Lue keskustelun säännöt.
Te naiset joilla on ollut monta vakavahkoa suhdetta, kertokaas eräs asia
22.03.2017 |
Jos teillä on ollut monta pidempää suhdetta jotka eivät ole toimineet, niin eikö yhtään harmita, että nykyinen kumppani löytyi niin myöhään? Olette jo ennen häntä kokeneet edeltävissä suhteissa vaikka mitä ja antaneet niissä itsestänne erittäin paljon. Tästä syystä nykyisen kumppanin kanssa mikään hetki tai tilanne ei koskaan ole uusi, vaan usein jo monta kertaa muiden kanssa koettu. Tästä syystä tietynlainen tunnelataus jää jokaisesta hetkestä aina puuttumaan. Lisäksi menneet miehet nousevat tavalla tai toisella aina ajatuksiin. Perus arkielämässä vastaan tulevat asiat kuten tietyn kappaleen kuuleminen tai elokuvan näkeminen voivat nostaa pintaan muistoja, joihin liittyykin entinen mies eikä nykyinen.
Eikö tunnu pahalta, vähän kuin henkiseltä pettämiseltä, että ajatukset liikkuvat entisissä kumppaneissa? Eikö harmita, ettette voi koskaan enää kokea yhtä suuria tunteita ja yhtä vahvaa kiintymystä, kuin mitä olette kokeneet edeltävissä suhteissa?
Kommentit (18)
Kyllä ne pidemmät suhteet on toimineet sen ajan, minkä ne on toimineet. Kaikki ei kykene pitkiin suhteisiin ollenkaan.
Seurustelu peilaa sitä, missä kohdin menee itse yksilönä. Kun kävin keikoilla, poikkis oli rokkari. Kun urheilin, niin urheilija. Kun ei samassa miehessä ollut kaikkiin puoliini vastaamaan. Myöskin jos on nuorena ollut liian kiltti ja hiukan alisteinen. Niin terapioiden jälkeen, kasvun myötä kun aikuisen naisen itsetunto on kehittynyt, osaa jo pitää puolensa. Tietysti ikä ja aika tekee "kerroksia", kaikki koettu on mukana.
Täytyy opetella elämään tässä hetkessä. Jos menneessä on esim seksuaalista väkivaltaa, niistä kannattaa jutella ammattiauttajan kanssa.
Oman kokemuksen mukaan vanhemmiten suhde on laadukkaampi.
On jätettävä menneet jotta voi elää tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehet jotain toistensa kopioita ja toimivat aina samoin ja siksi suhteessa ei tapahdu mitään uutta?
Miksi niitä entisiä muka muistelisin ? Ne on exiä syystä.
Me tapasimme toisemme 45 v. Se tunnelataus pysäytti molemmilta veret, kun toisemme näimme. Seuraavan parin vuoden seksi oli uskomatonta, koko viikonlopun, läpi yön. Tämä on jotain aivan suurempaa, mitä koskaan olemme kokeneet.
Yleensäkin parisuhteita ei voi verrata toisiinsa. Koska se toinen ihminen eri, itse on vuosien aikana muuttunut, ja vuorovaikutussuhde on eri. Vaikka matkustan molempien puolisoiden kanssa Pariisiin, on se luitenkin eri matka, ei vanhan toisinto.
Oli niin omituinen avaus että en taida jaksaa edes yrittää selittää aloittajalle parisuhteiden dynamiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samlta tuntuu kuin miehistäkin.
Miehillä menneisyyden taakka on usein paljon pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmita yhtään. En pahemmin muistele menneitä ja niihin kipeisiinkin muistoihin pystyn nyt suhtautumaan neutraalisti. En kadu mitään ja olen onnellinen niistä kokemuksista. Opin paljon edellisistä pitkistä suhteistani.
