Lue keskustelun säännöt.
Hirveä väsymys
08.03.2017 |
Uuvuttaa ja itkettää. Esikoinen murrosiässä ja tosi haastava. Toinen lapsi on lisäksi.
Ikinä koskaan en ole keneltäkään saanut apua. Isä kuoli kun olin nuori ja äidistä ei ole ollut koskaan minkäänlaista tukea, päinvastoin. Aina sössii asiansa, tarvitsee rahaa. Ja HAUKKUU ja ARVOSTELEE. Kerran pyysin että hoitaa esikoista kun kuopus piti viedä pikaisesti sairaalaan ja siitäkin oli soitellut koko naapurustonsa läpi miten aina passuutetaan.
Isältä jäänyt omaisuus on mennyt siskoille, mitään perintöä ei tule. Jatkuva stressi on äidin tekemisistä.
Aina kaikki on pitänyt tehdä itse ja yksin. Ei millään jaksaisi enää.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen senikäinne että monella luokkakaverilla ja ystävällä vanhemmat kuolee.
Kun seuraan vierestä sitä heidän surutyötään tajuan oikeasti, miten valtavasta määrästä asioita minä olen jäänyt paitsi. Ei ole mitään eikä ketään mitä muistella! Tolkuton yksinäinen työmäärä vain. Ei ole lapsuudenkotia, ei mitään esineitä, ei edes omia leluja koska äiti lahjoitteli kaiken pois. Voitin arpajaisissa jopon 12-vuotiaana ja se oli valtava juttu senikäiselle ja sekin vain katosi jonnekin. Ilmaiseksi vieraalle. Ei rippijuhlia, ei vanhojen tansseja, ei yo-juhlia, ei yhtään rippi- tai yo-kuvaa, ei kihlajaisia, ei häitä, ei vanhempien puheita häissä, ei ylpeitä isovanhempia, ei mitään. Pelkkää haukkumista ja yksinäisyyttä.