Karmea ikävä miehen kosketusta

Miten olisi pienet panot?

Meillä akka ei halua tulla lähellekään.

Missä ap asuu ja mitä teet työksesi? Ja ikä.

Eihän se puoli vuotta nyt niin pitkä aika ole. Vauvan jälkeen voi mennä parikin vuotta. Suosittelen kuitenkin keskustelemaan miehesi kanssa aiheesta, jos se sinua noin kovasti häiritsee.

Ja kai sitä miestä nyt edes koskettaa voi? Huomenna aamulla kierähdät halaamaan heti kun kello soi.

Mies kirjoitti:

Miten olisi pienet panot?

Meillä akka ei halua tulla lähellekään.

Missä ap asuu ja mitä teet työksesi? Ja ikä.

Tuttu tilanne, mutta erosin lopulta.  Yritin ja yritin, kokeilin vaikka mitä. Itsetunto kärsi ja lopulta uskoin, etten kelpaisi enää mihinkään ja luovutin, alistuin jäämään lapsen takia. Mutta vuosien jälkeen en sittenkään enää jaksanut. Päätin että on parempi elää vaikka yksin. Ja lapsikin oli jo vähän ismpi.

Jälkeenpäin voin sanoa, että kannatti. Lapsi on tyytyväinen ja muutenkin asiat hyvin. Alle vuosi erosta minulla oli uusi mies ja kosketusta riitti ja riittää edelleen (vaikka ikääkin on). 

Meillä on vain yksi elämä!

Ei tuo puoli vuotta ole vielä yhtään mitään.

Me olisimme ehkä ajautuneet tuohon tilanteeseen, ellen minä olisi päättänyt estää sen alkamalla todella

aktiiviseksi miehen torjunnasta huolimatta. Päätin vain, että en usko että se oikeasti haluaa etäisen suhteen, on vain jotenkin ahdistunut ja estoiseksi tullut, osittain aiemman passiivisuuteni takia. Nyt on kaikki jo melkein hyvin, mieskin koskettaa taas mutta on ihan ok että minä useammin :)

Ap:n tarina on tavallisuudestaan huolimatta jotenkin outo. Tuntuu, ettei hän tunnista omia tarpeitaan lainkaan, vaikka otsikossa ensin ne sujuvasti muotoilee. Hän elää parisuhteessa, jossa hän ei saa eikä anna rakkautta eikä seksiä. Hellyydenkaipuu on valtava. Silti hän ei edes ymmärrä, että parisuhteessa pitäisi olla hyvääkin eikä pelkkää huonoa.

Tuon tyyppinen tunnekuollut liitto on puhdasta kulissia. Se ajaa ihmisen yleensä joko sivusuhteisiin tai masennukseen, ehkä molempiin. Ap:ta se ei tunnu kuitenkaan vaivaavan. Ehkä hän ei ollenkaan käsitä, että ihminen ansaitsee myös onnea eikä vain tunnekylmyyttä ja velvollisuuksia. Lapset luultavasti pitävät hänet sekä huonossa liitossa että jotenkin järjissään. Ero on tosiasia viimeistään sitten kun lapset lähtevät pesästä, mutta toivoisin, että ap heräisi onnettomaan elämäänsä jo aikaisemmin.

Miten olisi pienet panot?

Ratkaisin asian etsimällä hätäapua satunnaissuhteista, jaksaa paremmin odottaa asioiden paranemista ja nyt pikkuhiljaa taas menee paremmin joten tarvitsen vähemmän vierasta.

Pääkaupunkiseudulla tarjolla parikymppinen (sinkku)mies, joka voisi tulla halailemaan ja silittelemään

Minä ajattelen nykyään, että paljon suurempaa vahvuutta on kertoa miehelle tarvitsevansa miehen kosketusta ja edellyttää saavansa sitä kuin kyetä selviytymään ilman.