Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa ja vituttaa
Isabella
13.03.2017 |
Eikä kukaan voi auttaa, kukaan ei voi viedä minulta pois tätä tuskaa ja vitutusta. En minä tätä tilannut, en halunnut, silti minä tähän olen pakotettu. Milloin tämä loppuu? Milloin pääsen tästä tunteesta ja jatkuvasta epäilyistä irti.
Mies käyttäytyy normaalisti. Tulen töistä, hän onkin lepäämässä ja katsomassa ohjelmaa, tätä on hyvin harvoin. Hänellä olikin mennyt töissä kolme tuntia pidempään. Hän on yläkerrassa ja minä alakerrassa.
Heti mietin, vielä 8kk jälkeen kiinni jäämisestä, onko hänen käytöksessään nyt mitään viittaavaa, miksi lepäämässä? Miksi hän haluuaa olla nyt yksin, onko etäinen? Tämä on ihan hullua, miksi minulle tehtiin näin? Miksi minut laitettiin kärsimään vastoin tahtoani? Kenellä oli oikeus päättää " rikkoa" koko elämäni, repiä auki kaikki, vetää matto jalkojen alta! En minä tätä tahtonut, silti kärsin miehen uskottomuudesta joka ikinen päivä. En halua enää kärsiä teoista jotka toinen on aiheuttanut.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pääse asian yli,niin ehkä kannattaisi ekana mennä terapiaan ja jollei se auta niin ero,silloin et olisi päivittäin tekemisissä sen ihmisen kanssa joka tuon tuskan aiheutti ja aktivoisi sitä koko ajan uudestaan.
Sinulla,miehesi tärkeimmällä naisella ahdistaa ja vituttaa.on ollut tuo tunne sinulla jo kauan.
Kerrot,että miehesi käyttäytyy normaalisti.tarkoittaako tämä sitä että hän ei noteeraa oloasi?elää elämäänsä kuin kaikki olisi hyvin ja mallillaan?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla,miehesi tärkeimmällä naisella ahdistaa ja vituttaa.on ollut tuo tunne sinulla jo kauan.
Kerrot,että miehesi käyttäytyy normaalisti.tarkoittaako tämä sitä että hän ei noteeraa oloasi?elää elämäänsä kuin kaikki olisi hyvin ja mallillaan?
Noteerais jos avautuisin mutta pidän nämä tunteet sisälläni.
Älä suotta heittäydy marttyyriksi. Eroa tai opettele keskustelemaan asioista. Oletko pihdannut vai oletko lakannut huolehtimasta itsestäsi? Kysy mieheltäsi miksi hän petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin eroaisin mikäli kokisin sen ratkaisuksi. En ole luovuttaja tyyppiä, kun näen että suhteella on tulevaisuus.
Eikä ero ole ensimmäinen ratkaisu näille mun tunteilleni.
Puhuttu on, paljonki. Mut kuka jaksaa päivästä toiseen käydä samoja asioita läpi? En halua kuormittaa miestäni joka päivä, jos minua hetken ahdistaa. En minäkään jaksaisi kuunnella hänen tuntemuksiaan esim. työstä.
Kyllä nämä tunnetilat on välillä käytävä vaan itse läpi, elettävä ne ja kestettävä.
Pointtihan tässä on se että analysoin korvat höröllä koko ajan mieheni käytöstä ja sanoja. Jotenkin olen jäänyt jumiin ajatukseen että jos hän toistamiseen huijaisi minua, näkisin sen hänestä, hänen käyttäytymisestään. Tousta kertaa en tulisi huijatuksi.
Mielelläni kuulisin heidän mielipiteitään/ kokemuksiaan jotka ovat kokeneet saman.
En jaksaisi miettiä enään tyyliin "viestin miehelle klo 12, hän vastasi vasta klo 14, " Mitä hän teki sillä välin? Missä oli? Miksei hetikään vastannut?
Tämä ajattelutapa vie niin paljon energiaa ja näkyy omassa käytöksessäni.
En haluaisi olla "vainoharhainen "
Miten muut uskottomuuden kokeneet ovat päässeet tästä yli?
Miten suhteeseenne syntyi ulkopuolisen ihmisen mentävä aukko? Sinulla ei ollut mitään osuutta asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta heittäydy marttyyriksi. Eroa tai opettele keskustelemaan asioista. Oletko pihdannut vai oletko lakannut huolehtimasta itsestäsi? Kysy mieheltäsi miksi hän petti.
Mistä päättelit etten osaa keskustella?
Kyllähän minä puhuisin, on eriasia jaksaako toinen sitä samaa käydä läpi harva se päivä. Mies on jättänyt asian jo taakseen, syyt yms on läpi käyty. Ei niitä enempäänsä jaksa jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten suhteeseenne syntyi ulkopuolisen ihmisen mentävä aukko? Sinulla ei ollut mitään osuutta asiaan?