Mulla takana 2 pitkää suhdetta, eikä harmita. Jo ennen eroamista totesin ne suhteet niin toimimattomiksi että en tosiaankaan haikaile perään. Eikä sitä voi verrata että on jonkun asian kokenut jo Timpan kanssa, niin että miltä se sitten Taavetin kanssa tuntuu. Tietenkin eriltä koska ne on eri ihmiset. Enemmänkin ajattelen niin että on rikkautta että olen saanut kokea nämä rakkaudet ja suhteet. Jos olisin jämähtänyt sen ensimmäisen kanssa, niin paljon hyviä hetkiä olisi jäänyt kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on aina yhtä uutta ja ihanaa, ja kokemukset uuden rakastetun kanssa ovat upouusia ja erilaisia kuin koskaan ennen. Ei niitä ole koettu aiemmin aiemmassa suhteessa, ei samanlaisina. Sehän se juuri on rakkaudessa hienoa.
Minä en paljon vanhoja muistele. Ainoastaan lasteni isää joskus, sillä hän oli poikkeuksellisen huolehtiva ja rakastava mies, jolle ei objektiivisesti verraten kukaan muu mies tähän mennessä ole pärjännyt. Nykyään miehet ovat niin itsekkäitä. Hän ei ollut, hän huolehti aina että minulla on kaikki hyvin. Tuo on ainoa suhde ja mies, jota joskus muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samlta tuntuu kuin miehistäkin.
Miehillä menneisyyden taakka on usein paljon pienempi.
Mulla on just päinvastaiset tuntemukset. Itselle on edelliset suhteet jättäny niin isot arvet, et on jo useempi vuos menny niitä parannellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkätkin ja tärkeät suhteet unohtuvat. En ole enää aikoihin muistellut haikeudella entisiä. Kaipaan paikkoja, en entisiä kumppaneita. Lisäksi ajan myötä saa tunnekuohuihin perspektiiviä. Tietty ex näyttäytyykin vuosien saatossa aivan eri valossa.
Nykyinen ihastus on kaikin tavoin omaa luokkaansa ja hänen kanssaan kokemani jännitteet jotakin aivan uutta. Joten koen tiettyjä tuntemuksia ensimmäistä kertaa.
Heh.kyllä se tunne vie mukanaan vaikka mitä olis jo kokenut.
Mietippä ap kuinka paljon ihmiset pettävät puolisoitaan.
Että niin...vahvoja tunteita ja kokemuksia ne uudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samlta tuntuu kuin miehistäkin.
Miehillä menneisyyden taakka on usein paljon pienempi.
Perustuu mihin? Ensimmäisessä pitkässä suhteessani miehellä oli kaksi eksää, minulla nolla. Seuraavassa pitkässä suhteessa minulla yksi ja miehellä kaksi. Nykyisensä on jo neljäs vakava suhde hänelle, itse olen nyt sinkku.
Harvemmin sitä ihan kokonaan aiemmin seurustelemattomaan mieheen törmää, ja kai se yksikin vakava suhde riittää "pilaamaan ainutlaatuisuuden" jos oikein yrittää olla nauttimatta elämästään.
En tunnista tekstiäsi omakseni,vaikka olen eronnut. Vitsi piilee siinä,että ei toista mitään tai etsi samankaltaisuuksia..vaan aloittaa ihan oikeesti alusta.Menneet on surtava ja luovutettava eron kriisissä.Sitä paitsi itsekin tein henkistä eroa jo paljon aiemmin, kuusi vuotta ja ero nostettiin myös keskusteluun useamman kerran ex:n kanssa. Ihan ok mies on, mutta arki ei toiminut, eikä arvomaailma osunut yksiin.
Siis miksi ajatukset liikkuisivat edellisissä kumppaneissa? Itselläni takana kaksi vakavahkoa parisuhdetta enkä kyllä kumpaakaan muistele uusia miehiä tavatessani. Enemmän "henkistä pettämistä" on edellisen ihastukseni muisteleminen. Siitä ei tullut mitään ja hänen jälkeensä mikään ei ole todellakaan tuntunut miltään. Olen tuntenut hänet kuitenkin vasta vuoden ja koko tämä aika ollut vain satunnaista sähläämistä.