Mitä teet silloin, kun mieltäsi vaivaa jokin asia, mutta sinulla ei ole ketään, jolle huolta jakaa?

Miksi et voi jakaa sitä huolta sen miehen kanssa?

Mulla ei siis ole edes miestä, joten märehdin itsekseni.

MIes ei ymmärrä tietyn tyyppisiä juttuja. Alkaa joka kerta vain luetella asioita, mitkä ovat hyvin, syyllistää miksi en keskity niihin. Sitten käskee muuttamaan tai hyväksymään asiat. No tämä muutaman minuutin saarna ei auta mua lainkaan, mutta hänen mielestään ongelmaa ei siis ole tai se on tällä lailla kivasti taputeltu.

Tänään tuli sellainen hetki. Istuin Intialaisen ravintolan vessassa noin puoli tuntia. Kyllä, söin ensin lounaan. Sellainen tietoinen läsnäolottomuus ja sitten suuntasin Fradan ja Roban Uffille.

Poltan ketjussa tupakkaa.. erittäin hölmö tapa..

Kuuntelen täysillä musiikkia.

Jos kynä ja paperia olemassa niin kirjoitan sen asian lauseiksi. Kirjoittaminen jäsentää.

Jos em. mahdollisuutta ei, niin joko kävelen yksinäni mieluiten metsässä ja pöpisen asian itselleni. Tai sitten ajan autolla (jos ei liian tunteisiin menevä) ja pöpisen asian itselleni.

Jäsentämällä saan asiaa siivottua ja järjestettyä johonkin jamaan päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Jos kynä ja paperia olemassa niin kirjoitan sen asian lauseiksi. Kirjoittaminen jäsentää.

Jos em. mahdollisuutta ei, niin joko kävelen yksinäni mieluiten metsässä ja pöpisen asian itselleni. Tai sitten ajan autolla (jos ei liian tunteisiin menevä) ja pöpisen asian itselleni.

Jäsentämällä saan asiaa siivottua ja järjestettyä johonkin jamaan päässäni.

Toi olisi tavallaan hyvä, mutta mua alkaa aina ärsyttää se oma teksti. Ja sitten on pakko tuhota kaikki heti.

Pohdin itsekseni ja samalla suren sitäkin, ettei minulla ole ketään kuuntelijaa.

Mä oon joskus soittanut auttaviin puhelimiin :s