Lue keskustelun säännöt.
Vuonna -69 syntyneet, mikä on elämäntilanteenne?
20.03.2017 |
Vai löytyykö täältä enään niin vanhoja...muita kuin minä?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Elämä mennyt aika erilailla kuin odotin tai haaveilin. No, sain ihanan miehen, lapset ja kivan talon. Haaveilin perheestä, tavallisesta elämästä. Että siinä ne kiitollisuuden aiheet.
Muutoin kaikki on mennyt toisin. Työasiat ovat menneet vastoin kuvitelmiani. Olen aika onneton tällä hetkellä. Ja kärsin pahoista vaihdevuosioireista, enkä tiedä mitä tehdä. Hormonihoito ei sovi mulle.
Kuka tämän kirjoitti puolestani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pari vuotta vanhempi kuin sinä. Olen totaaliyh-äiti, kaksi rakasta lasta, hyvä koulutus ja hyvä työpaikka, koti kivalla paikalla. Terveyskremppoja on, mutta myös terveysremppoja suunnitteilla. Kesälomasuunnitelmia ja unelmia piisaa.
Apua- olen samanikäinen ja vaihdevuosista ei tietoakaan. Kuulostaa hurjalta ja kurjalta.
Ihan mukava elämäntilanne. Olen voinut jäädä pois töistä, lapsista nuorempikin jo 17, vanhempi 25. Saan harrastaa ja mennä.
2 aikuista lasta, kohta lentävät pesästä.
Ukon kanssa maksellaan talolainaa ja haaveillaan matkustamisesta.
Töitä riittää. Terveys reistaa.
En koe itseäni yhtään lähes viisikymppiseksi, ihan kamalaa! Olen hoikka ja samoissa mitoissa kuin parikymppisenä, terve ja hyväkuntoinen, lenkkeilen ja harrastan aktiivisesti koirien kanssa, vaihdevuosista ei tietoakaan, ei lapsia eikä miestä, eikä työpaikkaa kohta kahteen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok.
Neljä lasta, vanhin täyttää tänä vuonna 23v ja nuorin 7v. Välissä pari teiniä.
Naimisissa 16v, yhdessä 20v. hyvän miehen kanssa. Iso okt, pari autoa, pari kissaa ja koira isolla tontilla Turun seudulla. Paljon velkaa myös.
Vakituinen työ, samassa työpaikkassa miehen kanssa =).
Hieman vaivaa kilpirauhasen vajaatoiminta ja siihen liittyvät liitännäisoireet, mutta muuten tulen itseni kanssa toimeen.
Jouduin koulukiusaamisen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo 18 vuotta sitten.
Työelämässä ehdin olla 13 vuotta Suomessa ja Ruotsissa.
Olen ollut neljä kertaa naimisissa, ainoa lapseni on nyt 13-vuotias, ihana villi lapsi.
Miesystävä asuu naapurikaupungissa,
enää en mene edea avoliittoon.
Rakastan urheilua ja veneilyä & mökkeilyä,
voisin muuttaa mökille kun lapsi aikuistuu,
mutta on nuo sisarukset kun on myös kiinnostuneita mökistä.
Ajoin ajokortin vasta pari vuotta sitten eli 45-vuotiaana. Pirun kallista muuten,
ja olin vissiin jo liian vanha?
Inhoan ja pelkään autolla ajamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin koulukiusaamisen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo 18 vuotta sitten.
Työelämässä ehdin olla 13 vuotta Suomessa ja Ruotsissa.
Olen ollut neljä kertaa naimisissa, ainoa lapseni on nyt 13-vuotias, ihana villi lapsi.
Miesystävä asuu naapurikaupungissa,
enää en mene edea avoliittoon.
Rakastan urheilua ja veneilyä & mökkeilyä,
voisin muuttaa mökille kun lapsi aikuistuu,
mutta on nuo sisarukset kun on myös kiinnostuneita mökistä.Ajoin ajokortin vasta pari vuotta sitten eli 45-vuotiaana. Pirun kallista muuten,
ja olin vissiin jo liian vanha?
Inhoan ja pelkään autolla ajamista.
Eläkkeelle jäämiseni syy on siis koulukiusaamisen aiheuttamat traumat.
