raastava salasuhde

Itselläni on kokemusta salasuhteesta ja erosta myös. Elin vuosia salasuhteessa siksi, etten tahtonut satuttaa lapsia herkässä kehitysvaiheessa eroamalla. Sillä erosta kärsivät myös lapset. Aina. Lopulta, pari vuotta aikaisemmin kuin olin suunnitellut, en enää kestänyt - olisin menettänyt mielenterveyteni, jos olisin vielä jatkanut yhteiselämää omaa tietään kulkevan jääräpäisen miehen kanssa, jonka sovinistiset ja ylimieliset kommentit vain pahenivat iän myötä. En osaa pitää valintojani ihan hirveän itsekkäinä. Sori, mutta maailma ei ole mustavalkoinen.

Ero oli minulle ainoa oikea ratkaisu, enkä ole katunut hetkeäkään. Raskasta on ollut, mutta kaikki on sen arvoista.  Lapset kärsivät erosta silti, mutta ovat riittävän isoja ja heillä on elämässään jo paljon muutakin kuin kotipiiri. Tottakai itsekäs minä katuu, etten potkaissut yhteistyökyvytöntä ukkoa pihalle jo vuosia aikaisemmin, mutta lasten kannalta sinnittely oli paras vaihtoehto. Kuulostakoon ylimieliseltä, mutta sinnittely oli miehellekin mielestäni hyvä, sillä hän sai aikaa sopeutua eroajatukseen, kun asiaa prosessoitiin rauhassa.

Kerroin oman kokemukseni tänne ainoastaan tuodakseni esille sen, että ei voi koskaan tietää toisten puolesta. On ikävää, että tällä palstalla tuomitaan tutkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kuule kyllä jokaisessa suhteessa on se toinen osapuoli. Myös niissä huonoissa avioliitoissa. Ja saattaa olla todella vaikeakin tilanne, esim. kumppanin henkinen väkivalta, kylmyys ja jopa todellinen blokkaus ulos perhe-elämästä tai parisuhteesta. Eli ei salasuhteeseen lähteminen TODELLAKAAN ole mikään helppo ratkaisu vaan usein sen hukkuvan viimeinen hengenveto. Ja moralisoijille sanoisin, ettei pidä koskaan pitää itseään noin kaiken yläpuolella. Joskua voi itselleenkin käydä niin, että löytää itsensä salasuhteesta. Näin kävi tutulleni, joka huusi, räyhäsi ja moralisoi. Postasi perhekuvia onnellisesta perhe-elämästä faceen yms. Kuinka ollakaan, nyt salasuhteessa hänkin.

Jos joku parikymppinen, kumpikin läyhäys sekä salasuhteilu menee nuoruuden piikkiin, jos nelikymppinen, niin puhtaan typeryyden. Enpä äkkiseltään usko, että löydyn salasuhteesta tuosta noin vain, koska miksi pettää jos voi jättää? 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kokemusta salasuhteesta ja erosta myös. Elin vuosia salasuhteessa siksi, etten tahtonut satuttaa lapsia herkässä kehitysvaiheessa eroamalla. Sillä erosta kärsivät myös lapset. Aina. Lopulta, pari vuotta aikaisemmin kuin olin suunnitellut, en enää kestänyt - olisin menettänyt mielenterveyteni, jos olisin vielä jatkanut yhteiselämää omaa tietään kulkevan jääräpäisen miehen kanssa, jonka sovinistiset ja ylimieliset kommentit vain pahenivat iän myötä. En osaa pitää valintojani ihan hirveän itsekkäinä. Sori, mutta maailma ei ole mustavalkoinen.

Ero oli minulle ainoa oikea ratkaisu, enkä ole katunut hetkeäkään. Raskasta on ollut, mutta kaikki on sen arvoista.  Lapset kärsivät erosta silti, mutta ovat riittävän isoja ja heillä on elämässään jo paljon muutakin kuin kotipiiri. Tottakai itsekäs minä katuu, etten potkaissut yhteistyökyvytöntä ukkoa pihalle jo vuosia aikaisemmin, mutta lasten kannalta sinnittely oli paras vaihtoehto. Kuulostakoon ylimieliseltä, mutta sinnittely oli miehellekin mielestäni hyvä, sillä hän sai aikaa sopeutua eroajatukseen, kun asiaa prosessoitiin rauhassa.

Kerroin oman kokemukseni tänne ainoastaan tuodakseni esille sen, että ei voi koskaan tietää toisten puolesta. On ikävää, että tällä palstalla tuomitaan tutkimatta.

