Lue keskustelun säännöt.
Keski-iän kriisiäkö vai mitä?
Kolmeseiska
27.02.2017 |
Onko tämä jotain keski-iänkriisiä vai mitä?
Olen 38-vuotias 5 lapsen vanhempi. Vanhin lapsi pian teini-iässä. Asun keskisuuressa kaupungissa. Käyn päivätöissä ja hoidan perhettä sekä lasten harrastusasioita. Harrastan myös itse jonkin verran. Parisuhteessa menee aivan mallikkaasti.
Noin viimeisen vuoden aikana takaraivooni on iskenyt ajatus siitä miten nopeasti aika kuluu ja vääjäämättä vuodet vierivät kohti ehtoopuolta. Ikäni perusteella olen lähellä puolivälinkrouvia. Havahdun usein siihen että alan muistella asioita jotka tapahtuivat 10, 15 tai 20 vuotta sitten. Katsoessani elokuvaa joka on tehty ajat sitten, esimerkiksi Forrest Gump, saatan liikuttua huomattavan paljon. Ajatus siitä että tämäkin nuoruuden suosikki on neljännesvuosisadan vanha, tuntuu samaan aikaan uskomattomalta ja jopa hieman pelottavalta. Vuosi elämästäni tuntuu menevän kuin pikajuna.
Onko teillä muilla vastaavia tunteita ja ajatuksia? Jos on, niin miten olette kääntäneet nämä positiivisen puolelle? Nyt koen asiassa enemmänkin ahdistusta kuin positiivisia tunteita.
Positiivista voisi olla ainakin se että selkeästi tiedostan hiekan valuvan tiimalasissa nopeasti.
Kommentit (4)
Tällainenhan se elämä on. Suorastaan nerokas kiteytys:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama.
Ihan sama.
Täytän pian 37v ja itkettää vain ajatellakin, miten elämä kuluu ja kuluu ja miten paljon sitä onkaan jo kulunut. Ihan törkeä ikävä nuoruusvuosiinkin.
Näinhän se menee. Itse olen sinua ap 10 vuotta vanhempi ja viime syksynä oli tosi rankkaa aikaa, kun mietin omaa elämääni, tähän astista, ja tulevaa, kuinka paljon on vielä aikaa, kuolemaa. Aika synkkiä ajatuksia pimeään syksyyn. Kai sitä vauhditti se, että viimeinen kolmesta lapsesta lensi pesästä ja jäin 'yksin', olen leski. Työ löytyy ja liuta ystäviä. Tuota yksin-juttua tähdennän vielä, että koskaan en ole ankkuroitunut lapsiin, tiedän, heidän on elettävä omaa elämänsä, eikä jäädä leskiäidin luokse..😊 Leskeys on vielä tuore, reilu vuosi sitten jäin, kun mieheni kuoli yllättäen. Kaikenlaisia ajatuksia, onko aika ja elämä mennyt niin, kun joskus on ehkä 'suunnitellut'..onpa vaikeaa tämä elämä ylipäätään!