Menin kouluun v.1976 iloisena ja rasavillinä tyttönä,
jo vuoden päästä elämänilo oli poissa.
Lopetin koulun v.1985 vaisuna, totisena ja piinattuna.
Koulupainajaiset loppuivat 3-kymppisenä, mutta töihinpaluusta en kauheasti enää haaveile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin koulukiusaamisen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo 18 vuotta sitten.
Työelämässä ehdin olla 13 vuotta Suomessa ja Ruotsissa.
Olen ollut neljä kertaa naimisissa, ainoa lapseni on nyt 13-vuotias, ihana villi lapsi.
Miesystävä asuu naapurikaupungissa,
enää en mene edea avoliittoon.
Rakastan urheilua ja veneilyä & mökkeilyä,
voisin muuttaa mökille kun lapsi aikuistuu,
mutta on nuo sisarukset kun on myös kiinnostuneita mökistä.Ajoin ajokortin vasta pari vuotta sitten eli 45-vuotiaana. Pirun kallista muuten,
ja olin vissiin jo liian vanha?
Inhoan ja pelkään autolla ajamista.
Rohkeasti vaan. Harjoittelet lisää hiljaisilla mestoilla ja talvella kokeilet jossain tyhjällä parkkialueella auton käytöstä liukkaalla.
t: 7, joka osti pari vuotta sitten mottooripyörän, kun tuli nuorempana ajeltua semmoisellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin koulukiusaamisen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo 18 vuotta sitten.
Työelämässä ehdin olla 13 vuotta Suomessa ja Ruotsissa.
Olen ollut neljä kertaa naimisissa, ainoa lapseni on nyt 13-vuotias, ihana villi lapsi.
Miesystävä asuu naapurikaupungissa,
enää en mene edea avoliittoon.
Rakastan urheilua ja veneilyä & mökkeilyä,
voisin muuttaa mökille kun lapsi aikuistuu,
mutta on nuo sisarukset kun on myös kiinnostuneita mökistä.Ajoin ajokortin vasta pari vuotta sitten eli 45-vuotiaana. Pirun kallista muuten,
ja olin vissiin jo liian vanha?
Inhoan ja pelkään autolla ajamista.Eläkkeelle jäämiseni syy on siis koulukiusaamisen aiheuttamat traumat.
Menin kouluun v.1976 iloisena ja rasavillinä tyttönä,
jo vuoden päästä elämänilo oli poissa.
Lopetin koulun v.1985 vaisuna, totisena ja piinattuna.
Koulupainajaiset loppuivat 3-kymppisenä, mutta töihinpaluusta en kauheasti enää haaveile.
Tsemppiä sulle! t: 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47 v ikää, ehdotin eilen avioeroa.
Mies ei muuta kuin makaa ja valittaa, luulen sillä olevan masennus, mutta lääkäriin se ei lähde. Tämmöistä ollut nyt kolmisen vuotta. Kaikki on muka minun syytäni ja ankeutan hänen elämäänsä, ei käy vieraita, sukulaiseni ovat aivan paskoja, hänen äitinsä on paska, isänsä on paska. Ei ole mitään juteltavaa kuulemma (siis jos ei puhuta urheilusta). Teen kaiken kuulemma väärin. Haukkuu sukulaisiani lasten kuullen. Äitini on korppikotka ym. ym. Rakastan matkustelua, konsertteja, taidenäyttelyjä, ex-temporereissuja, lasten kanssa touhuamista, kyläilyä, leffassakäyntiä, lenkillä käyntiä, kokkaan, maalaan, tuunaan, touhuan. Mies ei tee mitään noista kanssani, vaikka pyydän mukaan. Makaa, syö, käy töissä, nostaa punttia ja tulee taas makaamaan. Kotitöitäkään ei enää juuri tee, paitsi pesee pyykkiä. Ei käy lasten kouluasioita hoitamassa, ne on aina minun niskoillani. Huutaa teineille pikkuasioista.
Minä ankeutan?
2 teinilasta.
