1970-1980 luvun perhe-elämä

Päivähoitoon ei ollut keskituloisella mahdollisuutta ainakaan meidän kunnassa. Naapurin rouva hoiti ja hyvin hoitikin. Neuvoloita oli mielestäni siinä missä nykyisinkin.

70 luvulla vielä oli asenne se, että kuka tahansa pystyy vahtimaan lapsia. Naapuri, kymmenvuotias isosisko,

sairas mummo jne. Ja jos ei ollut näitäkään, saatetiin huoneen ovi lukita ja lapset jäivät sinne sisälle.

Tiedän perheen, jossa kolme poikaa jätettiin aamulla nukkumaan. Äiti ruokatunnilla lastasi pojat (3!) pyöräntarakalle, ajoi puistoon ja jätti sinne, haki kotiin klo 16. Antoi heille rahaa, että saavat lähellä olevasta leipomosta käydä ostamassa lihapiirakat. Kaikki siis alle kouluikäisiä, vuoden välein syntyneitä. Äiti itse kertoi, kun menin samaan työpaikkaan. En meinannut uskoa.

Lapsemme ovat syntyneet 73 ja 77 ja ihan normaalisti useimmat vanhemmat käviät töissä. Kolme vuotiaiksi hoidin heidät kotona(ilman kotihoidontukea).Piti sanoutua irti työpaikasta, sillä äippäloma oli ekalla 6kk ja toisella 9kk.

Onneksi  pääsi sitten johonkin töihin sen jälkeen.

Vanhempi oli aluksi kunnallisella perhepäivähoitajalla, joka kidutti lapsia, joten piti vaihtaa yksityiselle, joka oli hyvä. Sitten 5vuotiaana päiväkotiin.

Toinen oli aluksi perhepäivähoidossa, mutta pääsi pian päiväkotiin.

Olimme ns keskituloisia, mutta emme mitään tukia saaneet kuin lapsilisää.

'Sitten esikoinen lähti kouluun ja ei ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa asioita kuin laittaa itse aamulla koluluun ja onnes olini kotona toisen lapsen kanssa.

Raha ei oli riittänyt, mutta  tein viikonloppuisin yötöitä, joista ansaitsin vähän, että pystyin hoitamaan lapseni. samoin otin välillä itse lapsia tai jopa koiria hoitoon.

Kakkosen kouluun lähö sujui tutun pph avulla ja sitten oli jo ipkerho, johon meni koulusta.

Samaan aikaan rakensimme myös okt:a ja lapset siinä pyöri jaloissa ja välillä isompi hoiti pienempää, kun isä oli raksalla ja minun pit lähteä illalla yöksi töihin, niin 6v jäi vahtimaan 2v:n unia (nykyisin olisi lapset otettu jo huostaan).

Olen joskus kysynyt lapsiltani, että miten kokivat niukkuuden ja kiireen, mutta heiltä ei omasta mielestään ole koskaan mitään puuttunut ja 6 vuotiaana lapsenhoitajana ollut sanoo, että oli tosi ylpeä luottamuksesta ja se on kasvattanut hänen itsetuntoaan, jonka sitten opettajat romuttivat koulussa.

että tämmöisiä muistoja

t.mummeli

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat syntyneet 73 ja 77 ja ihan normaalisti useimmat vanhemmat käviät töissä. Kolme vuotiaiksi hoidin heidät kotona(ilman kotihoidontukea).Piti sanoutua irti työpaikasta, sillä äippäloma oli ekalla 6kk ja toisella 9kk.

Onneksi  pääsi sitten johonkin töihin sen jälkeen.

Vanhempi oli aluksi kunnallisella perhepäivähoitajalla, joka kidutti lapsia, joten piti vaihtaa yksityiselle, joka oli hyvä. Sitten 5vuotiaana päiväkotiin.

Toinen oli aluksi perhepäivähoidossa, mutta pääsi pian päiväkotiin.

