Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus liittyen tapailuun, auttakaa!
03.03.2017 |
Tapasin vähän aikaa sitten mukavan pojan jonka kanssa mulla on ollut sellaista pientä säätöä jonkin aikaa. Mietin tosi pitkään ennen tätä tapausta että olis kiva jos olis joku kumppani, mut nyt on alkanut sit ahdistaa.
Ahdistus alkoi heti kun alettiin puhua siitä että missä me mennään, seurustellaanko vai miten. Sen jälkeen se on ollut taukoamatonta, ja jopa puhuminen tämän henkilön kanssa on ahdistanut. Jotenkin ahdistaa ajatus jostain vakavemmasta tämän henkilön kanssa, vaikka en keksi miksi, sillä tämä on älyttömän kiltti, mukava ja ymmärtäväinen.
Ollaan puhuttu tästä ahdistuksesta, mutta tuntuu että hän ei ehkä ihan kuitenkaan ymmärrä sitä. Sanoo vaan että se menee ohi kun puhutaan ja nähdään, mutta mites kun ahdistaa se puhuminen...
Kaikki tuntuu ahdistavan ihan yhtäkkiä, ja tuntuu että en ole valmis yhtään mihinkään. Mutta kun tuo ei tunnu ymmärtävän sitä vaan ajattelee että kaikki menee ohi ajan kanssa. Muutenkin sanoin että haluan hidastaa, mutta tuntuu että ollaan vaan edetty kahdesti nopeammin.
Tiivistettynä: tää ihminen on aivan ihana, mutta silti ahdistaa koko juttu enkä tiedä mistä tää johtuu. En myöskään tiedä miten voisin päästä eroon tästä ahdistuksesta, saati saada tämän ymmärtämään kunnolla mistä on kyse. Ei huvittaisi lähteä pitkittämään tätä säätöä ja sitten jossain vaiheessa vaan todeta että hei en sittenkään pysty tähän, antaa olla.
Kommentit (16)
Jos et rentoudu henkilön seurassa, unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele itseäsi. Tuossa vaiheessa pitäisi olla ihan päinvastaiset tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Jos et rentoudu henkilön seurassa, unohda koko juttu.
Mutta miten sanoa se toiselle kun ei oikeesti tunnu ymmärtävän että en oikeest pysty? Sanoo vaan että kyllä jaksaa odottaa ja ymmärtää ja haluaa puhua asiasta... vaikka ollaan puhuttu siitä jo useat kerrat niin aina sama vastaus, "Puhutaan niin kyllä asiat selviää".
Ap
Eli otat aikalisän itsesi vuoksi silläkun uhalla, että menetät miehen. Mutta olet vielä nuori (oletan esim. siksi, koska puhut pojasta) ja miehiä kyllä tulee vielä. Toisaalta on ihan hyvä osata elää ja olla yksinäänkin. Jos mies ei kykene antamaan tilaa sinulle silloin kun sitä tarvitset, kannattaa asian olla. Olette silloin perustavaa laatua olevissa asioissa erilaisia.
Tiedän kyllä, että juttua ei kannattaisi enää jatkaa, mutta miten voin selittää tämän ihmeellisen ahdistuksen ilman että loukkaan? Tuntuu vähän epämääräiseltä sanoa vaan että ahdistaa jostain kumman syystä....
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et rentoudu henkilön seurassa, unohda koko juttu.
Mutta miten sanoa se toiselle kun ei oikeesti tunnu ymmärtävän että en oikeest pysty? Sanoo vaan että kyllä jaksaa odottaa ja ymmärtää ja haluaa puhua asiasta... vaikka ollaan puhuttu siitä jo useat kerrat niin aina sama vastaus, "Puhutaan niin kyllä asiat selviää".
Ap
Lakkaat yrittämästä selittää. Niin kaikki joutuu lopulta tekemään erossa. Laitat viestiä, että "en halua enää että laitat mulle viestiä tai soitat. Sun pitää uskoa kun sanon, että en halua jatkaa"
Tän jälkeen blokkaat sen kaikista välineistä, etkä suostu tapaamaan. Pakko tehdä näin jos toinen ei kerran usko. Jo se on ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et rentoudu henkilön seurassa, unohda koko juttu.
Mutta miten sanoa se toiselle kun ei oikeesti tunnu ymmärtävän että en oikeest pysty? Sanoo vaan että kyllä jaksaa odottaa ja ymmärtää ja haluaa puhua asiasta... vaikka ollaan puhuttu siitä jo useat kerrat niin aina sama vastaus, "Puhutaan niin kyllä asiat selviää".
