Tulevaisuuden työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet: palaamme satojen vuosien takaiseen luokkayhteiskuntaan

Kapitalismin kriisi. Enää ei mekaniikka toimi niin, että on kuluttajia, jotka pitävät kapitalismia liikkeellä. Tulevaisuudessa yhä harvempi on varoissaa, jotta voi kuluttaa koska töitä ei ole. Paniikissa oleva kapitalismi yrittää ulosmitata nyt varallisuudesta kaiken minkä voi.

Herranjestas, muuttuuko maailma?! Ei se kyllä ikinä ennen ole muuttunut. Nyt käy huonosti!

Uskon itse että näin, käy, sellainen välivaihe tai paussi jossa tilanne on todella ahdistava, tulee tulemaan. Sen jälkeen ihmiskunnan osa luultavasti paranee, sitten kun saadaan koneiden ja automaation työ verolle ja sen tuottama hyvinvointi jaettua kansalle. Sitten voi toteutua aika pitkälle utopia, jossa ihmiset ovat vapaita leipänsä tienaamisen raamatullisesta kirouksesta, ja voivat keskittyä mihin haluavat koneiden hoitaessa työt.

Mutta tosiaan, nykyiset mallit ei helposti murru, omistava luokka ei salli että heidän automatisaatiotaan verotetaan kohtuuttomasti, ja toiseksi monet tavalliset kansalaisetkin vieroksuvat tulonjakomalleja "kommunismina". Kuitenkin, yhä etenevä koneistuminen tulee lopulta vaatimaan jonkinlaisen tulonjakomallin, jossa ihmiset ei enää elä työllään vaan koneet tekee työt ja ihmiset saa rahat.

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas, muuttuuko maailma?! Ei se kyllä ikinä ennen ole muuttunut. Nyt käy huonosti!

Kyllä esim. yhdelle sukupolvelle voi käydä hyvinkin huonosti. Niinhän tuossa jutussa sanottiin, että aina on löytynyt uusi maailmanjärjestys ajan kanssa, mutta sitä ennen on voinut olla esim. 50 vuoden ns. paussi jona elämä on ollut suurelle joukolle äärimmäisen ahdistavaa ja vaikeaa. Jos ajattelee että oma lapsi vaikka joutuu elämään tuollaisena aikana niin ei sitä ihan kevyesti voi kuitata sillä vaan, että joo, maailma muuttuu ja kyllä se sieltä se uusi parempi maailma aikanaan syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas, muuttuuko maailma?! Ei se kyllä ikinä ennen ole muuttunut. Nyt käy huonosti!

Kyllä esim. yhdelle sukupolvelle voi käydä hyvinkin huonosti. Niinhän tuossa jutussa sanottiin, että aina on löytynyt uusi maailmanjärjestys ajan kanssa, mutta sitä ennen on voinut olla esim. 50 vuoden ns. paussi jona elämä on ollut suurelle joukolle äärimmäisen ahdistavaa ja vaikeaa. Jos ajattelee että oma lapsi vaikka joutuu elämään tuollaisena aikana niin ei sitä ihan kevyesti voi kuitata sillä vaan, että joo, maailma muuttuu ja kyllä se sieltä se uusi parempi maailma aikanaan syntyy.

Unohdat, että ei se tilanne kaikkialla maailmassa ole huono yhtä aikaa, eikä kaikilla. Dynaamisuutta peliin.

Jos vuonna 1957 joku olisi ennustanut oikein, paljonko suomalainen maa- ja metsätalous työllistää vuonna 2017, hänelle olisi naurettu: pellot jäisivät viljelemättä ja tukit kaatamatta noin pienellä väellä. Eivät ihmiset 60 vuotta sitten osanneet ennustaa, että sen ajan maanviljelijöiden lapsenlapsista vain aniharva ottaa elantonsa pellosta. Muut ovat julkisella sektorilla koordinoinnin kehittäjinä ja kehittämisen koordinoijina. Ennustaminen on taatusti hauskaa mutta samalla pirun vaikeaa. Kenelläkään ei ole varmaa tietoa siitä, mitä suomalaisetkin työkseen tekevät 20-50 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vuonna 1957 joku olisi ennustanut oikein, paljonko suomalainen maa- ja metsätalous työllistää vuonna 2017, hänelle olisi naurettu: pellot jäisivät viljelemättä ja tukit kaatamatta noin pienellä väellä. Eivät ihmiset 60 vuotta sitten osanneet ennustaa, että sen ajan maanviljelijöiden lapsenlapsista vain aniharva ottaa elantonsa pellosta. Muut ovat julkisella sektorilla koordinoinnin kehittäjinä ja kehittämisen koordinoijina. Ennustaminen on taatusti hauskaa mutta samalla pirun vaikeaa. Kenelläkään ei ole varmaa tietoa siitä, mitä suomalaisetkin työkseen tekevät 20-50 vuoden päästä.

Tämä on aivan totta. Varmaa kuitenkin on, että osa suomalaisista tipahtaa kelkasta pysyvästi. Suomi nousi 90-luvun lamastakin, mutta osa suomalaisista ei. 

Työmarkkinoiden yksi suurimmista ongelmista on, että suomalaiset haluavat olla palkansaajia. Palkansaajilla on lait turvanaan niin työhön liittyvissä asioissa kuin sosiaaliturvassakin. Tästä seuraa, että kun sinä et perusta yritystä ja palkkaa minua, ei meillä kummallakaan ole töitä. Me kumpikin odotamme, että hän perustaa yrityksen ja palkkaa meidät sinne töihin. Tai sitten he, jotka ovat jo perusteet yrityksen, palkkaisivat meidät sinne töihin. Jos eivät palkkaa, olemme työttömiä ja odotamme, että joku palkkaisi. 

Oli monta vuosikymmentä, jolloin moni yritys oli valtion tai kuntien omistuksessa. Voitot näistä yrityksistä menivät omistajilleen eli valtiolle tai kunnille. Siis meille suomalaisille. Kun valtio ja kunnat alkoivat myydä yrityksiään pois, myös voitot näistä yrityksistä menivät uusille omistajilleen. Vain verotulot jäivät enää meille, voitot valuivat yhä useammin ulkomaisten sijoittajien taskuun. Nykyisin kierretään myös verojen maksua. Voimme vain  haikeina kuunnella, miten isoisämme lamspivat aamulla telakalle, kysyivät työnjohtajaa ja hetken juteltuaan saivat työpaikan. Miten riuska mies eteni saman telakan palveluksessa työnjohtajaksi. Miten sama työnantaja toivotti hyviä eläkepäiviä ja kiitti vuosikymmenten työstä, uskollisuudesta ja lojaaliudesta. Nuo ajat ovat menneet ja tuskin palaavat. 

Maailma muuttuu. Yhä useamman pitää osata itse myydä omaa osaamistaan ja taitojaan. Pitää haalia yksi työ tuolta, toinen täältä ja kolmas sieltä. Yhä useammasta tulee yrittäjä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai freelancer, halusi tai ei.