Olimme ns keskituloisia, mutta emme mitään tukia saaneet kuin lapsilisää.

'Sitten esikoinen lähti kouluun ja ei ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa asioita kuin laittaa itse aamulla koluluun ja onnes olini kotona toisen lapsen kanssa.

Raha ei oli riittänyt, mutta  tein viikonloppuisin yötöitä, joista ansaitsin vähän, että pystyin hoitamaan lapseni. samoin otin välillä itse lapsia tai jopa koiria hoitoon.

Kakkosen kouluun lähö sujui tutun pph avulla ja sitten oli jo ipkerho, johon meni koulusta.

Samaan aikaan rakensimme myös okt:a ja lapset siinä pyöri jaloissa ja välillä isompi hoiti pienempää, kun isä oli raksalla ja minun pit lähteä illalla yöksi töihin, niin 6v jäi vahtimaan 2v:n unia (nykyisin olisi lapset otettu jo huostaan).

Olen joskus kysynyt lapsiltani, että miten kokivat niukkuuden ja kiireen, mutta heiltä ei omasta mielestään ole koskaan mitään puuttunut ja 6 vuotiaana lapsenhoitajana ollut sanoo, että oli tosi ylpeä luottamuksesta ja se on kasvattanut hänen itsetuntoaan, jonka sitten opettajat romuttivat koulussa.

että tämmöisiä muistoja

t.mummeli

Minkä ihmeen niukkuuden? Kerroit että olitte keskituloisia ja molemmat kävi töissä. Minä olen lapsiasi rapiat 10 vuotta vanhempi ja isäni ja äitini oli duunareita, äitini ainoastaan puolipäivätyössä, eli ei tienannut juuri mitään ja silti en koskaan kokenut että meillä olisi ollut niukkuutta, vaikka siis lapsuuteni osui 60-70 luvulle, jolloin elintaso yleisesti oli huomattavasti heikompi, kuin sinun lastesi lapsuudessa 70-luvun lopulla ja 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla vielä oli asenne se, että kuka tahansa pystyy vahtimaan lapsia. Naapuri, kymmenvuotias isosisko,

sairas mummo jne. Ja jos ei ollut näitäkään, saatetiin huoneen ovi lukita ja lapset jäivät sinne sisälle.

Aika lailla näin, kun itse olin pieni 70-luvulla. Ei siinä mitään ongelmaa ollut. Äiti oli yksinhuoltaja, mutta koulutettu ja hyvässä työssä. Meillä oli lähinnä naapurinlikkoja hoitajina. Kävin lastentarhaa vain yhden vuoden ennen peruskoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla vielä oli asenne se, että kuka tahansa pystyy vahtimaan lapsia. Naapuri, kymmenvuotias isosisko,

sairas mummo jne. Ja jos ei ollut näitäkään, saatetiin huoneen ovi lukita ja lapset jäivät sinne sisälle.

Aika lailla näin, kun itse olin pieni 70-luvulla. Ei siinä mitään ongelmaa ollut. Äiti oli yksinhuoltaja, mutta koulutettu ja hyvässä työssä. Meillä oli lähinnä naapurinlikkoja hoitajina. Kävin lastentarhaa vain yhden vuoden ennen peruskoulua.

Ainakaan 70-luvun alussa päiväkotiin (tai lastentarhaan) ei tosiaan meidän kotipaikkakunnalla päässeet, kuin yksinhuoltajien lapset tai kurjimmista kurjimmat. Itse pääsin siksi talveksi, kun isä opiskeli, mutta heti lensin ulos, kun tilanne muuttui. Tuli sitten 15-v tyttö minua kotiin hoitamaan. Kivaa meillä oli yhdessä, että ei siinä mitään. Itse sitten koulujen kesälomalla hoidin 2v-pikkusiskoa, kun itse olin 10v. Äiti oli onneksi töissä viereisessä talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat syntyneet 73 ja 77 ja ihan normaalisti useimmat vanhemmat käviät töissä. Kolme vuotiaiksi hoidin heidät kotona(ilman kotihoidontukea).Piti sanoutua irti työpaikasta, sillä äippäloma oli ekalla 6kk ja toisella 9kk.

