Kateus itsemurhaajia kohtaan

Hei sinä epätoivoinen ihminen älä tee sitä vaan kestä tuo kurimus. Joskus on vaan paha olla ja kun sen pahimman vaiheen kestää niin kaikki muuttuukin pikkuhiljaa paremmaksi. Koeta sinnitellä vaaan kun olet maailmaan tullut. Kyllä me kaikki pääsemme pois täältä kerran ja kenenkään mokia ei muisteta kovin pitkään .

Normaalia ja normaalia..inhoan koko sanaa.

Toivon sinulle parempia päiviä.

Rauhoitu :)

Varaa aika ammattiauttajalta, niin saat apua mt-ongelmiisi.

Sinä olet monille ihmisille tärkeä ja menettämisesi olisi heille murheellista.

Minä toivon aina aamulla herätessäni, että saisin sydänkohtauksen ja kuolisin vain nopeasti pois. Ei tulisi läheisille mitään itsemurhan jälkeistä vaikeutta, eikä mitään "olisi pitänyt huomata" -juttua kun äkilliselle sairaskohtaukselle ei ikinä voi kukaan mitään. Sydänvaivat kulkevat suvussa, niin se olisi varmasti helppo kuolinsyy hyväksyä.

Minäkin mietin usein samaa. Toivon että kuolisin yön aikana rauhallisesti, menettäisin tajuntani ja kuolisin heti sen jälkeen, joku ampuisi minut... Toiveita niin monia, kunhan se tapahtusi ilman kipuja. 

Milloin muilla on alkanut tällaiset ajatukset? Itselläni joskus teini-iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin mietin usein samaa. Toivon että kuolisin yön aikana rauhallisesti, menettäisin tajuntani ja kuolisin heti sen jälkeen, joku ampuisi minut... Toiveita niin monia, kunhan se tapahtusi ilman kipuja. 

Milloin muilla on alkanut tällaiset ajatukset? Itselläni joskus teini-iässä. 

Muistan ajatelleeni näitä asioita ala-asteikäisenä. Nyt olen 26-vuotias, eikä mitään parempaa ajanjaksoa ole tullut, aurinko ei vaan paista tähän risukasaan. Miten kauan tätä kuuluu jaksaa? Joka päivä on yhtä kitumista, vaikka ihan oikeasti yritän pyristellä eteenpäin. Tässä on niin monta vuotta pyristelty, ettei pää pysy enää pinnalla. Onnellisuus on jotain saavuttamatonta ja muut, normaalit ihmiset tuntuvat aivan omalta lajiltansa.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä epätoivoinen ihminen älä tee sitä vaan kestä tuo kurimus. Joskus on vaan paha olla ja kun sen pahimman vaiheen kestää niin kaikki muuttuukin pikkuhiljaa paremmaksi. Koeta sinnitellä vaaan kun olet maailmaan tullut. Kyllä me kaikki pääsemme pois täältä kerran ja kenenkään mokia ei muisteta kovin pitkään .

Jos on pitkäaikaisesti masentunut eikä lääkkeet tai terapia auta niin ei se vaan välttämättä muutu paremmaksi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin mietin usein samaa. Toivon että kuolisin yön aikana rauhallisesti, menettäisin tajuntani ja kuolisin heti sen jälkeen, joku ampuisi minut... Toiveita niin monia, kunhan se tapahtusi ilman kipuja. 

Milloin muilla on alkanut tällaiset ajatukset? Itselläni joskus teini-iässä. 

Muistan ajatelleeni näitä asioita ala-asteikäisenä. Nyt olen 26-vuotias, eikä mitään parempaa ajanjaksoa ole tullut, aurinko ei vaan paista tähän risukasaan. Miten kauan tätä kuuluu jaksaa? Joka päivä on yhtä kitumista, vaikka ihan oikeasti yritän pyristellä eteenpäin. Tässä on niin monta vuotta pyristelty, ettei pää pysy enää pinnalla. Onnellisuus on jotain saavuttamatonta ja muut, normaalit ihmiset tuntuvat aivan omalta lajiltansa.

Tuo 27-32 v aika on tuollaista monella koska kaikki vaatimukset mättää päälle ja jos ei ole mielenkiintoa ja voimia mihinkään tarttua tulevat nuo fiilikset.

