Lue keskustelun säännöt.
Typerin syy jonka takia joku katkaisi teihin välit?
26.03.2017 |
Itselläni ysärillä teininä eräs kaverini katkaisi välit, koska pidin Guns N' Rosesista. Hän oli henkeen ja vereen Nirvanan fani, ja Nirvanaa kuuntelen itsekin ja pidin bändistä jo silloin, mutta tein ilmeisesti suurta vääryyttä kun pidin molemmista bändeistä. Tähän väliin vielä se, että tiedän kyllä Kurtin ja Axlin välisistä kärhämistä, mutta kun tämä ystäväni piti Kurtia ylijumalana jonka kaikki sanomat ovat täysin oikein kaikessa. Oli kyllä muutenkin sellainen ihminen, että olisin varmaan itse katkaissut välit häneen jos hän ei olisi. Muuten mukava, mutta välillä hänen kanssaan piti puhua puhelimessa kaksi tuntia siitä, kuinka hän on masentunut ja terveysongelmaa on muutenkin jos minkä sorttista, mutta jos ehdotti että menisi lääkäriin ja/tai psykologille niin ei missään nimessä. Diagnosoi itselleen myös paljon mielisairauksia. Itsemurhalla uhkaili usein ja monta kertaa myös käytiin näitä "sano yksikin hyvä syy etten nyt ota lääkkeitä/hyppää sillalta/hirtä itseäni/mitä vaan mieleen tulee" -puheluita. Hänestä kasvoi kuulemani mukaan sossupummi, ja mitä olen häntä joskus sattumalta nähnyt en ole meinannut edes tunnistaa.
Kommentit (18)
Vein kuolleen äitini koirat lopetettavaksi enkä pitänyt niitä itse. Tämä oli osoitus mun tunnekylmyydestä ja sysipaskuudesta ihmisenä, kun en ottanut niitä itselleni.
A) Mulla oli reissutyö ja saatoin olla viikon/pari kerralla pois kotoa.
B) Mulla on myös astma ja olen allerginen koirille
C) Kukaan ei halunnut niitä ostaa/ottaa, kun eivät olleet ihan niin sisäsiistejä kuin vois toivoa plus olivat vanhoja ja toinen kaihista käytännössä sokea...
Harmihan se tietty oli ne lopettaa, mutta mitä ihmettä olidin niiden kans tehnyt? Pitänyt kertostalon parvekkeella, etten tukehdu kotiini, ja raahannut ne työmatkoille paskomaan pitkin hotellihuoneita? Tai jättänyt työni niiden takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vein kuolleen äitini koirat lopetettavaksi enkä pitänyt niitä itse. Tämä oli osoitus mun tunnekylmyydestä ja sysipaskuudesta ihmisenä, kun en ottanut niitä itselleni.
A) Mulla oli reissutyö ja saatoin olla viikon/pari kerralla pois kotoa.
B) Mulla on myös astma ja olen allerginen koirille
C) Kukaan ei halunnut niitä ostaa/ottaa, kun eivät olleet ihan niin sisäsiistejä kuin vois toivoa plus olivat vanhoja ja toinen kaihista käytännössä sokea...
Harmihan se tietty oli ne lopettaa, mutta mitä ihmettä olidin niiden kans tehnyt? Pitänyt kertostalon parvekkeella, etten tukehdu kotiini, ja raahannut ne työmatkoille paskomaan pitkin hotellihuoneita? Tai jättänyt työni niiden takia?
Yrititkö edes etsiä niille uutta kotia?
30 vuotisen elämäni tähän asti ainoa ns kerta heitolla välien katkaisu ja tästäkin aikaa varmaan 15 vuotta eli jotain teinidraamoja mutta vieläkin huvittaa ja vituttaa ajatella: Kaksi kaveriani tuli oven taakse jonain ihan perus iltana kesällä ja kysyi lähdenkö lenkille heidän kanssa. No en todellakaan lähtenyt, siihen aikoihin mua ei vapaaehtoisesti tollasiin 'urheilusuorituksiin' ois saanut millään houkuttimella. Seuraavana päivänä vai pari päivää tän jälkeen kuulin ihan muualta, että toinen näistä kavereista on nyt katkaissut välinsä minuun, koska olen niin itsekäs ihminen :DDDD Eka ajatus oli mitä vittua, mutta ei siinä, enpä vaivautunut kyselemään mistä kenkä puristaa ja sen koommin ei oltu tekemisissä.
