Aikuinen lapsi kiukuttelee isälleen

Minulla on aikuinen 24-vuotias tytär, joka asuu omillaan. Harmittaa katsoa vierestä, kun tyttö tuntee huonoja fiiliksiä omasta isäsuhteestaan. Itse en tunne isääni, joten en tiedä kuinka läheisissä väleissä heidän "kuuluisi" olla. Tytär haluaisi olla tekemisissään isänsä kanssa, mutta isä ei ikinä ehdi. Olen siis eronnut hänen isästään työn ollessa 17-vuotias.

Ongelmana on, että vaikka he asuvat 2km säteellä toisistaan, niin näkevät ehkä 2 kertaa vuodessa ellei lasketa sellaisia kun ohimennen törmää josain kaupassa. Yleensä ovat yhteyksissä kun tytär tarvitsee apua auton kanssa, tai isä tyttären apua esimerkiksi tietokoneen kanssa.

Tämä harmittaa suuresti, ettei heidän suhteensa ole läheisemmät. Tytär kyllä menee aina paikalle, kun ollaan sovittu jotain tai auttaa isäänsä kun hän pyytää, mutta isä lupailee asioita joita ei ikinä pidäkään ja laittaa aina kiireensä tyttären edelle.

Eivät puhu arkipäiväisistä asioista, vaan lähinnä pinnallisista isoista asioista. Kuten milloin tytär valmistuu koulusta, minne menee kesätöihin jne. Mutta ei kommunikoi mistään arkipäiväisestä kuten "oli koulussa kiva päivä kun sain kurssista 5".. Isä tietää tytöstä kaikki pinnalliset asiat, millaisella autolla hän ajaa, missä käy koulussa, mutta ei mitään hänen henkilökohtaisesta elämästään. Ei varmasti osaisi määrittää vaikka tytön inhokki- ja lempiruokaa jne.

Nyt esimerkkinä isä on luvannut korjata tytön auton 2kk sitten. Kuukausi sitten soitti, että on kyllä muistanut tämän lupauksen mutta ei vaan ole töiltään ehtinyt. Miksi lupailee jos ei ehdi? Nyt viimisen kuukauden aikana ei ole maininnut asiasta mitään, ja tyttö on niin tuohtunut ettei aio soittaa takaisin ja kysellä enää kertaakaan.. Isällä on autonkorjausfirma, joten siksi on korjaillut hänen autoaan, mutta nyt tyttö soitti kilpailijalle ja varasi ajan autokorjaukseen sieltä.. Kyllä harmittaa. Oli jopa sanonut isälleen, että ottaa hänet asiakkaaksi siinä kuin muutkin, että maksaa saman hinnan kun muutkin asiakkaat mutta silti ei näytä mitään tapahtuvan.

Harmittaako tyttöä ihan aiheesta vai onko normaalia, että tuossa iässä ei enää olla läheisissä väleissä? Se on outoa kun itse olen tytön kanssa niin läheisissä väleissä. Isä ei ikinä käy esim tytön luona kahvilla, eikä tyttö voi ikinä soittaa isälleen että tulen nyt kahville, koska hänellä on aina kiire eikä ole ikinä kotona. Miksei perhesuhteet voi ikinä mennä työn teon edelle? Rahasta ei ole puute, että pitää kolmea eri työtä painaa.

Harmittaa että he etääntyvät toisistaan, eikä isää edes kiinnosta saada välejä läheisimmäksi. Tyttö on kyllä isälleen asiasta sanonut.