Lue keskustelun säännöt.
30 eikä parisuhdetta tai muuta koskaan
toivotontilanne
25.02.2017 |
Välillä tarvitsee avautua siitä ettei ole tähän ikään mennessä ollut tyttöystävää, ei seksiä, ei edes suutelua. Jokusen kerran käynnyt trefeillä mutta niistä mitään ole tullut. Ja aikalailla toivo mennyt että koskaan edes tulisi mitään kokemaan. Ja syyt ovat tässä, on mt-ongelmia, ujoutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta, stressiä, paniikkia jne. Lisäksi en ole kovinkaan fiksu, ylä-asteen keskiarvo oli vähän yli 6 ja ammattikoulukin menee helpottamalla läpi. Todella huono muisti ja kaikkea muuta, lista on pitkä että kaikkea ei edes kehtaa mainita. Jos jotain posiitivista tai edes neutraalia hakee en pidä itseäni rumana ja olen mielestä hyvässä kunnossa paitsi kyllä nuo edellä mainitut asiat vaikuttaa terveyteen.
Vaikka en usko että koskaan pääsen parisuhteeseen tai saisin edes seksiä (jota tietysti voisi saada menemällä maksulliselle mutta pienituloisena ei ole varaa eikä ajatus muutenkaan houkuta) niin näiden asioiden kaipuu on kova. Seksuaalisesti olen aika vireä, tosin välillä mieli todella paskana ei paljoa haluta mutta keskimäärin kerran päivässä ja väliin pariin kolmeen kertaan on päivässä helpotettava oloa.
Ihmisten ilmoilla kun liikkuu niin tulee surullinen olo kun näkee ikäisiään naisia (tai tyttöjä miten nyt haluaa sanoa) ja tietää ettei omaa mitään mahdollisuuksia. Nuorempien noin 20-kymppisten näkemisestä tulee kanssa surulliseksi, ei siitä että pitäisi sen ikäinen saada vaan että ei sen ikäisenä osannut toimia ja nuoruus itsellä meni ohi ja pilalle monella tavalla.
Kaikkea olisi tähän voinnut vielä kirjoittaa mutta tulisi liian pitkä ja masentava tarina. Mitään tavoitetta tällä avauksella ei ole, kunhan halusin avautua.
Kommentit (4)
Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta! Olen 25 vuotias nainen, joka ei ole koskaan suudellut eikä seurustellut, mistään muusta puhumattakaan. Takana myös ujoutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, luottamuspulaa, stressiä ja mitä vielä.
Parisen kertaa olen käynyt treffeillä, mutta eipä niistä ole mitään tullut. Huomaan myös itsekin kaipaavani seuraa, läheisyyttä, kumppanuutta ja sitä seksiäkin.
Kaikenkaikkiaan olen hyvin samanlaisessa tilanteessa. Olisin melkein voinut kopioida tuon aloituksesi tähän, niin samanlainen tilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän perusjamppa Suomessa naista saa. Keskity sen sijaan tekemään rahaa, naiset on persoja sen perään. Jos sulla on 3-kymppisenä asunto ja fyrkkaa niin olet homo jossei sulla oo naista.
Vierailija kirjoitti:
Voi rakas ystävä! Oletko kokeillut esimerkiksi nettideittailua, sokkotreffejä tai muita sinkuille suunnattuja tapahtumia, käytkö suruisesta olosta huolimatta ulkona päivittäin? Vaikka pidät itseäsi ihan toivottomana tapauksena, voit luottaa siihen että samalla tavoin tuntevia naisiakin on. Te vain tarvitsette jonkin tavan millä kohtaisitte. Älä ainakaan luovuta! 30v ei ole vielä vanha, ja mietipäs kuinka sinua 4kymppisenä harmittaa kun et nyt tehnyt enemmän. Mennyttä on turha vatvoa, katso rohkeasti vaan eteenpäin :)
Olen kokeillut nettideittejä ja livenä menny jutteleen mutta on sen verran tunari sosiaalisissa tilanteissa ja varsinkin naisten kanssa et niistä mitään tule enkä nyt ole noin pariin vuoteen yhtään naista yrittänyt lähestyä. Enkä käy missään tapahtumissa koska asun sen verta syrjässä että rahat tiukilla kun työllistyminen on mitä sattuu, välillä töissä tai työttömä tai osa-aikaisena niin rahat menee siihen et saa talosta pidettyy kiinni niin ei ole varaa juuri muuhun laskujen ja ruuan jälkeen et naista tuskin kiinnostaa mies joka ei voi tälle edes kahvia tarjota.
Hirveän vaikea selittää ja toisaalta en kehtaa selittää mikä kaikki kohdallani on pielessä, vähän kaikki. Silloin voisi varmaan todeta että ei kenenkään naisen kannata minuun sotkeutua, menee henkinen terveys tältä. Tai no en tiedä, ääh vaikea selittää. Ja joo käyn terapiassa jos joku kysyy, viimeset 11 vuotta.
Voi rakas ystävä! Oletko kokeillut esimerkiksi nettideittailua, sokkotreffejä tai muita sinkuille suunnattuja tapahtumia, käytkö suruisesta olosta huolimatta ulkona päivittäin? Vaikka pidät itseäsi ihan toivottomana tapauksena, voit luottaa siihen että samalla tavoin tuntevia naisiakin on. Te vain tarvitsette jonkin tavan millä kohtaisitte. Älä ainakaan luovuta! 30v ei ole vielä vanha, ja mietipäs kuinka sinua 4kymppisenä harmittaa kun et nyt tehnyt enemmän. Mennyttä on turha vatvoa, katso rohkeasti vaan eteenpäin :)