Lue keskustelun säännöt.
Mieltä painaa lapsen rakas, aikaa vievä harrastus...Kokemuksia kaivataan..
16.08.2007 |
Lapsemme harrastavat taitoluistelua. Ihan harrastusmielessä haluttais lajia harrastaa, mutta se on aika mahdotonta, kun on kilpalaji. Ei ole harrestelijaryhmiä. Nyt viikossa on neljät harkat, lähes kaikki 2 h kerrallaan. Luistelut alkaa yleensä jo klo:15, joten sinne on aina kiire ja miettiminen, mite ehditään. Sitten ruokailut, läksyt ja kavereillekin pitäs jäädä aikaa. Lisäksi kaverien harrastukset menee ristiin, joten yhteistä aikaa vaikea löytää. No meillä vanhempi lapsi 5. luokkakainen on jo päättänyt lopettaa, mutta nuorempi haluaa kovasti jatkaa. Hän todella tykkää lajista. Mitenkään huippuluistelijoita ei olla. En tiedä, mitä tehdä. Nyt sovittiin nuoremman kanssa, että jatketaan lajia sillä mielellä, että katsotaan, miten arki uusien lukujärjestysten kanssa toimii ja jääkö sitä aikaa kavereille ja koululle. Kurjaa, kun lapsi ihan itki, että miksei sitä voi olla vain 2xvko:ssa. Niin miksei voi olla?! Miksi kaikissa lajeissa ollaan niin kunnianhimoisia, ettei niitä vaan voi harrastella? Toki niitäkin lajeja on, mutta harmi kun lapsemme on mieltynyt tällaiseen lajiiin. Toki luistelu on tosi hyvää liikuntaa ja heillä on siellä kivoja kavereita. Kertokaa omia kokemuksianne ihan mistä harrastuksesta tahansa, miten te olette toimineet? Toki tiedän, että harrastuksesta on kuitenkin vain kyse, Hyvä, että ollaan terveitä:)
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 Jatkaa..
Itsekin koin hiukan vaikeana muokkareihin siirtymisen, muut tytöt olivat luistelleet paljon kauemmin yhdessä. Lisäksi asenne muokkareita kohtaan yksinluistelupiireisä on mitä on..Kuitenkin muodostelmaluistelu oli todella antoisaa ja joukkuehenki oli mahtava! Itse koin myös kilpailutilanteet hiukan liian jännittävinä yksinluistelussa, mutta muokkareista kilpailuista todella nautti!
Suomi on maailman kärkimaa muodostelmaluistelussa joten halutessaan ja edistyessä on pk-seudulla päästä jengiin jossa voi edetä jopa maailman huipulle asti.
Itse aikoinani kun pääsin muokkari jengiin sisälle, niin seuraavalla kaudella valittiin jo kapteeniksi, vaikka yksinluistelupuolella en ollut mitenkään loistava. Jengin " hierarkia" (kamala sana) meni niin että jengin parhaita, vahvoja lenkkejä arvostettiin niin kanssaluistelijoiden kun valmentaja taholta. Yksinluistelijoilla on tosi vahva pohja, joten he ovat usein näitä " vahvoja lenkkejä" . Joskus saattaa ojennukset mennä vähän yli, mutta muuten. Ryhmähenki on ihana ja kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Toisin oli yksinluistelupuolella, vähän aina " kyräiltiin" kilpakumppaneita jne.. oli keskinäistä kilpailua..
Itselläni oli pari jo ennestään tuttua tyttöä joten siirtyminen oli hiukan helpompaa. Sosiaaliset taidot kehittyy joukkuelajeissa..
Meillä on nyt 4-vuotias tyttö (täyttää kohta 5) kävi viime vuonna luistelukoulun ja nyt on sitten edessä siirto " kehitysryhmään" jossa harkat 2 kertaa/vko. Lisäksi lämpimästi suositellaan jumppaa ja/tai balettia. Siis 5-vuotiaalle! Lisäksi pitäisi ostaa Risport/Riedell taitoluistimet (yli 100 e) jne.
Olen itse entinen telinevoimistelija ja olen 11:n kanssa samoilla linjoilla. Parhaimmillaan harrastus antaa niin paljon. Mielestäni monessa lajissa on menty parempaan suuntaan, esim. telinevoimistelussa siirrytty luokkasysteemiin ikäluokkien sijaan (olen itse ollut 10-vuotiaana SM-kilpailuissa) joka antaa vähemmän harrastaneellekin mahdollisuuden kilpailla omassa tasoluokassaan.
