Laiskuus, aktiivisuus ja elämäntapaan tottuminen - kokemuksia?

Oletteko te olleet joskus sekä laiskoja että ahkeria? Mitä eroja arjessa on ollut eri aikoina?

Tuli tämä asia mieleen, kun tänään puuhailin kotona. Takana on todella tiukat kaksi viikkoa töissä ja omassa elämässä. Joka ilta on ollut menoa kodin ulkopuolelle, lounastauoilla joutunut hoitamaan asioita, puhelin soi koko ajan, parin päivän työmatkakin mahtui kuluneeseen viikkon. Tänään oli ensimmäinen päivä ilman että tarvitsi laittaa herätyskello soimaan.

Heräilin yhdeksältä, tein aamupalaa ja iltaruuan valmiiksi. Kävin kaupungilla katselemassa maisemia, tulin kotiin ja laitoin pyykit pyörimään. Lattialla oli vähän muruja, joten imuroin keittiössä ja sitten samalla koko kämpän. Lakanatkin siitä vaihdoin kun halusin imuroida patjan altakin. Napsautin uunin päälle ja söin. Kello oli siinä kohtaa vähän vajaa kaksi. Tuntui että en ole tehnyt koko päivänä oikein mitään, lepäillyt vain.

Mutta, tuli siinä yhtäkkiä mieleen mitä elämää vietin kymmenen vuotta takaperin. Silloin saatoin syödä päiväkausia putkeen pelkkää leipää tai suolapähkinöitä ynnä muuta helposti saatavaa, koska en vain saanut aikaiseksi ruveta tekemään ruokaa. Jos lattialle putosi roskaa, se oli siinä joskus viikkotolkulla ja yritin vain hypätä yli, kun ei muka ehtinyt siivota. Todellisuudessa siihen aikaan oli jotain pakollista menoa muutamana tuntina viikossa, lopun aikaa vaan löysäilin. Kauhistelin kiireisiä ihmisiä jotka eivät ehdi yhtään pysähtyä miettimään.

Hulluinta on se, että en koe olevani kovinkaan eri ihminen silloin ja nyt. En ollut silloin masentunut, pystyin ihan hyvin nauttimaan esim. juhlimisesta. Ja sillonkin ahdisti likaisuus, en vain jotenkin jaksanut tai pystynyt tekemään mitään sen poistamiseksi. Muutos tuli, kun opinnot alkoivat edetä ja päädyin tiukemmin työelämään. Miten kummassa sitten nyt kun on muutenkin aina kiire ja hoppu, ehdin ihan loistavasti tekemään kaiken ja enemmänkin?

Huomaan senkin että nyt tuntuu joskus vaikealta tavata kavereita siltä vanhalta ajalta, jos he vieläkin elävät samalla tavalla. Nykyään oletan automaattisesti että jos sovitaan treffit kymmeneneksi kaverin luokse tarkoituksena lähteä vaikka hiihtämään, niin sinne hiihtämään ollaan matkalla viimeistään 10.15, eikä niin että juuri ja juuri ehditään suoriutua kahvinkeittelyjen ja haahuilujen jälkeen pihalle kun auringon viime säteet painuvat horisontin taakse.

Oletteko huomanneet samaa? Mistä tämä johtuu?