No olipa tekosyy jäädä suhteeseen. Mä olisin heittänyt tollasen ukon pihalle nimenomaan niiden lasten takia. Ne imee mallit parisuhteesta jo pienestä ja joku sovinistinen jääräpää ei ole paras malli ikinä. 

Olen 39-v mies ja perheessämme on 3 lasta. Tiedän että vaimollani on vakkari rakastaja ja tästä kiitos tutun lenkkeilijäkyylän...niin asumme pienellä paikkakunnalla. Vaimoni rakastajan puolisolle en ole vielä kertonut aiheesta.

Kemiat vaimon kanssa pelaa yhä ja arki toimii. Itse seuraan tilanteen kehittymistä sivusta ja teen pakosuunnitelmaa suhteesta. Tietyllä tavalla olen nauttinut uuden elämän suunnittelusta ja häämöttävästä vapaudesta. Lapsien kohtalo ja reaktiot on koko aiheessa suurin arvoitus ja stressitekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kokemusta salasuhteesta ja erosta myös. Elin vuosia salasuhteessa siksi, etten tahtonut satuttaa lapsia herkässä kehitysvaiheessa eroamalla. Sillä erosta kärsivät myös lapset. Aina. Lopulta, pari vuotta aikaisemmin kuin olin suunnitellut, en enää kestänyt - olisin menettänyt mielenterveyteni, jos olisin vielä jatkanut yhteiselämää omaa tietään kulkevan jääräpäisen miehen kanssa, jonka sovinistiset ja ylimieliset kommentit vain pahenivat iän myötä. En osaa pitää valintojani ihan hirveän itsekkäinä. Sori, mutta maailma ei ole mustavalkoinen.

Ero oli minulle ainoa oikea ratkaisu, enkä ole katunut hetkeäkään. Raskasta on ollut, mutta kaikki on sen arvoista.  Lapset kärsivät erosta silti, mutta ovat riittävän isoja ja heillä on elämässään jo paljon muutakin kuin kotipiiri. Tottakai itsekäs minä katuu, etten potkaissut yhteistyökyvytöntä ukkoa pihalle jo vuosia aikaisemmin, mutta lasten kannalta sinnittely oli paras vaihtoehto. Kuulostakoon ylimieliseltä, mutta sinnittely oli miehellekin mielestäni hyvä, sillä hän sai aikaa sopeutua eroajatukseen, kun asiaa prosessoitiin rauhassa.

Kerroin oman kokemukseni tänne ainoastaan tuodakseni esille sen, että ei voi koskaan tietää toisten puolesta. On ikävää, että tällä palstalla tuomitaan tutkimatta.

No olipa tekosyy jäädä suhteeseen. Mä olisin heittänyt tollasen ukon pihalle nimenomaan niiden lasten takia. Ne imee mallit parisuhteesta jo pienestä ja joku sovinistinen jääräpää ei ole paras malli ikinä. 

Jees. Tekosyyhän se tietenkin oli. Ja sovinisti oli sovinisti ensitreffeistä alkaen, minä vaan tyhmä ja typerä kana. Mulla on ihan ok akateeminen ura, eli en mä ihan tollo taida olla, ja kenties osaan ajatella asioita monelta kannalta :).  Koulukiusattu ja ahdistunut lapsi käsittelemään vähän lisää negatiivisia asioita, vanhempiensa eroa? Missasit pointin oikein suvereenisti, täydet pisteet siitä. Miten voit tietää minun elämästäni paremmin kuin minä? Oscar Wildea siteeratakseni: "I am not young enough to know everything" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa, kun ajattelet ukkomiestä pannessasi niitä kirkassilmäisiä lapsia. Niin sitä pitää. Kiima menee jo lasten edelle. Häpeäisit.

Kiima on luonnollinen asia.  Sitä ei tarvitse hävetä.

Ap:n tilanteessa aika hävettävää, ei tosiaankaan luonnollista. Kiimallakin on paikkansa. Mulle tulee  lapset JA moraali ensin tärkeysjärjestyksessä. Enkä tosiaankaan voisi paneskella jonkun kanssa, jolla on vaimo ja lapset,  ne kirkassilmäiset lapset.... Ap tietenkin hässii salapanojaan miten tykkää, en mä sillä, jos vain itseään peilistä pystyy katselemaan ja lapsilleen koko elämänsä valehtelemaan???

Jos ei suju, niin pää vaan pensaaseen, pöksyt alas ja hommiin. Viis siitä ketä haavoittaa? Ilmihän tuo tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Miten kuitenkin olisi vaikka keskustelu ja kaikille parhaan ratkaisun löytäminen? Vapaa suhde kenties puolin ja toisin, ero tms, ennen salaisia panoja, mitkä vain pahentaa asioita. Vastuuta ja selkärankaa! Lapsille esimerkkinä ja roolimallina kunnollisesta äidistä?