Vastustin alunpitäenkin taitoluistelua kun olen joutunut " lajiaktiivien" kanssa työskentelemään aikaisemmin (ilkeämpää sakkia saa hakea - enkä tarkoita luistelijoita tai valmentajia vaan järjestöeukkoja). Luistelukoulu oli ihan kiva juttu mutta nyt alkaa kyllä hiukan arveluttaa.
ekaluokkalaisen pojan harrastusasioita ollaan kovasti mietitty.
eskarissakin iso osa pojista pelasi jo fudista tai sählyä seurassa ja nyt koulussa vielä enemmän. meidän poika kävi viime talvena paikallisen urheiluseuran pelikerhossa kerran viikossa pelailemassa ja tykkäsi kovasti. mutta enää tuota pelikerhoa ei ole joten vaihtoehdot ovat joko liittyä seuraan tai jättää pelaaminen väliin.
minä olen vastustanut fudis- tai sählyjengiin liittymistä juuri samoilla perusteilla kuin ap:kin. harrastus menee liian varhain liian vakavaksi ja aikaa vieväksi. 7-vuotiailla on kahdet harkat viikossa ja siihen pelit päälle, sesongin aikana turnauksia on kuulemma joka viikonloppu. pitäähän sitä lapselle jäädä aikaa muuhunkin, samoin kuin meidän perheellä on viikonloppuisin muutakin tekemistä kuin seistä kentän reunalla...
meillä asia ratkaistiin niin, että jätettiin joukkuepelit kokonaan väliin ja poika aloittaa nyt karaten ja toivotaan että siitä tulee meidän pojan laji. karatessa on käsittääkseni mahdollista valita haluaako harrastaa sitä tosissaan ja kilpailumielessä tai vain pelkästään hauskana harrastuksena.
ja näin se pitäisi olla myös joukkuepeleissä, jos joku haluaisi vaan pelailla kerran viikossa niin kyllä senkin pitäisi olla mahdollista. ja tuskin se nyt kovin kalliiksi tulisi, jos ideana on että vain pelataan hauskanpidon merkeissä niin eihän siihen valmennukseen kovin paljoa tarvitsisi satsata ;)
Oli niin älyttömästi harjoituksia jo kehitysryhmässä, ettei mua itseänikään kiinnostanut harrastaa. Alle kouluikäisenä olla esim. kello 7 aamulla harjoituksiin olisi pitänyt mennä. Syy näihin " aamujöihin" oli se, että jääkiekon sm-liigajoukkue tarvitsi kaikki päivä- ja iltajäät tiettyinä päivinä. Ihan kiva. Ja tosiaan olihan siinä vanhemmillakin hommaa. On vielä kolme pienempää sisarusta, joissa myös hommaa ja harrastamisia. Ja tosiaan löytyy tuolta kaapista ne hiton kalliit risportitkin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuoteen saakka futis oli tosiaan harrastus, mutta siinä vaiheessa lapsen piti tehdä päätös, haluaako harraste- vai kilpajoukkueeseen. Lapsi valitsi kilpajoukkueen ja treenejä on nyt kolme-neljä kertaa viikossa ja usein kaksikin piirisarjan peliä viikossa.
Pienempänä treenejä oli kahdet viikossa ja joskus jotakin otteluita. Harrastejoukkueet treenaavat yläasteiässäkin vain pari kertaa viikossa ja pelejäkin on paljon vähemmän kuin kilpajoukkueilla.
Minusta muissakin joukkuelajeissa lapsella pitäisi olla yläasteikäisenäkin mahdollisuus harrastaa urheilua ilman hirveän korkeita tavoitteita! Yläasteellahan moni lopettaa pitkäaikaisenkin harrastuksen, kun ei enää jaksa treenata koko aikaa, vaan haluaa viettää vapaa-aikaa muidenkin kavereiden kuin treenikavereiden kanssa.
pk-seudulla on yksinluistelijoille myös harrasteryhmiä, siis koululaisille. Harjoittelevat 1-2 krt viikossa.