Vakituinen työpaikka, jossa viihdyn, ei asuntolainaa. Lainan otto uudestaan ei huvittaisi, eikä hajottaa lasten kotia, en voi hyvin. Mies ei suostu muuttamaan muualle. Se olen kuulemma minä, joka lähden. Haluaisin pitää tämän asunnon, koska sijainti on autottomalle hyvä ja asunnon hinta järjellinen, lisäksi lähellä lähisukulaisiani. Miehellä auto käytössään. En tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole juurikaan säästöjä, paitsi mitkä on seinissä kiinni, jouduttuani maksamaan perintöverot hiljattain. (Äitini istuu sen perinnön päällä, leskenoikeudella enkä ole todellakaan ahnehtimassa tai heittämässä häntä ulos). Mutta perunasäkkinä makaavaan mieheen olen umpikyllästynyt. Seksi hänelle kelpaa, mikään muu ei. Olen alkanut haaveilla muista miehistä...
Vierailija kirjoitti:
47 v ikää, ehdotin eilen avioeroa.
Mies ei muuta kuin makaa ja valittaa, luulen sillä olevan masennus, mutta lääkäriin se ei lähde. Tämmöistä ollut nyt kolmisen vuotta. Kaikki on muka minun syytäni ja ankeutan hänen elämäänsä, ei käy vieraita, sukulaiseni ovat aivan paskoja, hänen äitinsä on paska, isänsä on paska. Ei ole mitään juteltavaa kuulemma (siis jos ei puhuta urheilusta). Teen kaiken kuulemma väärin. Haukkuu sukulaisiani lasten kuullen. Äitini on korppikotka ym. ym. Rakastan matkustelua, konsertteja, taidenäyttelyjä, ex-temporereissuja, lasten kanssa touhuamista, kyläilyä, leffassakäyntiä, lenkillä käyntiä, kokkaan, maalaan, tuunaan, touhuan. Mies ei tee mitään noista kanssani, vaikka pyydän mukaan. Makaa, syö, käy töissä, nostaa punttia ja tulee taas makaamaan. Kotitöitäkään ei enää juuri tee, paitsi pesee pyykkiä. Ei käy lasten kouluasioita hoitamassa, ne on aina minun niskoillani. Huutaa teineille pikkuasioista.
Minä ankeutan?
2 teinilasta.
Vakituinen työpaikka, jossa viihdyn, ei asuntolainaa. Lainan otto uudestaan ei huvittaisi, eikä hajottaa lasten kotia, en voi hyvin. Mies ei suostu muuttamaan muualle. Se olen kuulemma minä, joka lähden. Haluaisin pitää tämän asunnon, koska sijainti on autottomalle hyvä ja asunnon hinta järjellinen, lisäksi lähellä lähisukulaisiani. Miehellä auto käytössään. En tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole juurikaan säästöjä, paitsi mitkä on seinissä kiinni, jouduttuani maksamaan perintöverot hiljattain. (Äitini istuu sen perinnön päällä, leskenoikeudella enkä ole todellakaan ahnehtimassa tai heittämässä häntä ulos). Mutta perunasäkkinä makaavaan mieheen olen umpikyllästynyt. Seksi hänelle kelpaa, mikään muu ei. Olen alkanut haaveilla muista miehistä...
Ulkopuolinen pesänjakaja? Uskon, että olet vahvoilla jäämään asuntoon, kun kanssasi on lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungin virka kohta 20 vuotta,
eronnut avoliitosta, asun vuokralla, 1 lapsi pian 17v.
Muutaman vuoden päästä toivon pääseväni eläkepäiviä viettämään Portugaliin.
Työ, mies, parikymppiset lapset, joista toinen vielä osittain asuu kotona. Vähän oudolta vielä tuntuu tämä uuteen elämänvaiheeseen (lapset aikuistuvat) siirtymien.
Olen vm. 68.
Uusperheilen, käyn töissä, lapset teinejä.
Kyllä. Elämä mennyt aika erilailla kuin odotin tai haaveilin. No, sain ihanan miehen, lapset ja kivan talon. Haaveilin perheestä, tavallisesta elämästä. Että siinä ne kiitollisuuden aiheet.
Muutoin kaikki on mennyt toisin. Työasiat ovat menneet vastoin kuvitelmiani. Olen aika onneton tällä hetkellä. Ja kärsin pahoista vaihdevuosioireista, enkä tiedä mitä tehdä. Hormonihoito ei sovi mulle.