Lue keskustelun säännöt.
Kuinka käsitellä eroa isojen lasten kanssa,
12.03.2017 |
eli he jo ymmärtävät mistä on kyse, mutta eivät tietenkään haluaisi tätä tapahtuvan?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nuo ei ole kovin isoja vielä, ei ehkä ole käsitystä rakkauteen liittyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
He ovat 8, 10 ja 13.
Eihän noi mitään isoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei ne ole pieniäkään. Pienet on alle 7v.
Uutinen tuohon alla olevaan oppaaseen liittyen
Ero-opas nuorelta vanhemmille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea tarvittaessa perheneuvolasta apua. Tuttavan alle kouluikäinen poika reagoi voimakkaasti eroon, autoleikkeihin ilmestyi jatkuvia onnettomuuksia ja tuhoja. Neuvolassa tuettiin sekä äitiä että lasta, apua löytyi ja tilanne helpotti.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla aika hankalaa puhua.
Miten niin hankala, toinen aikuinen katoaa pois kodista, onhan siitä nyt puhuttava. Puhuminen ei tarkoita sitä, että kerrot miten paska isä heillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nuorin on vielä pieni tuohon keskusteluun.
Mielestäni huono kohta erota, pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse ajatellut, että nyt lapset ovat isoja, ei päiväkotilaistakaan enää. Ja voisi tämän siirron tehdä jo. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on rakkaus loppunut ja olemme vain kavereita saman katon alla. Ap
Olisiko jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta?
Katariina Hakaniemen "Kaksi kotia" on hyvä, mutta vähän vanhemmille lapsille sekä aikuisille. Myös eroavien vanhempien kannattaa lukea se. Siinä on lasten kertomuksia vanhempiensa erosta ja eron jälkeisestä ajasta.
Erosta kertominen pitäisi tapahtua niin, että kaikki ovat läsnä. Silloin kerrotaan erosta, sitä puidaan, jos joku sitä haluaa. Alkuun voi tulla monenmoista reagointia, joten vanhempien pitää pysyä rauhallisina koko ajan. Sitten on tärkeää kertoa myös, että jokainen saa kysellä myös erikseen, eikä vain isossa tiimissä.
Kunhan kumpaakaan vanhempaa ei syyllistetä mitenkään. Lapset tulevat pelkäämään, että jos isä ja äiti ei enää rakasta toisiaan, voiko heille käydä samoin. Sitä voi vakuutella, mutta miksi he siihen luottaisivat? Eiväthän äiti ja isäkään rakasta toisiaan, sentään valitsivat toisensa, lapset vaan ovat syntyyneet heille.
Toi on rankka paikka lapsille. Te tunnette lapsenne, eli reagointi voi olla mitä tahansa. Jos epäilyttää ja pelottaa, kannattaa varata aikaa myös perheneuvolaan.
Mutta siis rehellisyys ja rauhallisuus.
Oikeaa ajankohtaa tuskin on ikinä.
Juttelemalla, kuuntelemalla, selittämällä. Kannattaa myös tehdä selväksi, että ero ei ole lasten syy ja molemmat vanhemmat edelleen rakastavat lapsiaan, vaikka eivät toistensa kanssa enää tulekaan toimeen.