Miksi mukautat elämäsi vauvan mukaan? vauvan pitäisi

Juu, vauva saa syliä, tissiä ja läheisyyttä aina kun haluaa. Eli usein. Muu elämä sujuu ihan hyvin siinä ohessa.

Ennen noin tehtiinkin, nykyään lapsentahtisuus on muotia. Itse kannatan kultaista keskitietä.

Just niin! Vauva mukaan töihin, ruokaa vasta ruokiksella. Kotona kiinni paistinpannuun ja imurin varteen ja siitä kuntosalille. Viikonloppuna ehkä yökerhoon 👍🏻

Kaikki vauvat eivät ole mukautuvaisia. Jotkut ovat. Vauvan elämään mukautuminen tekee usein omasta elämästä mukavampaa.

Niinhän me miehen kanssa tehdäänkin. Eletään niinkuin ennenkin ja vauva kulkee mukana :) No problemos.

Molemmat mukautui meillä toistensa elämään. Esim. ei jätetty menemättä kesälomareissuun vauvan takia, mutta reissulla mentiin vauvan mukaan mm. ajomatkojen, syöttöjen, unien suhteen.

No mutta vauvalla on tarpeita ja niitä olisi hyvä tyydyttää.

Vauva on vaan vauva yhden vuoden. Miksi vauvan tahtiin ei voisi elää, jos siiven kerta on mahdollisuus? Eri jos on myös isompia lapsia, silloin pitään ottaa huomioon myös sisarukset.

Koska vauvat on niin tyhmiä, et ei ne tajua mukautua mun elämänrytmiin. Kaikille mukavampaa, ku antaa sen kasvaa eka sellaseks, joka tajuaaki jostain jotain. Sit alkaa olemaan aika hyvä, ku se kakara tajuaa et hän ja kaikki muut on omia identiteettejä.

Sitä ennen annan vauvan nukkua ku nukuttaa, syötän ku on nälkä, vaihdan vaipan ku tulee tarve ja koitan antaa sille jotain inhimmillistä kontaktia ku se on hereillä.

Ap:lla ei varmaankaan ole lasta, saati useampaa? Vai että pitää lapsen mukautua ja sopeutua. No joku unohti kertoa sen meidän kuopukselle! Esikoinen oli helppo vauva ja vauva-aika hujahti tuossa tuokiossa, mutta tämä kuopus onkin suuritarpeinen, ei viihdy missään ja vaatii jatkuvaa viihdyttämistä ja palvelua. Selitä siinä sille, että kuule kun sun täytyy nyt mukautua, kun toinen karjuu naama punaisena. Vauvan näkökulmasta kuukausikin on hurjan pitkä aika, aikuiselle todella lyhyt, joten kyllä mä puren hammasta ja hoidan tämänkin pienen kiukkupussin niin hyvin kuin pystyn, vastaan tarpeisiin ja jätän omat tarpeet syrjään. Ei enää montaa kuukautta, kun se ottaa ensiaskeleensa, ja siinä vaiheessa on jo helpompaa, alkaa leikit ja touhut kiinnostaa enemmän, kuin äitin tissillä hengailu.