Usko kuule että kun tuo aika menee ohi alat suorastaan nauttia asioista. Koeta ihmeessä vaan jotenkin todella sinnittää. Puhu juuri näin vaikka meille. Kyllä täällä välitetään! Hali.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä epätoivoinen ihminen älä tee sitä vaan kestä tuo kurimus. Joskus on vaan paha olla ja kun sen pahimman vaiheen kestää niin kaikki muuttuukin pikkuhiljaa paremmaksi. Koeta sinnitellä vaaan kun olet maailmaan tullut. Kyllä me kaikki pääsemme pois täältä kerran ja kenenkään mokia ei muisteta kovin pitkään .

Älä vala ihmiseen turhaa toivoa,  itsemurhaa ei tulisi tehdä, mutta yleensä mokat muistetaan, pieninkin virhe on anteeksiantamatonta, kaunat kostetaan 8 kertaisesti (myös kateuden aiheuttamat skismat). Kaikki vittuilu toistuu sykleittäin joka kerta 10 X kovempana, kunnes olet kaikkien silmissä häväisty, täysin vailla ystävän ystävää, työtä, kotia, toivoa paremmasta, ja jos loasta nouset jyrätään satakertaa kovemmalla jyrällä. Näin se elonpeli pääosin pelataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä epätoivoinen ihminen älä tee sitä vaan kestä tuo kurimus. Joskus on vaan paha olla ja kun sen pahimman vaiheen kestää niin kaikki muuttuukin pikkuhiljaa paremmaksi. Koeta sinnitellä vaaan kun olet maailmaan tullut. Kyllä me kaikki pääsemme pois täältä kerran ja kenenkään mokia ei muisteta kovin pitkään .

Jos on pitkäaikaisesti masentunut eikä lääkkeet tai terapia auta niin ei se vaan välttämättä muutu paremmaksi koskaan.

Se masennut on suojaksi jollekin mitä on sisälläsi. Terapiat ja lääke nyt ei ainakaan auta välttämättä kaikkia jos siellä ei päästä vaan käsiksi fiiliksiisi. Entäs jos kokeilisit ympäristönvaihdosta ? Vaihdat vaikka kämppia jonkun kanssa etempää tai lähdet matkalle? Tee jokin suunnitelma jo huomenna jostakin asiasta jota aiot tehdä ja pysy siinä. Saat voimia. Ellei auta hae vaan lisää apuja siitä ne palkan vetävät ! Olet arvokas ja raha ei siinä paskaakaan paina.

DontKillYourSelf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä epätoivoinen ihminen älä tee sitä vaan kestä tuo kurimus. Joskus on vaan paha olla ja kun sen pahimman vaiheen kestää niin kaikki muuttuukin pikkuhiljaa paremmaksi. Koeta sinnitellä vaaan kun olet maailmaan tullut. Kyllä me kaikki pääsemme pois täältä kerran ja kenenkään mokia ei muisteta kovin pitkään .

Älä vala ihmiseen turhaa toivoa,  itsemurhaa ei tulisi tehdä, mutta yleensä mokat muistetaan, pieninkin virhe on anteeksiantamatonta, kaunat kostetaan 8 kertaisesti (myös kateuden aiheuttamat skismat). Kaikki vittuilu toistuu sykleittäin joka kerta 10 X kovempana, kunnes olet kaikkien silmissä häväisty, täysin vailla ystävän ystävää, työtä, kotia, toivoa paremmasta, ja jos loasta nouset jyrätään satakertaa kovemmalla jyrällä. Näin se elonpeli pääosin pelataan.

Kuule tämä täällä pallon päällä ri ole niin vakavaa ettet olisi vaan ihminen muitten joukossa vaikka oisit tehnyt melkein mitä vaan. Ihmiset hyväksyvät ja ymmärtävät kun vaan avaat näin heille millainen olosi on just nyt. Se kaikki pelko ja masennus sinussa ei ole umpiossa syntynyttä vaan laita vaan muitakin asian kanssa vastatusten juuri näin. Ihan oikein kun laitat kuuntelemaan niin pitääkin tehdä! Kyllä me kuunnellaan eikä vittuilla kun sulla on paska paikka menossa.

Haluaisi, että olisi jotain sanottavaa.

Tuollaiset" kyllä se siitä paremmaksi muuttuu" jutut on

Joskus tyhjiä.

Toisilla voi oikeasti helpottaa joskus, toisilla ei.

