Miten ruuan ahmimisen saisi vaihdettua johonkin toiseen toimintaan?
Olen käynyt psykoterapiassa, ravannut lääkärissä ja ravitsemus terapiassa viimeiset 10 vuotta ja yrittänyt lopettaa ahmimisen ja pudottaa painoa terveellä tavalla, mutta en onnistu, BMI on suurin kuin koskaan, 43. Nyt olen kyllästynyt tähän. Onko kukaan vaihtanut ahmimista vaikka juoksemiseen? Selvästi en pääse tästä eroon koskaan, niin ainoa keino on vaihtaa ahmiminen johonkin muuhun toimintaan. Kokemuksia?
Kommentit (19)
Joo kertokaa mullekin. Bmi 40 joka on myös mulle suurin mitä on koskaan ollut. Ahmiminen on aina ollut osa mun elämää, mutta iän myötä kilot vaan tuntuvat tulevan helpommin.
En tiedä miten sen voi lopettaa, mutta itse olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut vähentämään ahmimista sillä, että olen antanut itselleni luvan ahmia vaikka joka ilta, kunhan vain syljen kaiken tai suurimman osan pureskelun jälkeen pois. Aluksi teinkin sitä joka ilta. Nyttemmin n. 1-3 kertaa viikossa. Laihtunut olen. En olisi oikeasti uskonut ikinä. Olin tosi epätoivoinen, masentunut ja ylipainoinen vuosia. Kun huomasin painon alkaneen tippua, niin motivaatio heräsi ja nykyisin liikun ja elän melko terveellisesti noita sylkemisiä lukuunottamatta. Eihän se fiksua ole, mutta ihan mitä muuta vaan, kunhan en enää liho! Tsemppiä!
Eikö idea juuri olekin se, että korvataan haitallinen toiminta jollain toisella toiminnalla? Johonkin "tarpeeseen" sulla on kehittynyt nyt toi syöminen, jos vaan lopetat syömisen sulle jää toimintatyhjiö. Siksi se ei toimi. Sun pitää opetella joku toinen toiminto. Se on pitkään pirun vaikeaa, mutta jos olet sinnikäs, se onnistuu.
Itselläni on aina ollut joko ahmiminen tai tupakointi elämässä. Nyt jo 7 vuotta ilman röökiä ja paino on todella korkea. Röökin kanssa ruokahalu lähtee kokonaan ja syön vaan nälkään. Hitto kun ihmismieli on kummallinen.
Itselläni on myös historiaa ahmimisen ja tunnesyömisen tiimoilta. Voi olla että olet jo näin tehnytkin, mutta ehdottaisin kunnolla miettimään miksi ahmit? Oletko tunnesyöppö, onko se tapa vai jotain muuta? Ja jos syöt tunteeseen, niin mihin tunteeseen? Itse olin tunnesyöppö ja erityisesti stressin alla tahtoo helposti lähteä lapasesta. Käsittelin tunteitani terapiassa, ja nyt olen käsitellyt ne asiat joihin söin. Enää on vain pinttynyt tapa jäljellä, josta yritän päästä eroon.
Lihavan syömisessä vaikuttaa myös vääristynyt hormonitoiminta,tottumusten lisäksi.Sinun pitäisi totutella vähitellen toisenlaiseen elintapaan.
Vierailija kirjoitti:
Lihavan syömisessä vaikuttaa myös vääristynyt hormonitoiminta,tottumusten lisäksi.Sinun pitäisi totutella vähitellen toisenlaiseen elintapaan.
Laihalla ei ole hormonien takia myöskään yhtä suurta ruokahalua.
Ylös, ulos ja lenkille (ei ole pakko juosta)!
Tupakointi. Heti kun meinaa karata käsistä tai tulee se olo että nyt se kohtaus alkaa niin ulos talosta ja tupakalle.
Mielummin kuolen keuhkosyöpään kuin sairastan bulimiaa/bediä.
Jos tupakkaa ei ole saatavilla niin eristän itseni muuten vain tilanteesta. Heti kun ensimmäinen ajatus ahmimisesta tulee (tunnistan itse kohtauksen alun) poistun tilanteesta. Pois ruokien luota, ulos koko talosta, kierrän korttelin ja takaisin en tule ennenkuin se on mennyt ohi.
En myöskään osta kotiin mitään mikä saattaisi laukaista ahmimisen.
Täsmäsyöminen on hyvä systeemi myöskin.
Ja alkuaikoina sairastaessani ahmimishäiriötä kun tuli se himo että nyt se alkaa nyt on pakko saada jotain niin pepsi maxia tai zero colaa säilytin aina jääkaapissa/pidin tölkkiä mukana.
Ikävä kyllä ihmisen toiminta lähtee ihmisen omasta päästä. Toisilla geenit oikeasti vaikuttavat näläntunteeseen (elimistö ei tuota riittävästi kylläisyyshormonia) ja osa käsittelee tunteitaan syömisen avulla. Mahalaukun venyessä kylläisyydentunne huononee entisestään. Ahmimisesta tulee myös hyvin nopeasti mielihyvän tunne jota on hankala saada yhtä nopealla toiminnalla (ehkä seksi ja huumeet).
