Lähetin ystävälleni viestin koskien minulle arkaa asiaa, hänen puolisonsa oli lukenut sen myös

Noloa ja vastenmielistä, että ystäväsi mies tietää sinua koskevasta henkilökohtaisesta asiasta. Jotkut ihmiset eivät oikeasti käsitä omaa tympeää toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui todella inhottavalta. Viesti koski arkaa henkilökohtaista asiaa, jota olin pitkään miettinyt että uskallanko ylipäätään kertoa. Seuraava kerta kun näimme, hänen miehensä otti asian puheeksi. Loukkaannuin luonnollisesti asiasta. Ystävän peruste oli "me ei salailla toisiltamme mitään" no enpä enää viestittele hänen kanssaan kuin säästä.

Pitäähän miestenkin saada puolisojensa viestejä kytätä :D

Mun kaverilla oli tapana luetuttaa lähes kaikki viestini poikaystävillään. Sitten analysoivat ja naureskelivat niille yhdessä. En keksinyt itse mitä hauskaa niissä olisi voinut olla. Kaveri sai mielenterveydestään myöhemmin diagnoosin, yritti jopa itsemurhaa lääkkeillä.

Toki inhottavaa käytöstä, mutta itse en arkoja aiheita laittaisi viestitse. On monta tapaa jolla ulkopuoliset voivat nähdä sen. Esimerkiksi on puhelimeltaan näyttämässä kuvia/videota miehelleen tai tutuilleen ja viestisi läjähtää ruutuun. Mua ahdistaisi ajatuskin.

Minulle kävi aikoinaan samoin. Kerroin ystävälle isosta palovammastani ennen yhteistä kylpyläreissua. Ihan siksi, ettei tilanne tulisi sitten yllättäen ja menisi hankalaksi. Myöhemmin kesällä olimme mökillämme ja (entisen) ystävän mies tuli kännissä sönkkäämään että saako tulla naisten vuorilla saunaan, kun hän haluaisi nähdä onko se vamma tosiaan niin ruma mitä *Salla sanoi. Tuli helvetin hyvä fiilis.

Niin tuo on sellaista mitä tapahtuu, mutta silti pitäisi olla kuin ei tapahtuisi. Eli vaikka tiedät niin olet kuin et tietäisi!

No mä jaan kaikki asiat mun puolison kanssa. Eipä mulla kyllä enään ystäviäkään ole, kun eivät tätä lopulta hyväksyneet. Ymmärrän ystävien kannan, tavallaan, mutta on jotenkin todella julmaa että he eivät ymmärrä minua.. Ollaan puolison kanssa niin "yhtä", sielunkumppanit, ettei sitä edes huomaa kun on jo tullut lörpöteltyä toistenkin asiat... Ahdistuisin valtavasti jos en saisi käydä ihan kaikkea läpi puolison kanssa! Ja tosin, oma puolisoni ei edes ikinä paljastanut että tietää tai ollut muutenkaan törkeä.

Kyllä minä kerron puolisolleni ihan kaiken. Meillä ei ole salattavaa. Joskus mietitään ja pohditaan yhdessä jonkun kaverin viestiä, koska onhan mun miehellä miehinen näkökanta esim. ystävieni miehuolille. Mut en kerro tästä mun kavereille, koska eihän kaikki tästä tykkää. Mutta mitä ne ei tiedä, niin sehän ei niitä loukkaa. Mies ei todellakaan lörpöttele, että on nähnyt mun ystävien asioita. :)

Viestit ei taida oikein olla oikea tapa puhua henkilökohtaisista asioista. Tästä olen ystävilleni sanonut, kun saataan pyytää miestäni lukemaan viestejä jos sattuu olemaan lähempänä puhelintani.

Vierailija kirjoitti:

No mä jaan kaikki asiat mun puolison kanssa. Eipä mulla kyllä enään ystäviäkään ole, kun eivät tätä lopulta hyväksyneet. Ymmärrän ystävien kannan, tavallaan, mutta on jotenkin todella julmaa että he eivät ymmärrä minua.. Ollaan puolison kanssa niin "yhtä", sielunkumppanit, ettei sitä edes huomaa kun on jo tullut lörpöteltyä toistenkin asiat... Ahdistuisin valtavasti jos en saisi käydä ihan kaikkea läpi puolison kanssa! Ja tosin, oma puolisoni ei edes ikinä paljastanut että tietää tai ollut muutenkaan törkeä.

Voi hyvä luoja taas.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kerron puolisolleni ihan kaiken. Meillä ei ole salattavaa. Joskus mietitään ja pohditaan yhdessä jonkun kaverin viestiä, koska onhan mun miehellä miehinen näkökanta esim. ystävieni miehuolille. Mut en kerro tästä mun kavereille, koska eihän kaikki tästä tykkää. Mutta mitä ne ei tiedä, niin sehän ei niitä loukkaa. Mies ei todellakaan lörpöttele, että on nähnyt mun ystävien asioita. :)

Voi hyvä luoja taas.

Tämän takia mustasukkaiset ihmiset eivät ymmärrä, että lukiessaan ja ratsatessaan kumppaninsa puhelimia ja muita, he samalla loukkaavat sitä viestittelijän toista osapuolta.

Olen aina ollut tätä mieltä, vaikka olenkin ollut erittäin utelias tietäämään mitä mies viestittelee. Luottamuksen on kuitenkin voitettava ennen uteliaisuutta.

Kerran minulle kävi niin, että ystäväni sairaalloisen mustasukkainen mies alkoi vitttuilla minulle facebookin chatissa miten on "ihme ettei [exäni] ole tuon enempää mustasukkainen kun lukee mitä laitat [ystävälleni]". Olin ruotinut pitkän parisuhteeni huonoutta, omia tunteitani, tunteitani muita ihmisiä ja vapautta kohtaan. Olin erittäin loukkaantunut ja vihainen, kun hän niitä luki ja tuli vielä avoimesti chattamaan, ei ymmärtänyt yhtään miten on tehnyt väärin.

Myöhemmin selvisi, että ystäväni joutui nukkumaan kännykkä suljettuna pin-koodin takana kännykkä tyynyn alla, ettei onneksi nykyinen eksänsä niitä lue.

Emme mekään salaile mieheni kanssa toisiltamme omia asioitamme. Ystäviemme asiat ovat taasen heidän omia asioitaan ja vain heillä on mielestämme oikeus päättää keille niitä jakavat. Minä en selitä miehelleni ystävieni salaisuuksia ja kyllä omakin kunnioitukseni miestäni kohtaan rapisi jos tämä alkaisi selittää omien ystäviensä henkilökohtaisia salaisuuksia minulle. 

Tulee myös mieleen, että olisiko mies näitä tapauksia jotka tarkastavat puolison puhelimen aina kun viestiääni kilahtaa. Tai siis "pyytävät", koska viestihän toki tulee näyttää jos salattavaa ei ole 😔

Ja kaverisi sitten selittelee itselleen tätä kontrollointia, että "me ollaan niin läheisiä ettei salata toisiltamme mitään".

Voisit yrittää rivien välistä tiedustella.

Olen törmännyt tuohon pariskuntien kanssa monta kertaa. Oli itsestäkin kerran hirmu mukavaa kun kaverin mies otti mielenterveysongelmani puheeksi ja itse en niistä kyllä hänelle ikinä kertoisi. Kaverille kyllä olin kertonut...

Läheisriippuvuutta on niin montaa lajia.