Oma tyttöni harrastaa myös taitoluistelua, voi olla että käy liian rankaksi jossain vaiheessa kun jo nyt (5v) on useat treenit viikossa oheisineen. Mutta toisaalta taitoluistelu antaa erittäin hyvän pohjan harrastaa mitä tahansa tanssia/liikuntaa jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joukkuevoimistelun harrastekilparyhmään juuri ko. syystä. Lisäksi tyttö pitää kovasti myös partio- ja keramiikkaharrastuksistaan. Toivottavasti kevyempi harjoittelu jaksaa motivoida. Päätös oli tosi pitkän harkinnan tulos, mutta tytön oma.
eli kaksi kilpailutason voimisteluharrastusta teline- ja joukkue, joissa molemmissa treenit 3xviikko ja treeniaikoja päällekkäin = mahdotonta (poissaoloja ei sallita muuten kuin sairaana). Nyt päätettiin valita sitten vain toinen vaikka kirpaisee kyllä, kun tokaluokkalaisena jo täytyy valita mitä harrastaa (millä kokemuksella?). Ja siis lapsi olisi halunnut kovasti molempia harrastaa. Harrasteryhmät eivät enää vuoden valmennusryhmän jälkeen jaksa motivoida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella idioottimaista, että monia harrastuksia ei vaan ole mahdollista jatkaa " pelkkänä" harrastuksena, vaan on pakko valita kilpaura tai lopettaminen. Ymmärrän, että kilpaurheilussa on kova treenaus aloitettava jo nuorena, mutta kun eivät kaikki halua huipulle! Onhan niitä harrastusryhmiä monessa lajissa aikuisillekin, miksei 10-vuotiaille lapsille?
Joku niitä lasten harrastuksia aina on järjestämässä. Yleensä kilpaurheilulajeissa kyse on ihmisistä, jotka suhtautuvat lajiin intohimoisesti. Ei heitä kuvita tehdä vapaaehtoistyötä sen hyväksi, että meidän Nico-Petterimme ja Janette-Jessicamme saisivat hieman harrastella ja pitää hauskaa. Heidän motivaationsa siihen vapaaehtoistyöhön tulee juuri siitä lajista ja sen eteenpäin viemisestä. On vähän epäreilua vaatia heiltä ilmaista työtä, josta he eivät " saa" mitään.
Toisin sanoen vanhempien pitäisi itse järjestää ne harrasteluryhmät, jos sellaisia lapsilleen toivovat. Tai sitten maksaa niistä käypä hinta, niin kuin aikuistenkin harrastuksista yleensä maksetaan. Kalliissakin harrastuksissa (mitä taitoluistelu on) ne maksut eivät nimittäin yleensä kata kaikkia kuluja, vaan mukana on myös paljon vapaaehtoistyötä muiltakin kuin lasten vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voin sanoa entisenä taitoluistelijana että laji vie todella paljon!!
Itse vaihdoinkin yläasteella muodostelmaluisteluun joka oli hiukan löysempää. Olisko muokkarit teille vaihtoehtona?
Luistelu pisti aika koville, itkuja ja hammastenkiristystä. Mutta mitään hyvää ei saa helpolla vaan vaatii uhrauksia. En silti vaihtaisi päivääkään pois!! Luistlu kuitenkin antoi kaksikertaa enemmän kuin vei!
Sain luistelusta:
-ystäviä
-Hyvän kunnon, motoriikan ja tasapainon
-Esiintymisvarmuuden
-Ilmaisua, esittämistä ja itsevarmuutta
-Hyvän itsetunnon ja itsevarmuuden
-Opin elämän epäonnistumisista ja onnistumisista
-tunnen olevani selviytyjä joka tietää että tavoitteiden eteen pitää tehdä töitä mutta ne saavutetaan
-opin nauttimaan klassisesta musiikista ja rytmitajuni kehittyi
Itse laitan lapseni luistelukouluun jos he yhtään tuntuvat haluavan.
Tottakai lapsen ehdoilla mutta jos intoa riittää niin aion kannustaa!
Meillä poika pelasi jääkiekkoa vuosia, harrastuksesta ei voi puhua ihan ammattimaista se oli 10v pikkupojilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me on aina silloin tällöin oltu poiskin. Lisäksi kilpailuja tulee lisää ja niissä pitäisi viikonloppuina harkkojen lisäksi käydä...
Olen yrittänyt houkutella muodostelmaluisteluun, mutta eivät ole innostuneet. Vanhempi lapsi lupasi mennä kerran kokeilemaan mielikseni. Toivotaan, että innostuu ja oli kiva ryhmä. Tällöin pienempikin voisi siitä kiinnostua.