Lue keskustelun säännöt.
Kumpi parempi: pitää mölyt mahassa ongelmistaan ettei vaan kuormita ketään, jonka elämä on hyvin, vai alistua pyytämään apua sieltä mistä saa?
21.03.2017 |
Netissä ainakin ollaan jyrkästi sitä mieltä että ei pidä vaivata ketään (eikä näin kauniisti ilmaistuna), elävässä elämässä olen silti tutustunut ihmisiin, jotka haluavat auttaa. Mutta ovatko auttajat sitten vilpittömiä vai menevätkö he myöhemmin nettiin haukkumaan heikot takertujat?
Kommentit (9)
Olen saanut apua tiukassa elämäntilanteessa. Apu tuli tosi tarpeeseen. Avun tarjoaja teki sen ihan 100% omasta aloitteestaan. Ei ollut ensimmäinen vaikea elämäntilanne meidän perheessä, mutta ensimmäinen kerta, kun meille tarjottiin jotain apua. Otin siis avun vastaan hämmästyneen kiitollisena.
Jälkeen päin kuulin kun hän puhui ikävästi meistä ja meidän avuntarpeestamme. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi se, kenelle hän "avautui", teki saman.
Suosittelen kaikesta huolimatta avun vastaanottamista. Niistä jälkiuheista kyllä selviää aina jotenkin. Olen joutunut selviämään vaikeasta tilanteesta ilman apua. Se painaa mieltäni vielä yli 10 vuotta myöhemmin. En ole varsinaisesti katkera, mutta aika kyyninen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autetaan toinen toistamme voimavarojemme mukaan.
Aina voi kääntyä virallisten tahojen puoleen, ja hakea apua sieltä.
Minä olen saanut apua keskusteluista sellaisten ihmisten kanssa joilla on itselläänkin tavalla tai toisella vaikeaa. Toisaalta, enpä minä muunlaisia tunnekaan. Jokaisen kanssa yritän pitää osan yhteydenpidosta omasta puolestani positiivisena ja antaa myös heille tilaisuuden purkaa sydäntään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut apua keskusteluista sellaisten ihmisten kanssa joilla on itselläänkin tavalla tai toisella vaikeaa. Toisaalta, enpä minä muunlaisia tunnekaan. Jokaisen kanssa yritän pitää osan yhteydenpidosta omasta puolestani positiivisena ja antaa myös heille tilaisuuden purkaa sydäntään.
Unohdin sanoa, että kävin minä vajaan vuoden ajan terapiassakin ja olisi aihetta mennä uudestaan, nyt kun olen pystynyt käsittelemään asioita itsekseni ja myös puhumaan niistä vähän muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina voi kääntyä virallisten tahojen puoleen, ja hakea apua sieltä.
Suomessa? Just joo. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avun tarjoaminen on kaksipiippuinen juttu. Useat apua pyytävät eivät oikeastaan halua muutosta elämäänsä, he haluavat vain jonkun tekemään heidän mielestään ikävät asiat. Hyvä esimerkki tästä on siskoni, joka pyytää apua saadakseen nukkua kunnolla, mutta kun menen avuksi eli hoitamaan vauvaa, sisko lähteekin shoppailemaan. Ymmärrän, että se on varmasti kivaa ja tarpeellista, mutta se varsinainen ongelma eli väsymys jää. Naapuri pyytää siivousapua, kun käsi on kipeä ja lasten takia pitäisi pitää sotkut kurissa. Menen paikalle ja 8v, 6v, 35v isä ja 30 v äiti odottavat, että minä siistin huoneet, kannan matot ulos ja imuroin. Kukaan ei voi auttaa, kun äidillä on käsi kipeä. No en sitten siivoa minäkään. Tai ompelen eskarilaisen kaverille äitinsä pyytämän naamiaismekon. En pyydä palkkaa, en edes halua sitä, mutta kiitos olisi mukava kuulla. Seuraavalla viikolla mekko on kirppiksellä myynnissä (ja saakin olla), mutta kun iltapäivällä tulee soitto samalta kaverin äidiltä, että olisi toiset naamiaissynttärit tiedossa, nyt halutaan vaaleanpunainen mekko, koska se on valmis? Ja nyt pitäisi olla kimallettakin.
Ylös.