Onneksi  pääsi sitten johonkin töihin sen jälkeen.

Vanhempi oli aluksi kunnallisella perhepäivähoitajalla, joka kidutti lapsia, joten piti vaihtaa yksityiselle, joka oli hyvä. Sitten 5vuotiaana päiväkotiin.

Toinen oli aluksi perhepäivähoidossa, mutta pääsi pian päiväkotiin.

Olimme ns keskituloisia, mutta emme mitään tukia saaneet kuin lapsilisää.

'Sitten esikoinen lähti kouluun ja ei ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa asioita kuin laittaa itse aamulla koluluun ja onnes olini kotona toisen lapsen kanssa.

Raha ei oli riittänyt, mutta  tein viikonloppuisin yötöitä, joista ansaitsin vähän, että pystyin hoitamaan lapseni. samoin otin välillä itse lapsia tai jopa koiria hoitoon.

Kakkosen kouluun lähö sujui tutun pph avulla ja sitten oli jo ipkerho, johon meni koulusta.

Samaan aikaan rakensimme myös okt:a ja lapset siinä pyöri jaloissa ja välillä isompi hoiti pienempää, kun isä oli raksalla ja minun pit lähteä illalla yöksi töihin, niin 6v jäi vahtimaan 2v:n unia (nykyisin olisi lapset otettu jo huostaan).

Olen joskus kysynyt lapsiltani, että miten kokivat niukkuuden ja kiireen, mutta heiltä ei omasta mielestään ole koskaan mitään puuttunut ja 6 vuotiaana lapsenhoitajana ollut sanoo, että oli tosi ylpeä luottamuksesta ja se on kasvattanut hänen itsetuntoaan, jonka sitten opettajat romuttivat koulussa.

että tämmöisiä muistoja

t.mummeli

Minkä ihmeen niukkuuden? Kerroit että olitte keskituloisia ja molemmat kävi töissä. Minä olen lapsiasi rapiat 10 vuotta vanhempi ja isäni ja äitini oli duunareita, äitini ainoastaan puolipäivätyössä, eli ei tienannut juuri mitään ja silti en koskaan kokenut että meillä olisi ollut niukkuutta, vaikka siis lapsuuteni osui 60-70 luvulle, jolloin elintaso yleisesti oli huomattavasti heikompi, kuin sinun lastesi lapsuudessa 70-luvun lopulla ja 80-luvulla.

Juurihan kirjoitin, etteivät lapseni kokeneet sitä niukkuutta vaan me silloiset aikuiset.

Miksi pitää yleensä vastaat, jos ei lue viestiä, mihin vastaa.

Selvästikin et tajunnut, että olin 6 vuotta lähes kokonaan poissa työelämästä ja rakensimme samaan aikaan omakotitalo OMALLE tontille pääkaupunkiseudulle.Samalla maksoimme vuokraa Helsingin keskusta-asunnosta.

Eri puolilla Suomea asiat olivat eritavoilla.

Monella ns duunarilla oli kyllä hyvät palkat esim. paperitehtaissa, joissa yksi mies tiensi meidän silloisten keskituloisten kahden henkilön palkan. Esim. oma isäni 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat syntyneet 73 ja 77 ja ihan normaalisti useimmat vanhemmat käviät töissä. Kolme vuotiaiksi hoidin heidät kotona(ilman kotihoidontukea).Piti sanoutua irti työpaikasta, sillä äippäloma oli ekalla 6kk ja toisella 9kk.

Onneksi  pääsi sitten johonkin töihin sen jälkeen.

