Aww, naapurin tyttöjen marsu kuoli, hautasivat takapihalle ja lauloivat "maan korvessa" :(

Samaistun koska itsekin takapihalle haudannut rakkaita, mutta miten ne muka kaivo sen kuopan näin helmikuussa?

Miten ne sai kaivettua haudan jäiseen maahan?

Yhyy, itkettää! Byääää... :(

Vierailija kirjoitti:

Miten ne sai kaivettua haudan jäiseen maahan?

Jonkinlainen teräväkärkinen lapio näkyi olevan. Eivät varmaan kovin syvälle saaneet mutta korjannevat asian kun plussakelit palaavat (?)

Ap

Maan korvessa kulkevi marsusen tie, mi ihana enkelimarsu kotihin vie...

Saahan sen kuopan kaivettua, jos ensin lämmittää maata lämpölampuilla (näin tehdään talvisin hautausmaalla) tai sitten ihan vaan kiehuvaa vettä ämpärillä maahan niin kyllä siihen saa marsulle kuopan kaivettua tarpeeksi syvälle. Voi toisia :(

Voi, tytöillä kova suru. Liikuttavaa ;(

Liikuttavaa.

(Toivottavasti isällä oli sentään mukana rautakanki ja lapio.)

Pelkkä hankeen hautaaminen kun ei näet ole seurauksiltaan kovin hygieenistä  sitten enää keväällä, kun hanget ovat jo sulaneet ja ne sen marsuparan jäännökset paljastuvat  sieltä alta ...

Pisteet tästä joka tapauksessa isälleen, sellainen viisikymppinen, mielestäni vähän yrmeänkin oloinen (tämä mielikuva muuttui) hymytön karskin näköinen mies, ja sitten lauloi käsi kädessä tyttöjen kanssa marsulle :,D

Ap

Tuli tämän päivän liikutusitku

LOL

Toivottavasti marsun jäänteet eivät pulpahda pinnalle kevään koittaessa. Siinä saa sitten laulella toisenlaisia lauluja.

Aww. Mekin haudattiin pari lemmikkijyrsijää lämpimään aikaan, mutta talvella kuolleiden viimeinen lepopaikka oli karumpi.

<3 Liikuttavaa.

Kun olin 17-vuotias,kuoli koiramme. Hautasin sen kaverini avustuksella huopaan käärittynä puutarhaamme. Savinen maa ja puoleentoista metriin saakka mentiin. Olin  jo ollut rakennusapumiehenä raksalla,samoin kaverini ,joten reipas rautakangenheiluttelu rakennustyömaan kaivannoilla ja kuopissa  ei ollut meille vierasta . N. 50 cm ensin kovaa jäistä savimaata ja siitä alaspäin alkoi sitten  jo helpottaa ja pystyi ihan jo pelkällä  lapiollakin...

(...emme tosin laulaneet mitään auto-onnettomuudessa menehtyneelle  hauvalleni-pieni kivi kyllä tuotiin sitten seuraavana kesänä ja pieni koirapatsas.)

Tuo rakas nuoruuden ystävänikin valitettavasti sitten menehtyi myöhemmin (oman käden kautta) 

Vain 24-vuotiaana.

:') <3

Tää tarina ois kyllä Facebookissa mennyt nopeasi viraaliksi, ja pian olisi IS:kin uutisoinut.

Vierailija kirjoitti:

Samaistun koska itsekin takapihalle haudannut rakkaita, mutta miten ne muka kaivo sen kuopan näin helmikuussa?

Melko kylmäävä viesti...

Tähän aikaan vuodesta ei kyllä haudata kotikonstein maahan yhtään mitään.

Aloitus on pötyä.

Mikä tuo aww on?

Aina yhtä suloista kun näkee jonkun yrmeän näköisen kovis isän joka onkin ihana pehmo lasten kanssa! <3