkäämpi jos olisin lähtenyt pettämään ja pitänyt kulussiliittoa pystyssä.

Tuttua juttua. Olisi niin paljon helpompaa unohtaa toinen ja yrittää jatkaa elämää eteenpäin niin kuin ennenkin. Huomaa vaan koko ajan ajattelevan toista ja ikävä on välillä tuskaisen raastavaa. Yöllä ei saa oikein nukutuksi ja paino on tippunut muutaman viikon aikana kun ruokahalua ei ole. Kohta varmaan henki lähtee. Riuduttava rakkaus. .

Mä en ymmärrä ruikutusta kuolleesta avioliitosta oli sitten salasuhde tai ei. Onko se nyt sitten lasten parasta että roikutaan onnettomana ja katkerana suhteessa josta ei saa mitään? Vai onko se vaan sitä että on kumminkin joku jakamassa arkea ja rahoja eikä ole rohkeutta ilmoittaa että tää oli tässä?