Vanha raha vs. nouveau riche, mitä käytännön eroja?

:D

Käytöstavat. Vanha raha ei öykkäröi ja elvistelykin on nousukkaille.

Hieman pidättyväinen ja hillitty käytös on ominaista vanhan rahan rikkaille (paitsi humalassa). Samoin rahasta puhumisen ja leveilyn välttäminen.

Rahalla leveily ja hallitsematon kulutus on uudelle rahalle tyypillistä. Se on osin syy siihen, miksi he eivät onnistu ylläpitämään vaurauttaan.

Uusrikas on hankkinut rahansa itse.

Vierailija kirjoitti:

Uusrikas on hankkinut rahansa itse.

Ja yleensä myös hankkiutuu niistä eroon itse.

Jaksaa aina huvittaa tuo yleistys, että uusrikkaat olisivat jotenkin moukkia ja vanhan rahan edustajat sivistyneitä, hyväkäytöksisiä ja maanläheisiä. Ja pah, kyllä siellä vanhan rahan edustajien (eritoten nuoremmat) on myös sitä asennetta, että ollaan muita parempia ja ylenkatsotaan toisia varallisuuden puuttumisen johdosta. Vaikkei itse olla millään lailla oltu edes mukana kartuttamassa tätä omaisuutta. Joten get Real.

Toinen näistä on saanut rahansa omilla ansioillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusrikas on hankkinut rahansa itse.

Ja yleensä myös hankkiutuu niistä eroon itse.

Minä olen aloittanut elämäni opintolainalla, työttömyydellä ja pätkittäisillä osapäivätöillä. Nyt, 20 vuotta myöhemmin minulla on hyvä työpaikka ja omaisuutta on kertynyt säästämällä, lainaamalla ja sijoittamalla reilu puoli miljoonaa. 

Olen epäilemättä nousukas ja ylpeä siitä, eli vissiin öykkäri. Minä olen kuitenkin tehnyt tämän omilla ansioillani tosin kuin joku vanhaa rahaa perinyt. En ymmärrä, mitä arvostettavaa on pelkässä oikeaan perheeseen syntymisessä.  Ja ei, en taatusti hankkiudu vaivalla ansaitsemastani omaisuudesta eroon. Se on turvani elämän koettelemuksien ja vanhuuden varalle.

Tämä on jo vanhaksi mennyt klisee, että vanhan rahan ihmiset kättäytyisivät hillitysti ja nouuden rahan pröystäilisivät. Ei se niin mene. Molemmissa joukoissa on niitä, jotka osaavat ja haluavat käyttäytyä ja niitä, jotka eivät koe, että yhteskunnan säännöt koskevat heitä. Molemmissa joukoissa on myös niitä, jotka arvostavat kulttuuria ja niitä, jotka tykkää urheilukisoista ja niitä, jotka mieluummin menevät sienimetsään. Vanhoja huonekaluja ja kartanoitakin voi ostaa, jos haluaa.

Mun nähnäkseni ero on lähinnä siinä, että vanhan rahan ihmisillä (siis niillä, joilla vähintään heidän vanhemmillaan on jo ollut rahaa) on syvempään rakennettu taloudellisen perusturvallisuuden tunne, ja siksi rennompi ote rahaan sekä tietynlainen riskinottohalukkuus, mutta ei sellaista pakkoa menestyä kuin ensimmäisenpolven rahakkailla. Vastikään rahansa hankkineillä sen sijaan on kireämpi suhde rahaan, sitä ajatellaan enemmän ja sitä ja sen hankkimista pidetään tärkeämpänä, siinä epäonnistumista pelätään ja paheksutaan enemmän.

Vanhan rahan erottaa sen tuomasta itsevarmuudesta, käytöstavoista ja maailmankatsomuksesta. Perinteitä ja ylempiluokkaista makua unohtamatta.

"Säärtä pitkin säätyyn..."

Jeesus...