Riita on aika paha silloin kun ei muista riidan aihetta vuoden päästä! :P
Kuka haluaa lopetettavaksi tarkoitettuja koiria? On kuin yrittäis tarjota 20 v miehelle 90-vuotiasta naista perheen perustamistarkoitukseen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen tuttava laittoi välit poikki, kun en halunnut keskustella hänen kanssaan taloustieteestä. Hän osallistui somessa taloustieteelliseen keskusteluun, mutta ei halunnut lukea eikä edes avata artikkelia, jota keskustelu käsitteli, vaikka kommentoi sitä melko jyrkin sanankääntein. Kun muut keskustelijat huomauttivat, että keskustelutapa ei ole asiallinen, hän närkästyi.
Kun itse huomautin yksityisviestillä, että tämä ei ole asiallista keskustelua, hän ilmoitti että elvistely riittää ja ystävyys päättyy nyt tähän. Kertoi myös olevansa mua koulutetumpi ja blokkasi kaikki yhteydenpitotavat.
Mieheni teini-ikäinen tytär kieltäytyi tulemasta meille, koska minä en kuulemma osta hänelle käsilaukkuja. Ok...
Monta vuotta meni niin, ettei hänestä kuulunut mitään, edes äitinsä kautta. Nyt on jo aikuinen, perheellinen ja välit taas kunnossa. Teiniangstia ja äitinsä painostusta, on kertonut itse ja minuun pitää nykyään tiukemmin yhteyksiä kuin äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottanut kaverin koiraa yön yli hoitoon. Minulla oli kyseisenä ajankohtana muuta menoa mikä oli jo aikaisemmin sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vein kuolleen äitini koirat lopetettavaksi enkä pitänyt niitä itse. Tämä oli osoitus mun tunnekylmyydestä ja sysipaskuudesta ihmisenä, kun en ottanut niitä itselleni.
A) Mulla oli reissutyö ja saatoin olla viikon/pari kerralla pois kotoa.
B) Mulla on myös astma ja olen allerginen koirille
C) Kukaan ei halunnut niitä ostaa/ottaa, kun eivät olleet ihan niin sisäsiistejä kuin vois toivoa plus olivat vanhoja ja toinen kaihista käytännössä sokea...
Harmihan se tietty oli ne lopettaa, mutta mitä ihmettä olidin niiden kans tehnyt? Pitänyt kertostalon parvekkeella, etten tukehdu kotiini, ja raahannut ne työmatkoille paskomaan pitkin hotellihuoneita? Tai jättänyt työni niiden takia?
Yrititkö edes etsiä niille uutta kotia?
Katso kohta c.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini (yksi parhaimmista silloin) ja exäni (erosta jo pari vuotta aikaa) alkoivat tapailemaan - ja tämä oli mulle hyvinkin okei. Molemmat tahoillamme kuitenkin jatkoimme elämiämme, ihan normaalin hyvissä väleissä joskaan ei minään ystävinä.
No, exäni jossain vaiheessa tapailua halusi lopettaa tapailun. Tämä ystäväni sitten laittoi välit poikki minuun. Kyllä, vain minuun :D
Minulla ei siis ollut lainkaan tekemistä tapailun tahi sen loppumisen kanssa.
Ämmä kuvitteli olevansa auktoriteetti minulle, vaikka olin jo aikuinen. Pistin sille (mieheni avustuksella) stopin, laittoi välit poikki ja syyttää miestäni minun manipuloinnistani. Niin kai, tuntui se varmaan pahalta, kun ei saanut enää määräilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kaveri, aikuinen jo katkaisi välit, kun kyläily koiran kanssa ei sopinut, kun meillä oli jo äreä koiravieras kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vein kuolleen äitini koirat lopetettavaksi enkä pitänyt niitä itse. Tämä oli osoitus mun tunnekylmyydestä ja sysipaskuudesta ihmisenä, kun en ottanut niitä itselleni.