Ap
Lakkaat yrittämästä selittää. Niin kaikki joutuu lopulta tekemään erossa. Laitat viestiä, että "en halua enää että laitat mulle viestiä tai soitat. Sun pitää uskoa kun sanon, että en halua jatkaa"
Tän jälkeen blokkaat sen kaikista välineistä, etkä suostu tapaamaan. Pakko tehdä näin jos toinen ei kerran usko. Jo se on ahdistavaa.
No toi tuntuu vähän lapselliselta alkaa blokkailemaan toista. Yhteisen harrastuksen takia nääm väkisinkin häntä useamman kerran viikossa. Sitäpaitsi kun ei toinen ole tehnyt mitään suurta vääryyttä niin miksi välinpitämättömästi vaan sanoa että älä enää pistä viestiä tai soita?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä, että juttua ei kannattaisi enää jatkaa, mutta miten voin selittää tämän ihmeellisen ahdistuksen ilman että loukkaan? Tuntuu vähän epämääräiseltä sanoa vaan että ahdistaa jostain kumman syystä....
Ap
Sun ei tarvi pystyä selittään sitä hänelle, hänen ei tarvi sitä ymmärtää, jotta se alkaisi olla totta ja tärkeää. Siinä tiedät, että tunteesi ei ole sellaiset, kuin pitäisi jos haluaa alkaa seurustella. Se riittää. Jos toinen ei suostu millään hyväksy että asia on nyt näin, hän on ahdistava ja stalkkeri, ja sinun täytyy blokata hänet. Normaali ihminen uskoo kun parikin kertaa sanoo, että olen tosissani, enkä halua enää olla. Suurin osa uskoo kerrasta.
Jos tämä ei usko, sinulla oli todella syytäkin varovaisuuteen, hän ei tunne toisten rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et rentoudu henkilön seurassa, unohda koko juttu.
Mutta miten sanoa se toiselle kun ei oikeesti tunnu ymmärtävän että en oikeest pysty? Sanoo vaan että kyllä jaksaa odottaa ja ymmärtää ja haluaa puhua asiasta... vaikka ollaan puhuttu siitä jo useat kerrat niin aina sama vastaus, "Puhutaan niin kyllä asiat selviää".
Ap
Lakkaat yrittämästä selittää. Niin kaikki joutuu lopulta tekemään erossa. Laitat viestiä, että "en halua enää että laitat mulle viestiä tai soitat. Sun pitää uskoa kun sanon, että en halua jatkaa"
Tän jälkeen blokkaat sen kaikista välineistä, etkä suostu tapaamaan. Pakko tehdä näin jos toinen ei kerran usko. Jo se on ahdistavaa.No toi tuntuu vähän lapselliselta alkaa blokkailemaan toista. Yhteisen harrastuksen takia nääm väkisinkin häntä useamman kerran viikossa. Sitäpaitsi kun ei toinen ole tehnyt mitään suurta vääryyttä niin miksi välinpitämättömästi vaan sanoa että älä enää pistä viestiä tai soita?
Ap
Ei tarvi blokata eikä olla puhumatta, jos seuraavalla kerralla, kun ilmoitat (huom. et pyydä edes ymmärtämään, ihan vain ilmoitat) että et halua seurustella, hän hyväksyy asian.
Mutta sinähän sanoit, ettet saa häntä ymmärtämään etkä hyväksymään sitä? Sitten ei auta kuin viileä kohtelu vähän aikaa, että asia menee perille. Kun tilanne on laantunut ja hän on lakannut roikkumasta sinussa, voit taas alkaa olla ystävällinen, jos se tuntuu sinusta helpommalta.
Se on niin, että sinun kiltteys näköjään saa hänet luulemaan, ettet ole tosissaan, tai että hän voi muuttaa mielesi. Niin kauan kuin olet hänelle kiltti ja kohtelias, hän ei tule ymmärtämään. Tiedän kun olen itse kiltti ja tuo on tapahtunut minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette molemmat poikia. Joten puhukaa asiasta suoraan kuin mies miehelle.
Mä ajattelen mustavalkoisesti niin, että jos ahdistus on suurempi tunne kuin perhoset vatsassa tai tietynlainen into olla toiseen yhteydessä/nähdä (olettaen siis, että on taukoja puhumisesta jolloin ns. "ikävöi" sitä puhumista/henkilöä), niin ei kannata välttämättä lähteä juttuun mukaan. Olen ehkä naiivi, mutta ajattelen että ns. oikean ihmisen kanssa pelko ja ahdistus sitoutumisesta voi olla läsnä, muttei hallitseva tunne.