Vierailija kirjoitti:

Jaksaa aina huvittaa tuo yleistys, että uusrikkaat olisivat jotenkin moukkia ja vanhan rahan edustajat sivistyneitä, hyväkäytöksisiä ja maanläheisiä. Ja pah, kyllä siellä vanhan rahan edustajien (eritoten nuoremmat) on myös sitä asennetta, että ollaan muita parempia ja ylenkatsotaan toisia varallisuuden puuttumisen johdosta. Vaikkei itse olla millään lailla oltu edes mukana kartuttamassa tätä omaisuutta. Joten get Real.

Tää on kans jotenkin jännä änkemys, että vanhan rahan kohdalla jokainen sukupolvi ei joutuisi tekemään töitä sen rahan säilyttämisen ja lisäämisen eteen. Jos nimittäin ei tee, vaan pelkästään kuluttaa, ne rahat katoaa helposti yhdessä sukupolvessa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo vanhaksi mennyt klisee, että vanhan rahan ihmiset kättäytyisivät hillitysti ja nouuden rahan pröystäilisivät. Ei se niin mene. Molemmissa joukoissa on niitä, jotka osaavat ja haluavat käyttäytyä ja niitä, jotka eivät koe, että yhteskunnan säännöt koskevat heitä. Molemmissa joukoissa on myös niitä, jotka arvostavat kulttuuria ja niitä, jotka tykkää urheilukisoista ja niitä, jotka mieluummin menevät sienimetsään. Vanhoja huonekaluja ja kartanoitakin voi ostaa, jos haluaa.

Mun nähnäkseni ero on lähinnä siinä, että vanhan rahan ihmisillä (siis niillä, joilla vähintään heidän vanhemmillaan on jo ollut rahaa) on syvempään rakennettu taloudellisen perusturvallisuuden tunne, ja siksi rennompi ote rahaan sekä tietynlainen riskinottohalukkuus, mutta ei sellaista pakkoa menestyä kuin ensimmäisenpolven rahakkailla. Vastikään rahansa hankkineillä sen sijaan on kireämpi suhde rahaan, sitä ajatellaan enemmän ja sitä ja sen hankkimista pidetään tärkeämpänä, siinä epäonnistumista pelätään ja paheksutaan enemmän.

Klisee tai ei, mutta ainakin omassa ikäluokassani (~40) vielä painotettiin hillittyä käytöstä, eikä sitä vastaan kapinoitu edes nuorena. Jälkimmäinen huomio on nähdäkseni totta; kun rahaa on aina ollut, siihen suhtautuu luontevasti. Öykkäröinnin ymmärrän muiden ihmisten epäkunnioittavaksi kohteluksi, ja se ei meillä olisi tullut kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Klisee tai ei, mutta ainakin omassa ikäluokassani (~40) vielä painotettiin hillittyä käytöstä, eikä sitä vastaan kapinoitu edes nuorena. .

Voi saman ikäisenä uusrikkaana kertoa, että on sitä hillittyä ja huomioonottavaa käytöstä painotettu niissä köyhemmissäkin perheissä, mistä uusrikkaat ovat kotoisin.

Mun on kauhean vaikea kuvitella jotain "vanhan rahan edustajaa" jupisemassa rumasti jostain uusrikkaista. Ainoa mielikuva "vanhan rahan edustajasta" on brittiläinen aatelinen, joka marssii sateessa hunterit jalassa ja yllään 20 vuotta vanha tweed-takki.

Eikö vanha raha ole yleensä painottanut säästäväisyyttä? Eräs tuntemani vanhan rahan perhe on tällainen. Asuu varmaan 200 vuotta vanhassa talossa, joka on "modernisoitu" 60-luvulla (ikkunat vaihdettu). Muutoin koko huusholli edelleen alkuperäisasussaan. Autona ikivanha rämisevä volvo. Silti pääomatulot molemmilla yli 500 ke/vuosi.

Vastaavasti tunnen useamman perheen, jossa kummatkin vanhemmat työssäkäyviä ja erittäin hyvätuloisia. Asuntona useimmiten  kuutionmuotoinen lasilinna ja pihassa kaksi uudenkarheaa saksalaista autoa. Lapset harrastavat jääkiekkoa, vanhemmat goffaavat. Ulkomaanmatkoja tehdään vuodessa viisi, velkaa pahmillaan satoja tuhansia. Keeping up appearances!