A) Mulla oli reissutyö ja saatoin olla viikon/pari kerralla pois kotoa.
B) Mulla on myös astma ja olen allerginen koirille
C) Kukaan ei halunnut niitä ostaa/ottaa, kun eivät olleet ihan niin sisäsiistejä kuin vois toivoa plus olivat vanhoja ja toinen kaihista käytännössä sokea...
Harmihan se tietty oli ne lopettaa, mutta mitä ihmettä olidin niiden kans tehnyt? Pitänyt kertostalon parvekkeella, etten tukehdu kotiini, ja raahannut ne työmatkoille paskomaan pitkin hotellihuoneita? Tai jättänyt työni niiden takia?
Yrititkö edes etsiä niille uutta kotia?
Katso kohta c.
Olen eri kommentoija kun toi oikea. Itse olen nähnyt liikaa sitä että kärsiviä eläimiä pidetään väkisin elossa. Ihminen ei piittaa eläimestä paskaakaan ja sen kärsimyksistä. Ihminen on täys sika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko katkaisi välit, koska en enää suostunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä hän teki (syyllistämistä kaikenlaisista asioista, uhkailua, päsmäröimistä miten mun täytyis tehdä, tunteitteni arvostelua ja kontrollointia että mun ei saisi loukkaantua jne.). Ylipäätään hän ei halunnut tai osannut nähdä asioita mun kannaltani (kyse esim. siitä mitä äitimme on tehnyt mulle kun olin lapsi), ja painoi mua jatkuvasti alaspäin olemalla mua vastaan.
Kerroin hänelle hyvin asiallisesti että tuntuu pahalta kun hän tekee tuollaista, niin homma räjähti ihan täysin. Lopulta hän katkaisi välit, koska olen kuulemma ihan harhainen enkä ymmärrä enää mitä mulle puhutaan vaan käsitän kaiken ihan väärin (kun pidänkin syyllistämistä syyllistämisenä ja uhkailua uhkailuna, enkä ihan ok asiana kuten aiemmin....), syytän vain toisia mun omista ongelmista (jotka siis johtuvat lapsuudentraumoista eli näiden "toisten" teoista), ja hän ei ole mua syyllistänyt, uhkaillut jne. Osui vissiin johonkin kipupisteeseen, kun tuli noin kova reaktio vaikka esitin asian hyvin nätisti.
No, katotaan vaikka muutaman vuoden päästä, että pystyykö hän sitten suhtautumaan asiaan toisin ja kommunikoimaan ilman henkistä väkivaltaa. Sillä välin on vain hyvä että ei olla tekemisissä, koska tuollaisenaan se kanssakäyminen on mulle haitallista.
Eräs kaveri katkaisee välit vähän väliä, tai siis poistaa esim. Facebookista ja sitten muutaman kk päästä pyytää taas kaveriksi milloin milläkin verukkeella (poistin sinut vahingossa, Facebook sekoilee jne.). Ikinä en tiedä mikä on oikea syy eikä paljoa kiinnosta.
Yksi tuttu ilman sen kummempaa syytä juorusi minusta selkäni takana (ihan keksitty juttu) eikä ole sen jälkeen uskaltanut vilkaistakaan minua. :D En siis ollut edes vihainen, vain ihmeissään...
Myin lastenhaalarin siskolleni, enkä ystävälle. Ystävyys loppui siihen.
En vastannut kaverin tervehdykseen jalkakäytävällä kun juttelin uusien kaverieni kanssa,ja nauroimme vielä tämän perään niin että kuuli. Seuraavan kerran kuin näimme,vaihtoi toiselle puolelle katua. Tämä tapahtui 1984
Äitipuoli kielsi isääni tapaamasta minua.