Lue keskustelun säännöt.
Selkeät tavoitteet, mies häiritsee niitä
25.02.2017 |
Tuntuu, että miesystävä sotkee elämäni edistymistä. Hänen kanssaan "pitäisi" elää jossain hemmetin rivarissa, minua se ei kiinnosta. Asuin vauvana hetken rivitalossa. Ei muistikuvia, ei silti kiinnosta. Yhdessä asuminen ei noin ylipäätään nappaa liikaa, olen aina pärjännyt loistavasti yksin. En ole koskaan asunut kimppakämpässä, en solussa tai missään tuollaisessa. Ensimmäinen "opiskelija-asuntoni" oli 34 neliön yksiö, jonka lattiakin oli sentään laminaattia! Alkuperäiskuntoinen, mutta ikäisekseen siisti pikku koti. Siellä asuin pari vuotta. Nykyisestä omasta asunnostani haluaisin tähdätä takaisin omakotitaloon, jos pääsen opiskelemaan ja ammattiin valmistuttuani on varaa moiseen. Tiedän, että okt:ssa on jatkuvasti työtä. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni okt. Silti se tuntuu eniten omalta jutulta, ainakin juuri nyt.
Miesystävän kanssa tosiaan "pitäisi" asua rivarissa, tehdä jatkuvia kompromisseja sisustusasioissa, käydä läpi uudestaan remonttihelvetti (remppautin nykyisen kotini jokin aika sitten ja elin sen remonttihelvetin keskellä yltiöstressaantuneena useamman kuukauden). Ei yksinkertaisesti kiinnosta käydä läpi samaa paskaa enää. Haluan asua nykyisessä kodissani aivan rauhassa, kunnes pääsen ehkä mahdollisesti omakotitaloon.
Muutenkin tuo mies on täysi ääliö. Ei pyydä anteeksi ikinä mistään, mutta minusta löytyy kyllä syy kaikkiin ongelmiin ja riitoihin. Saattaa soittaa aivan puskista ja kuvittelee, että kyllä minä vastaan kaikkien törkeyksien jälkeen. En vastaa. En kuuntele jonninjoutavaa mitäs teet, missäs meet-lätinää, jos en ikinä kuule anteeksipyyntöäkään. Yksinkertaisesti tunnen, että vaikka kuinka kovasti haluaisin elää tuon miehen kanssa, en vain voi. Joutuisin luopumaan, sietämään yms. negatiivista. Ei sellaista kuulu parisuhteen olla.
Ehkä kaikesta huolimatta en kuitenkaan olekaan parisuhdeihminen. Hyvin paljon mahdollista. Olen umpikujassa. En tiedä mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erotkaa nyt alkuun. Ehkä asiat lähtee sitten itsestään paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sä seurustelet, kun et kuulosta ollenkaan nauttivan parisuhteestasi? Ero taitaa olla paras ratkaisu.
Enpä tiedä. Erosta olen puhunut paljon, mutta miesystävä ei ota tosissaan. On todella vaikeaa laittaa OIKEASTI peli seis, jos toinen ei anna periksi. Sitä haluaisi uskoa parempaan, mutta samalla tietää, ettei sitä parempaa tule tuollaisen kanssa. Enemmän haluaisin olla parisuhteessa kuin sinkkuna, mutta tiedän, se ei ole oikea syy seurustella.
Vierailija kirjoitti:
erotkaa nyt alkuun. Ehkä asiat lähtee sitten itsestään paranemaan.
Siis mitkä asiat? Ap
Porvoolaisen pitäisi olla vähän napakampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoolaisen pitäisi olla vähän napakampi.
Porvoo porvoo porvoo. On vaikeaa lähteä oikeasti suhteesta, jos toinen ei halua millään antaa periksi. Kun en itsekään hingu sinkkuelämän perään, mutta toisaalta parisuhde tuntuu vievän liikaa. Ei ole aina niin helppoa. Ap
No vaikuttaa siltä, että teidän olisi parempi erota, vai mitä? Näin ainakin tämän kyökkiparisuhdeasiantuntijan mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listaa tähän nyt ensi alkuun viisi asiaa, miksi teidän kannattaisi pysyä yhdessä. Tuskin pääset kahta pidemmälle.
Ei kai tuossa auta kuin erota. Kun sulla on ollut se laminaattilattiakin jo ja olet kokenut rivariasuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat niin lapselliselta pikkutytöltä mykkäkouluinesi että olisin heittänyt sinut jo helvettiin elämästäni. T. M27
Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Olin itse siinä 21-22 vuotiaana samanmielinen kuin sinä, suhteen ollessa vielä tuore. Tuntui etten koskaan osaisi asua toisen kanssa, lähinnä siksi että arvostan omaa aikaa hirveän paljon ja olin juuri saanut oman elämäni siihen suuntaan johon sen halusin menevän. Olin asunut pitkään yksin ja nautin siitä. Koin myös että miehen erilaiset arvot ovat pahasti ristissä omieni kanssa ja pelkäsin suhteen syövän pois itse rakennettua onneani. Noin kolmen vuoden seurustelun jälkeen totesin että haluan kokeilla yhdessä eloa. Miehen asunto oli mielestäni ihan hirveä, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut kun asunto oli omistusasunto. Alku oli todella kivikkoinen erilaisten elämäntapojemme ja oman rauhan kaipuuni takia. Lopulta, pitkän henkisen taistelun jälkeen löysimme kompromissit joilla saimme arjen lopulta rullaamaan. Nyt olemme asuneet 3 vuotta yhdessä ja asumme uudessa kodissa joka on molempien tarpeisiin sopiva, enkä vaihtaisi miestä mihinkään.
Jos suhde on tuore, olet vielä kohtalaisen nuori ja mies on muilta osin ihana, sanoisin että anna ajan näyttää oikea suunta. Jos todella haluatte olla yhdessä, löydätte kyllä kompromissiratkaisut. Vahva parisuhde on lopulta kaiken sen vaivan arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat fiksult ja filmaattiselta persoonalta.
Miksi ihmeessä sä seurustelet, kun et kuulosta ollenkaan nauttivan parisuhteestasi? Ero taitaa olla paras ratkaisu.