Vanhempi oli aluksi kunnallisella perhepäivähoitajalla, joka kidutti lapsia, joten piti vaihtaa yksityiselle, joka oli hyvä. Sitten 5vuotiaana päiväkotiin.

Toinen oli aluksi perhepäivähoidossa, mutta pääsi pian päiväkotiin.

Olimme ns keskituloisia, mutta emme mitään tukia saaneet kuin lapsilisää.

'Sitten esikoinen lähti kouluun ja ei ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa asioita kuin laittaa itse aamulla koluluun ja onnes olini kotona toisen lapsen kanssa.

Raha ei oli riittänyt, mutta  tein viikonloppuisin yötöitä, joista ansaitsin vähän, että pystyin hoitamaan lapseni. samoin otin välillä itse lapsia tai jopa koiria hoitoon.

Kakkosen kouluun lähö sujui tutun pph avulla ja sitten oli jo ipkerho, johon meni koulusta.

Samaan aikaan rakensimme myös okt:a ja lapset siinä pyöri jaloissa ja välillä isompi hoiti pienempää, kun isä oli raksalla ja minun pit lähteä illalla yöksi töihin, niin 6v jäi vahtimaan 2v:n unia (nykyisin olisi lapset otettu jo huostaan).

Olen joskus kysynyt lapsiltani, että miten kokivat niukkuuden ja kiireen, mutta heiltä ei omasta mielestään ole koskaan mitään puuttunut ja 6 vuotiaana lapsenhoitajana ollut sanoo, että oli tosi ylpeä luottamuksesta ja se on kasvattanut hänen itsetuntoaan, jonka sitten opettajat romuttivat koulussa.

että tämmöisiä muistoja

t.mummeli

Minkä ihmeen niukkuuden? Kerroit että olitte keskituloisia ja molemmat kävi töissä. Minä olen lapsiasi rapiat 10 vuotta vanhempi ja isäni ja äitini oli duunareita, äitini ainoastaan puolipäivätyössä, eli ei tienannut juuri mitään ja silti en koskaan kokenut että meillä olisi ollut niukkuutta, vaikka siis lapsuuteni osui 60-70 luvulle, jolloin elintaso yleisesti oli huomattavasti heikompi, kuin sinun lastesi lapsuudessa 70-luvun lopulla ja 80-luvulla.

Juurihan kirjoitin, etteivät lapseni kokeneet sitä niukkuutta vaan me silloiset aikuiset.

Miksi pitää yleensä vastaat, jos ei lue viestiä, mihin vastaa.

Selvästikin et tajunnut, että olin 6 vuotta lähes kokonaan poissa työelämästä ja rakensimme samaan aikaan omakotitalo OMALLE tontille pääkaupunkiseudulle.Samalla maksoimme vuokraa Helsingin keskusta-asunnosta.

Eri puolilla Suomea asiat olivat eritavoilla.

Monella ns duunarilla oli kyllä hyvät palkat esim. paperitehtaissa, joissa yksi mies tiensi meidän silloisten keskituloisten kahden henkilön palkan. Esim. oma isäni 70-luvulla.

No huhhuh, nyt kyllä keulii ja rajusti! Vai tienasi paperiduunari 70-luvulla kahden keskituloisen palkan :D Miksihän minä en ole jo miljonääri :D

Olin itse paperitehtaassa töissä 70-80-luvuilla ja se palkka oli toki kohtuullinen rankan kolmivuorotyön vuorotyölisien johdosta, mutta ei se paljoaakaan sen kummempi ollut kuin muillakaan duunareilla. Esim opettajat, joita minä pidän keskituloisina, tienasivat tuolloin päivätyöstään paremmin, kuin me paperiduunarit. Mikäs olisi tässä henkseleitä paukutellessa, jos olisi aikoinaan tienaanut kahden opettajan palkan :)

Hyvin on näköjään kokoomuspropaganda mennyt läpi ;)