Missä iässä tajusit, että kerta sopivaa miestä ei vieläkään löytynyt, niin jääkööt lapset ja perhe-elämä?

"kerta" ei ole sana.

Vierailija kirjoitti:

"kerta" ei ole sana.

Tämäkin vielä. Nyt AP varmaan vetää itsensä hirteen..

Missä iässä tajusit vai hyväksyit totuuden? Ne on eri asioita. Nelikymppisenä voisi jo hyväksyä.

Kaverini tapasi miehensä juuri 38-vuotiaana. Heillä oli niin suuri rakastumisen hurma päällä, että 3 kk:n jälkeen oli raskaana. Nyt takana kymmenen vuotta ja kaksi lastakin on. Ei välttämättä osu kohdalle, mutta entäs jos kumminkin...

Vaikka riskit tuossa iässä ovatkin jo koholla, niin voi hyvin saada terveitä lapsia, kun vain yrittää tarpeeksi. Se että raskaus jatkuu ja että ei löydetä ultrassa poikkemia, laskeen loppuraskauden riskin huomattavasti matalammalle tasolle.

t. Naimisiin 39-vuotiaana ja lapset 40- ja 42-vuotiaina (molemmat ekalla yrittämällä, ultrat ok, terveinä syntyneitä)

Niin tärkeät osat elämääni, että onneksi en luovuttanut!

40v synttäreinä. Myöhemmin samana vuonna löysin ihanan miehen. Nykyään avioliitossa ja kaksi lasta. Kliseisesti myös omakotitalo, farkkuvolvo ja koira :)