Lähtisin ensin pohtimaan syitä, miksi ja milloin ahmin. Mitä luultavimmin olet näitäkin jo pariin otteeseen pohtinut. Ehkä tarvitset vain uuden riippuvuuden kohteen, mielenkiinnon ja mielihyvän lähteen.
Oletko lääkitystä kokeillut?
Mulle kokeiltiin, ei auttanut kun lääkäri ei suostunut nostamaan annostusta tarpeeksi korkealle (hänen mielestään en ollut tarpeeksi lihava vaikka ahmin itseni kipeäksi lähes joka päivä). Lääke on Seronil ja pitäisi olla tarpeeksi iso annos, että auttaa syömishäiriöihin.
Itselläni on samaa vikaa. Ainut minkä olen huomannut auttavan on pidempiaikainen reippaampi alkoholin käytön lisäys. Eli korvaan ahmimishetket esim. viski-paukuilla yms. Toki siinäkin nälkä tulee, mutta se on silti vain pieni osa verrattuna ahmimiseen. Kannattaa ainakin kokeilla.
Ala kutomaan. Kun käsillä on muuta tekemistä, niin ne ei kerkee ahtamaan ruokaa suuhun.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten sen voi lopettaa, mutta itse olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut vähentämään ahmimista sillä, että olen antanut itselleni luvan ahmia vaikka joka ilta, kunhan vain syljen kaiken tai suurimman osan pureskelun jälkeen pois. Aluksi teinkin sitä joka ilta. Nyttemmin n. 1-3 kertaa viikossa. Laihtunut olen. En olisi oikeasti uskonut ikinä. Olin tosi epätoivoinen, masentunut ja ylipainoinen vuosia. Kun huomasin painon alkaneen tippua, niin motivaatio heräsi ja nykyisin liikun ja elän melko terveellisesti noita sylkemisiä lukuunottamatta. Eihän se fiksua ole, mutta ihan mitä muuta vaan, kunhan en enää liho! Tsemppiä!
helvetin tuhoisa ehdotus.
urheilu tai paasto
urheilee niin tulee sellainen olo että ei haluakaan enää syödä, kuin silloin un OIKEASTI on nälkä. mutta ei se sekunnissa tule, pitää olla järjestelmällinen
Käsityöt, neulominen tai virkkaaminen. Jos sulla on perusvirkkaaminen hallussa, niin aloita vaikka virkatun mandalan tekeminen, googlaa mandala virkkaus.
Ja tietysti et osta kotiin mitään ahmittavaa - tiedän, sitä syö vaikka raakoja kaurahiutaleita jos niikseen tulee - mutta jätä parhaat herkut ostamatta. Koita juoda paljon, mausta tavallista vettä sitruunalla tai kurkkusiivuilla. Juo vesi huoneenlämpöisenä. Mä hillitsin ahmimiskohtauksia myös pesemällä hampaat aina kun alkoi tehdä mieli jotain syötävää. Ahmimisesta ei koskaan pääse eroon, mutta sen saa kyllä pidettyä kurissa.
Ihailen ihmisiä jotka syö vaan yhden palan suklaata tai ruokaa juuri sen verran, että tulevat kylläisiksi.
Se "toimintatyhjiö" siinä onkin se haastava juttu.
Siihen tilalle on keksittävä jotain korvaavaa. Ja mielellään fyysistä puuhaa jotta saat ajatukset muualle.
Suosittelen myös laittamaan vaikka kännykkään hälyytyksen tietyin väliajoin että syö. Näin täsmäsyöminen ei umohdu ja verensokeri ei karkaa liian alas joka osaltaan saattaa saada himoitsemaan esimerkiksi makeaa. Myöskään nälkä ei ehdi kasvaa niin suureksi. Vanhanaikainen vinkki tiedän mutta olen itse parantunut ahmimishäiriöstä täsmäsyömisen avulla. Sillä jo viikossa syömisestä tuli niin pakko pullaa että ei todellakaan tehnyt mieli mättää yhtään mitään, kun kokoajan verensokeri pysyi hyvällä tasolla.
En sen ensimmäisen viikon jälkeen edes ajatellut ruokaa kuin ruoka-aikana. Tällaiset muutokset vievät aikaa mutta ovat mahdollisia.
Valitettavasti olen todennut että jos haluan ahmimishäiriötäni hallita, en oikein voi ruoasta nautiskella vaan siihen pitää suhtautua polttoaineena. Surullista mutta mielummin näin päin. Tsemppiä ap.
Alkoholi vie ruokahaluni täysin. Jos vaikka aloitan juomaan klo: 16, syön seuraavan kerran vasta aamulla. Eikä ruoka maistu seuraavana päivänä ollenkaan niin hyvin kuin ilman alkoholia. Ei kovin terveellinen vaihtoehto, mutta huomattavasti hauskempaa kuin ahmiminen.
Olet Nobelist ja stanan rikas jos keksit siihen yleispätevä keinon.