miten tunteen tasolla voi ymmärtää sinkkuutta?

Sinkkuja linjoilla?

Mun on vaikea ymmärtää puolestaan tuota tunnetta, että tarvitsee kumppanin. Mihin tarvitset sitä?

Olen 25 enkä ole koskaan seurustellut. En tiedä mihin kumppania tarvitsisi, muuten kuin että olisi kiva tietää millaista seurustelu on, kun sitä ei ole koskaan tehnyt.

No tavallaan ymmärrän, tavallaan en ollenkaan. Mulla tosin lapset niin pieniä ja jatkuvasti mulla eli eipä tässä oikeasti ole aikaa miehille. Illalla kun saan lapset nukkumaan, haluan vain olla rauhassa ihan yksin. Välillä tulee mieleen, että ehkä joku parisuhde ois kiva mutta toisaalta nautin omasta seurastanikin aika paljon. Ei mua kyllä mitenkään tämä tilanne ahdista ja ehkä sunkin ois hyvä suunnata ajatuksia siihen suuntaan, että joku tulee elämään jos tulee. Jos ei tule niin elämä on ihan kivaa näinkin.

En oikeastaan ymmärrä. Toivotan sinulle kuitenkin onnea ja johdatusta miehen löytämiseen.

Minun kohtaloni on Jeesus enkä parempaa miestä voi toivoakaan :)

Mulle sinkkuus ei tuota mitään ahdistusta. Joskus nuorempana, kun haaveilin vielä perheestä ja lapsista tuotti, mutta jossain neljässäkympissä luovuin niistä haaveista, ja sen jälkeen olen päätynyt siihen, että en enää edes huolisi kumppania. En kaipaa sellaista yhtään mihinkään.

Mitähän uraa tekee ura-nainen? Kyntää vakoa peltoon? Ei ihme, jos noin heikolla kirjoitustaidolla ei kenellekään kelpaa netissä, vielä nolompaa kehitellä ylimääräisiä väliviivoja kuin kirjoittaa yhdyssanan osat erikseen. En ole myöskään ennen kuullut yhdenkään yh:n väittävän, ettei hänellä ole perhettä, normaali ihminen arvostaa enemmän lemmikkejään kuin sinä kyrvänhimoinen älykääpiö lastasi. Toivon, ettet löydä ikinä ketään.

Enpä osaa minäkään auttaa, kun täällä sama ongelma: En ole ikinä tajunnut miksi sinkkuus on niin tuskallista joillekin. Toki parisuhdekin on ihan jees, mutta on siinä sinkkuudessakin hyvät puolensa.