Vai vielä lasten takia "uhraudutaan"!

Avioerolapsena voin kertoa, että kun vihdoin viimein selvisi miksi kotona oli niin ankeata pitkän aikaa, kun äiti oli ylläpitänyt salasuhdetta isän tietämättä asiasta ja meidän lasten vaistoessa että kaikki ei ole kunnossa, muuttui käsitys kaikista naisista - koska äiti oli antanut meille mallin omalla käytöksellään.

Suhteen selvittyä alkoi palapelin palaset loksahtamaan paikoilleen. Me lapset muisteltiin keskenämme kaikki tilanteet jolloin äiti oli valehdellut meille, ja isälle.

Pahinta oli kun äiti sysäsi syyn meidän lasten niskoille, kuinka hän "meidän" takia piti suhteen salassa. Sekin taakka piti kantaa. Jos meitä ei olisi, silloin äiti olisi ollut onnellinen koska hän olisi heti eronnut isästä, mutta lapset.

Muutos kuuluu elämään ja lapset sopeutuvat nopeammin muutoksiin kuin aikuiset.

Haluavatko lapset elää valheessa vai totuudessa? Mitä uskotte?

Lasten kuva pettävästä vanhemmasta ei ole mairitteleva, etenkään jos vanhempi on salannut suhteen lapsilta. Ainoa hyvä puoli on siinä että lapsista tulee yleensä erittäin uskollisia kumppaneita eivätkä ne salli toisen kumppanin pettämistä missään olosuhteissa.

Pettäjien tulisi erota samantien, nimenomaan lasten takia!

Suurin kynnys lähtemiseen on siinä ulko ovella. Sen yli kun pääsee niin loppu on pelkkää alamäkeä. . Siis tarkoitin kaikki asiat järjestyy siinä matkan aikana ja lopussa kiitos seisoo. . :)

Olen sinkkunainen ja  etsin miestä treffipalstojen kautta. Profiilissani lukee selkeästi että etsin sinkkua tositarkoituksella, silti 75% vastauksista tulee parisuhteessa olevilta miehiltä . Kirjoittavat pitkän selityksen kuinka on suhteessa kylmää ja kaipaavat sitä ja tätä. Mutta lapsien takia ollaan yhdessä, tai rahallisista syistä, tai mistä vaan syistä. Tai kirjoittavat että "lähden tästä suhteesta jos löydän jonkun muun". Tietysti ymmärrän, että panoseuraa hakevat, luulevat että lässyttämisellä irtoo, ja varmasti monelta irtookin. Itse en ikinä kirjoita takaisin. En halua toiseksi naiseksi, moraalini ei ikinä venyisi siihen että osallistuisin jonkun kodin rikkomiseen. En halua mitään salasuhdetta, vaan oikean parisuhteen. Tuntuu olevan kivan alla. Suomi24 palstalla varsinkin näitä varattuja on saalistamassa itkukohtauksineen. Naurettavaa touhua. Tuntuu että rehellisyydellä ja luottamuksella ei ole mitään arvoa.

Mä tuomitsen. Ja ikinä enpettämään ala. Eroan mieluummin. Mua petettiin vuosia, ja tiedän minkä helvetin se ihmiselle aiheuttaa. En halua että kukaan joutuu minun takiani samalla tavalla kärsimään, mitä itse jouduin.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei vain ole mahdollista ajatella itsekkäästi ja erota. Lapset sitovat todella paljon, enkä halua heitä siihen myllerrykseen. Eikä salamiehenikään. Hänellä kolme lasta, ja sanoi huomanneensa oman avioliittonsa olleen kuollut jossain lasten syntymien välimaastossa. Perheruletti ei kuitenkaan enää ollut pysäytettävissä.

Niin että lapsia piti tehdä vielä lisää, tieten tahtoen?

"Vaimo pakotti" "En olisi itse enää halunnut" vai "Lapsi tarvitsi sisaruksen, kuvittelin että meistä näin tulisi oikea perhe"?

Kaikkeen sitä uskoo ja menee mukaan.

Ihan turha väittää, että kaikki pettäisivät. Vaikka oma moraali ja kumppaninvalintakyky olisivat olemattomia, niin kyllä monet oikeasti ovat onnellisissa ja tyydyttävissä parisuhteissa. En ymmärrä salasuhdetta vaihtoehtona ollenkaan, ensimmäinen vaihtoehto suhteen ollessa kriisissä on yrittää kaikkensa, että tilanne paranee? Sitten erotaan, jos muu ei auta. Vain itsekkäät, lapselliset ja tyhmät ihmiset päätyvät säätämään jonkun toisen kanssa suhteen ulkopuolella.