Kyllähän sitä tarinoita kuulee, miten joku olikin myöhemmin onnellinen ettei tappanutkaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia olla kateellinen itsemurhaajia kohtaan? En ole löytänyt rohkeutta itseni julmaan tappamiseen, mutta jotkut muut ovat, mm. yksi ystäväni ja tietysti Nela. Haluaisin tehdä saman, mutta en pysty. Toivonkin, että joku tulisi ja esim. ampuisi minua kaulan kohdalle.

Isä veti ittensä jojoon pölkkärin johdolla. Siskonsa löysi hänet parin kuukauden hukassaolon jälkeen.

Itsaria suunnitteleva ei halua kuolla, hällä on vaan niin paha olo, että pitää päästä just tämänhetkisestä tilanteesta pois. Huomenna tilanne on aivan toinen.

#älävaikenekuoliaaksi

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia olla kateellinen itsemurhaajia kohtaan? En ole löytänyt rohkeutta itseni julmaan tappamiseen, mutta jotkut muut ovat, mm. yksi ystäväni ja tietysti Nela. Haluaisin tehdä saman, mutta en pysty. Toivonkin, että joku tulisi ja esim. ampuisi minua kaulan kohdalle.

Isä veti ittensä jojoon pölkkärin johdolla. Siskonsa löysi hänet parin kuukauden hukassaolon jälkeen.

Itsaria suunnitteleva ei halua kuolla, hällä on vaan niin paha olo, että pitää päästä just tämänhetkisestä tilanteesta pois. Huomenna tilanne on aivan toinen.

#älävaikenekuoliaaksi

Itsaria suunnitteleva haluaa kuolla koska ei jaksa olla elossa. Ei se tilanne muutu välttämättä koskaan vaikka parhaansa yrittäisi.

Entäs lempeä tappaminen,  jos ei julma onnistu?

Neuvo: älä tee sitä. Millään tavalla. Hanki sensijaan apua.

:)

Ei ketään kiinnosta jos joku tekee itsemurhan. Sitten kun ihminen on kuollut ilmenee paikalle lauma ns. " ystäviä " jotka kaikki ihmettelevät miksi se tappo itsensä!? Kai siinä on jonkin sortin joukkohysteria valloillaan.

Miksi ihmiset siis käsittäen puolison, ns. ystävät/kaverit, työpaikan väki ja sitten terveydenhuolto alan ammattilaiset eivät ajoissa ottaneet asiaa esiin " HEI MIKÄ SINUA VAIVAA ! Ootko OK? "

Oi se riemu kun joku tekee itsemurhan niin me pääsemme korottamaan itsemme ylös ja olemaan se parhain!

Lainaa meiltä voimia . Hyvinhän sinä kuvasit tilasi meillekin ja jokainen nyt ymmärtää että on kova paikka . Miltei kaikilla on todella pahoja paikkoja . Ei minkään takia kannata kuolla itse kyllä ne kuule kärrää pois täältä meidät lopuksi kuitenkin. Katso tämä koko pätkä tällä planeetalla . Se on isompi kuin meidän pikkuihmisten tekoset. Niin kauan kun on elämää on aina toivoa! Aina. Etsi ymäärtäviä ihmisiä niitä on! On ihan sama millainen sinä olet olet silti arvokas ihmisenä. Mikään ei riistä sinun arvoasi millään ikinä.

Vierailija kirjoitti:

:)

Ei ketään kiinnosta jos joku tekee itsemurhan. Sitten kun ihminen on kuollut ilmenee paikalle lauma ns. " ystäviä " jotka kaikki ihmettelevät miksi se tappo itsensä!? Kai siinä on jonkin sortin joukkohysteria valloillaan.

Miksi ihmiset siis käsittäen puolison, ns. ystävät/kaverit, työpaikan väki ja sitten terveydenhuolto alan ammattilaiset eivät ajoissa ottaneet asiaa esiin " HEI MIKÄ SINUA VAIVAA ! Ootko OK? "

Oi se riemu kun joku tekee itsemurhan niin me pääsemme korottamaan itsemme ylös ja olemaan se parhain!

Kyllä välittää . Eaim Risumiehen kuolema oli hyvin surullinen lopuksi kaikista ja varmaan kiusaajistakin. Joka kerran kun joku lähtee on se pala pois kaikista. Kaikki vaikuttaa kaikkiin jotenkin. Täällä välitetään kyllä tästäkin ap stä paljon!