Sitä on mietitty. Mies ei osaa sanoa, muuta kuin että "vika on ollut hänessä itsessään".
Tämä aihe on läpi käyty. Ehkä hänellä on jokin ikäkriisi? Hän ei ole oikein tyyppiä joka puhuisi tunteistaan.
Eikä tässä minun "pahassa olossani" ole enää tästä kyse. Syistä yms.
Vaan siitä, miten tästä eteenpäin? Enkö voisi jo päästää irti? Keskittyä tähän päivään ja hetkeen, rakkauteen ja siihen mitä meillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero.
Et sinä se luovuttaja ole vaan ukkos. Hän teki oman ratkaisunsa ja siitä tuli seurauksia. Sä et kestä sitä, joten ero on ainoa vaihtoehto jos meinaat pysyä jotenkuten terveenä.
Hanki oma elämä. Älä elä miehesi kautta. Silloin teillä voi olla jopa mahdollisuus olla yhdessä onnellisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isabella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta heittäydy marttyyriksi. Eroa tai opettele keskustelemaan asioista. Oletko pihdannut vai oletko lakannut huolehtimasta itsestäsi? Kysy mieheltäsi miksi hän petti.
Mistä päättelit etten osaa keskustella?
Kyllähän minä puhuisin, on eriasia jaksaako toinen sitä samaa käydä läpi harva se päivä. Mies on jättänyt asian jo taakseen, syyt yms on läpi käyty. Ei niitä enempäänsä jaksa jauhaa.
Kyllä se meillä oli niin päin että mies pihtasi. Minä olisin halunnut, melkeimpä kerjäsin seksiä ja läheisyyttä, kait sitten painostin. Jos ajatellaan niin, niin kyllä minulla olisi ollut enemmän aihetta uskottomuuteen kun en saanut kotoa sitä mitä tarvitsin, mutta niin kauan kun on rakkautta, pysyn uskollisena.
Vierailija kirjoitti:
Hanki oma elämä. Älä elä miehesi kautta. Silloin teillä voi olla jopa mahdollisuus olla yhdessä onnellisina.
Kyllä mulla oma elämä on ja en mä elä elämääni mieheni kautta. Mä pystyn kyllä erottamaan nämä asiat, kykenen olemaan onnellinenki ihan itsenäisesti.
Mulla on ihanat lapsenlapset ja omat lapset. Elämää muuallakin kuin kotona. Kykenen kyllä kotonakin nauttimaan omista asioista/ tekemisistä jne.
Ei täs nyt oo kyse siitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta heittäydy marttyyriksi. Eroa tai opettele keskustelemaan asioista. Oletko pihdannut vai oletko lakannut huolehtimasta itsestäsi? Kysy mieheltäsi miksi hän petti.
Olen tullut tulokseen että mies ei tunnista tunteita, ei osaa siis käsitelläkkään niitä saati puhua tunteistaan. Tämä on todella suuri ongelma tässä suhteessa. Itse olen kovinki tunteellinen ja todellakin näytän ihan jokaisen tunteeni, mies on sitten ihan hukassa niiden kanssa. Tämä johti miehellä syrjähyppyyn.
Uskomatonta, että te ämmät ette vieläkään ole oppineet valitsemaan oikeita miehiä elämäänne, katkeruuteen sitten mätänette ennemmin, kuin eläisitte onnellisena itsenäisesti, tai teitä arvostavan kumppanin kanssa.
Miten te löydätte aina nuo unelmienne kusimulkut "kumppaniksenne"?
Elämä on katsokaas valintoja, kun tekee oikeita valintoja, saa onnellisuuden ja vapauden.
Väärillä valinnoilla ahdistuksen ja pohjattoman surun.
Te vaan ette osaa valita oikein.
Kyllä se vika on sinussakin jos miehelläsi on tarve pettää sinua. Ette anna toisillenne suhteessa mitä tarvitsette toisiltanne. Luultavasti sekä henkisesti että fyysisesti, joten yhteyden puuttuessa mies on mennyt muualle. Tuo sun skitsoaminen ja marttyyrius ei yhtään auta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vika on sinussakin jos miehelläsi on tarve pettää sinua. Ette anna toisillenne suhteessa mitä tarvitsette toisiltanne. Luultavasti sekä henkisesti että fyysisesti, joten yhteyden puuttuessa mies on mennyt muualle. Tuo sun skitsoaminen ja marttyyrius ei yhtään auta asiaa.
Ämmät uhriutuu aina, ne ei ikinä nää itsessään mitään vikaa.
Eroa oman mielenterveytesi takia. Tiedät itsekin ettet voi jatkaa noin.