Anni1980 kirjoitti:

Olen sinkkunainen ja  etsin miestä treffipalstojen kautta. Profiilissani lukee selkeästi että etsin sinkkua tositarkoituksella, silti 75% vastauksista tulee parisuhteessa olevilta miehiltä . Kirjoittavat pitkän selityksen kuinka on suhteessa kylmää ja kaipaavat sitä ja tätä. Mutta lapsien takia ollaan yhdessä, tai rahallisista syistä, tai mistä vaan syistä. Tai kirjoittavat että "lähden tästä suhteesta jos löydän jonkun muun". Tietysti ymmärrän, että panoseuraa hakevat, luulevat että lässyttämisellä irtoo, ja varmasti monelta irtookin. Itse en ikinä kirjoita takaisin. En halua toiseksi naiseksi, moraalini ei ikinä venyisi siihen että osallistuisin jonkun kodin rikkomiseen. En halua mitään salasuhdetta, vaan oikean parisuhteen. Tuntuu olevan kivan alla. Suomi24 palstalla varsinkin näitä varattuja on saalistamassa itkukohtauksineen. Naurettavaa touhua. Tuntuu että rehellisyydellä ja luottamuksella ei ole mitään arvoa.

Typerää porukkaa, menevät lisääntymään keskenkasvuisina.

Typerä valtio, "pakottaa" parinmuodostukseen taloudellisella alistamisella..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa, kun ajattelet ukkomiestä pannessasi niitä kirkassilmäisiä lapsia. Niin sitä pitää. Kiima menee jo lasten edelle. Häpeäisit.

Kiima on luonnollinen asia.  Sitä ei tarvitse hävetä.

Jep, ilman kiimaa ei olisi niitä lapsiakaan

Niin monet puolisot, jotka pitävät sitä omaansa niin täydellisenä... eivät tiedäkään,mitä seikkailuja hänellä ollut jo vuosia...

En todellakaan tuomitse, koska koskaan ei voi tietää.... eikä toisen parisuhteista varsinkaan... helppo huudella ulkopuolelta. Esimerkiksi meillä on lapsi niin isänsä perään, ja isällä sellainen työ, että jos eroaisimme, lapsi näkisi isäänsä vain pari kertaa kuussa. En todellakaan aseta lastani sellaiseen tilanteeseen. Siksi salasuhde

Koskaan ei pidä asettautua toisten yläpuolelle ja kuvitella olevansa parempi... virheitä sattuu, kaikille, niitä voi sattua myös täydelliselle perheenäidille. Joskus tilanne voi vaatia salasuhteen.

Omat vanhemmat jossakin kohtaa huomasi ettei enää ole mitään rakkautta ja sen tilalle oli tullu pieniä riitoja ja epämielyttävä ilmapiiri. Sen sanon vaan, että kyllä lapset huomaa ettei kaikki ole kunnossa vaikkei ikänsä puolesta vielä mitään ymmärtäisi. Eli kannattaa miettiä onko mitään järkeä pysyä siinä suhteessa. Mielummin eroatte ja hoidatte asiat fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei vain ole mahdollista ajatella itsekkäästi ja erota. Lapset sitovat todella paljon, enkä halua heitä siihen myllerrykseen. Eikä salamiehenikään. Hänellä kolme lasta, ja sanoi huomanneensa oman avioliittonsa olleen kuollut jossain lasten syntymien välimaastossa. Perheruletti ei kuitenkaan enää ollut pysäytettävissä.

Ovatko lapset onnellisia 'ehjässä' kodissa, jossa vanhempien avioliitto voi huonosti? Lapset kyllä vaistoavat kodin ilmapiirin, vaikkei riitoja olisi tai niitä käytäisiin lasten kuulumattomissa.

Sika!

Tai provo

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan nykyään pettää. Pikku-vaimot nyt vaan paniikissa huutelee. "Eihän se mun täydellinen mies ikinä pettäisi". Kuule, kyllä pettää. Viikonloput metsällä ja tehdään töitä niin ahkerasti ja vietetään aikaa perheen kanssa. Silti jokaisen tilaisuuden tullen livahdetaan toisen naisen luo.

Pettäjä ja salasuhteessa elävät vastaavasti huutelevat täällä miten 'kaikki' pettävät. Ihan kuin alkoholistin mielestä 'kaikki' vetävät perseet ainakin jouluna, juhannuksena ja jokaisena viikonloppuna.