Kumman pelastaisit palavasta talosta, omat isovanhempasi vai vieraan lapsen?

Lapsella on koko elämä edessä. Joten sen valitsen, mutta tosipaikan tullen en kyllä tietäisi mitä tehdä.

Onko sulla jokin murhapolttofetissi?

Lapsukainen tietysti. Enkä edes liiemmin pidä isovanhemmistani ja aikaa myöten ovat käyneet vain entistä rasittavimiksi. 😂 No, vitsi vitsi. 😜 Kai...

Isovanhemmat jo kuolleet, joten lapsen.

Jos kyseessä on läheinen isovanhempani niin hänet. Perhe menee vieraan edelle, näin se vain on.

Sen jonka ensiksi käsiini ja pihalle saisin, ja koska isovanhemmat on kuolleet, niin sitten pitäisi saada se lapsi aika vikkelästi käsiini. Savukaasut tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Perustele myös.

Vieraan lapsen,en ole erityisen lämpimissä väleissä isovanhempieni kanssa.

En kyllä usko, että kukaan normaali ihminen alkaisi oikeassa hätätilanteessa laskelmoida, "tulee kyllä rakasta mummoa/pappaa ikävä, mutta ei voi mitään, koska tällä minulle täysin tuntemattomalla lapsella on vielä elämä edessä, olen velvoitettu uhraamaan mummoni/pappani hengen".

Sori, mutta kyllä ne omat kiintymyssuhteet aina voittavat.

Ja niiden kuuluukin voittaa. Mitä virkaa on rakkaudella ja uskollisuudella jos ne voi loppupeleissä viskata sivuun kuin roskan?

Vieraan lapsen, jos vain mahdollista. Ja siksi koska lapsella vielä elämä edessä. On myös suurempi suru menettää pieni lapsi kuin vanha ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vieraan lapsen, jos vain mahdollista. Ja siksi koska lapsella vielä elämä edessä. On myös suurempi suru menettää pieni lapsi kuin vanha ihminen.

Todella outo asenne. Kuka pystyy kylmän viileästi laskemaan menetystensä arvon? Kuka sinä olet kenenkään surua määrittelemään?