Ärsyttävä anoppi

Anoppi valittaa meillä vieraillessaan yleensä kaikesta.... kun me syödään liikaa ja liian kallista ruokaa, meidän pitäisi tiskata astiat käsin kun pesukoneen käyttö on niin kallista jne, meillä on likainen mikro jne. Silloin tällöin mies soittaa videopuheluita äidilleen (2,5-vuotiaan poikamme vuoksi) niin puheluiden aikana anoppi saattaa kyylätä ruudun takaa meidän asuntoa, että onko sotkuista vai paikat siisteinä. Mieheni on tietysti tottunut äitiinsä vuosien varrella, eikä pahemmin noteeraa äitinsä räkyttämistä.
Noh, anoppi tuli sit meille esikoisen vahdiksi joulukuulla, kun lähdin synnyttämään pikkukakkosta. Samaan aikaan oltiin muutettu uuteen taloon, josta anoppi ei tykkää. Minun sairaalassa ollessani anoppi oli tietenkin meillä kotona valittanut taas joka nurkasta kun on tuo ja tuo huonosti jne. Talo on huono, tontti ja 10km pituinen tie kotiimme huono jne.
Anoppi tuli synnytyksen jälkeen miehen ja esikoispoikamme mukana katsomaan mua ja vauvaa sairaalaan niin heti hän alkoi huomautella kun vauvallamme on väärä sukunimi jalkarenkaassa jne. Sen pitäisi olla mieheni sukunimi, vaikka ei olla edes naimisissa. Miehelleni on ihan sama mikä sukunimi minulla ja lapsillamme on ja on sanonut tämän äidilleenkin kyllä varmasti. Mutta kun ei, pitää tulla huomauttelemaan siitä sairaalaan sitten.
Nooh, kun kotiuduin sairaalasta ja meni pari päivää ihan mukavasti sovussa, kunnes anoppi räksytti kauppareissun jälkeen. En ollut muistanut laittaa kermaa kauppalistaan niin anoppi kiukkusi, että emmekö me nyt osaa laittaa tuohon kauppalappuun ylös aina kun joku ruoka loppuu?!
Nousin sohvalta vauvan luota ihan väsyneenä ja aloin räkyttää ja itkeä anopille takaisin. Sanoin, että pitääkö syyllistää aina kun se tuo vaan huonon mielen toiselle ja sanoin myös että hän on aika epäempaattinen ihminen. Anoppi sanoi takaisin, että "olenko mää nyt paha anoppi sitten" ja vastasin siihen lopulta että "olet sitten varmaan".
Mieheni pyysi mua pyytämään anteeksi äidiltään ja kiukkusin kyllä, että miks mun pitää pyytää anteeksi, kun en ole mitään tehnyt ja sanoin vain suuni puhtaaksi. Anoppi itki usean tunnin vierashuoneessa ja lopulta sitten pystyin sanomaan hänelle "anteeksi". Mutta hän ei näemmä halua antaa mulle nyt sitten anteeksi tätä välikohtausta ja oli sanonut poislähtiessään pojalleen, ettei tule meille enää ikinä.
Sen jälkeen mieheni ei ole vähään aikaan soittanut äidilleen, mutta sitten kun soitti kuukauden jälkeen niin äitinsä vain tiuski takaisin tai oli muuten vaisun oloinen. Hän myös sanoi, että hänellä ei ole edes lapsenlapsia tai miniää, kun niillä on väärä sukunimi.
Anoppi asuu 500 km päässä ja nyt miehelleni tuli työkeikka kotikaupunkiinsa. Hän mietti, että jos lähtisi kokeilemaan meidän esikoispojan kanssa ekaa junamatkaa, mutta päätti nyt lopulta lähteä äitinsä luo yksin. Minullahan ei sinne ole varmasti mitään asiaa.
Mutta kun anoppi on edelleen varsin inhottavan vaisu, niin tekee munkin mieli vain jatkaa "riitelyä" kun hän ei kerran ole antanut anteeksi minulle. Eli sanoin miehelle, ettei meidän esikoispojan tartte sinne mennä mukaan, jos ei kerran koko perhe ole tervetullut. En halua, että anopin aloitteesta meidän perhe jakaantuu kahtia mummulareissuja varten.
Huoh, en tiedä miten toimia jatkossa sitten. En nyt haluaisi mummua riistää esikoispojaltamme (tää uus vauva tuskin on edes tärkeä anopilleni), mutta kun tuntuu anoppi olevan helv... hankala. Niin ja älkää ny sanoko mitään lässystä miehestä, joka ei saa äitiään kuriin. Hän on yrittänyt ja hänellä on mennyt myös omaan äitiinsä monta kertaa hermot. Yritin sanoa miehelleni, että ei soittelisi niin usein äidilleen, mutta onhan sekin hankala tilanne kun miehelläni ei ole omasta vanhasta perheestään muuta kuin äiti.